Like A Blood Brother

4. Luku|Vesisota

Mä en tiiä, pystynkö mä henkisesti tohon Ollin partaan.🥲

<><><><><><>

Ollin POV:

Alex laittoi käden eteeni. Tajusin sitten, mitä olin yrittänyt. Ei hitto! "Anteeks." Sanoin nolona ja astuin pari askelta taakse päin. "Ei se haittaa. Älä pyydä anteeks." Tuo sanoi. "Sä oot saanu musta ihan paskan kuvan tän päivän aikana." Sanoin harmissani. "Enkä oo. Ja kyl mä tiiän, ettet sä oo oikeesti sellanen, joka myöhästelee, jonka kans tulee kiusallisia hetkiä ja...nii." Alex sanoi. "Mut sul on oikeus vihata mua. Anteeks oikeesti." Sanoin. "Ei, en mä vihaa sua. Ei meijän tarvi miettii tota." Tuo sanoi. "Okei, kiitos." Vastasin.

Käänsin katseeni keittiöön ja yhtäkkiä tunnen kylmän ja märän iskut poskeani vasten. Säikähtäneenä katson Alexia, jolla on kädessään minun vesipyssyni. "Hei! Mistä sä ton sait?" Kysyin ja kuivasin poskeni. "Mä löysin." Tämä vastasi ja ampui minua taas kasvoihin. Yritin ottaa pyssyn tuolta, mutten onnistunut. "Alex! Anna se!" Sanoin. "Enkä anna!" Tuo sanoi iloisena. "Sä kastelet tän koko vessan." Huomautin. "Eiku mä kastelen vaan sut." Alex vastasi. Sitten tämä joutui nostamaan aseen ylös, etten saisi sitä. Hän piti myös kättään rintaani vasten, jotta pysyisin tarpeeksi kaukana. "Hei Alex, lopeta!" Sanoin. "Jos et sä yritä ottaa mun hallussa olevaa asetta." Luovutin sitten ja katsoin itseäni vessan peilistä. Olin ihan märkä. Hiuksista nilkkasukkiin asti.

Joelin POV:

Lopetimme soittamisen hetkeksi. "Mikä niillä kahella kestää?" Kysyin. "No niinpä. Mä meen kattoo." Niko sanoi.

Aleksin POV:

Seisoin vessan nurkassa ja pidin asetta edelleen ylhäällä. Katsoin hymyillen, kun Olli kuivasi kasvojaan hihaansa. "Aa mä en ees huomannu, et sää kastuit." Naurahdin. Olli katsoi minua ja otti käsivarrestani kiinni. Yritin parhaani, ettei tämä saisi vesipyssyä minulta, mutta tämä sai. Nostin kädet antautumisen merkiksi. Olli katsoi minua hetken, mutta laski sitten aseen, kun näki ilmeeni. Niko nimittäin tuli ovelle. "Mitä te täällä leikitte? Meijän pitäis olla tekemässä töitä." Hän sanoi. Aloin hymyillä. Tilanne näytti kieltämättä aika huvittavalta. "Teillä tais mennä vähä leikkimiseks." Niko naurahti. "Ei yhtään." Olli sanoi ja katsoi Nikoa. "No eipä tietenkään. Mut voitteks jo tulla?" Hän kysyi. "Joo, sit ku mä oon syöny loppuun." Sanoin ja kävelin näiden ohi keittiöön.

Timeskip 10min:

Joonaksen POV:

Olimme saaneet vihdoin jatkettua soittamista. Ollin hiukset ja paita olivat märät. Noilla kahdella oli vissiin ollu joku vesisota käynnissä. En ees tiiä, miten ne olivat päätyneet siihen. En oikeastaan edes halua tietää.

Timeskip 5h:

"Lopeteltasko jo tältä päivältä? Ku mun pitäis mennä kotiin ruokkii Rommi." Niko kysyi. "Joo. Käy." Vastasin. "Mikäs tää teijän vesisota oikeen oli?" Joel yhtäkkiä kysyy katsoen Alexia ja Ollia jotka vain hymyilevät ja vilkaisevat toisiaan. "Öö, se oli vaan semmonen ku näin, mihi Olli oli piilottanu sen vesipyssyn. Oli pakko." Alex kertoi. "Aha aivan." Joel vastasi. "Oliks sulla muuten Olli se viinipullo mukana?" Niko kysyi. "Joo, se on autossa. Mut mä aattelin kyl ottaa sen ihan omaan käyttöön." Tämä kertoi. "Tarviks sä Alex kyytiä?" Tommi kysyi. "No mä kyl tulin kävellen, että jos mitenkään mahollista nii kyl kyyti kelpais."

Tommin POV:

"Okei no missä päin sä asut? Mä voin kyl heittää." Sanoin. Alex kertoi, että asui tästä noin kahden ja puolen kilometrin päässä. "Mä asun kyl ihan vastakkaisessa suunnassa. Mut Olli asuu aika lähellä sua. Sä voit kysyy siltä kyytiä." Sanoin. "Olli kyl lähti just kolme sekunttii sitte." Joonas huomautti. "No juokse se nopee kiinni. Kyl se vie sut." Sanoin. "Okei. Moikka ja kiitti ku sain tulla." Alex huikkasi ja lähti ovesta.

Aleksin POV:

Juoksin portaat alas ja ulkona yritin katsella, missä Olli on. Sitten näin tämän menevän autoon. Hän onneksi näki minut. Kävelin tuon luo ja kysyin, pääsisinkö tämän kyydillä. Tämä myöntyi ja istuin pelkääjän paikalle. Kerroin tälle reittiohjeet ja hän nyökkäsi. Katsoin minun puoleisesta ikkunasta ulos ja päätin sitten vain katsoa puhelinta. Vitut, vaikka tulisikin kiusallinen hiljaisuus. Eipä tullut sitäkään. "Meijän yhellä kaverilla on kakskytviis vuotis synttärit viikonloppuna nii jos sä haluut, nii voijaan kysyä jos säki saisit tulla." Olli sanoi. "Okei. Voin mä tulla, jos saan." Vastasin. "Kiva. Mä kysyn." Tämä sanoi.

Kun saavuimme kotipihaani, Olli sanoi: "Älä mee vielä." Jäin istumaan paikalleni ja katsoin tätä odottaen. Olli selvästi mietti vielä, mitä sanoisi. "Sori siitä...mitä treenikämpällä tapahtu. Mä en tiiä mikä muhun meni." Hän sanoi. Katsoin tämän anteeksipyytäviä kasvoja hetken. "Mähän sanoin, ettei se haittaa." Sanoin. "Ja mun piti myös maksaa sulle takas." Olli jatkoi. "Ei sun sitäkään tarvi tehä." Vastasin. "Tarviipas. Mä maksan huomenna." Tuo sanoi. "No okei. Oliks sulla vielä jotaki?" Kysyin. "Ei." Avasin auton oven. "Kiitti kyydistä ja nähään huomenna." Sanoin. Olli ei enää vastannut.