Like A Blood Brother

54. Luku|Sormus ja kaksi käskyä

Ollin POV:

Otin kuvan Aleksista, joka söi pitsaa ja näytti kynttilöiden valossa söpöltä. "Hei." Tämä huomasi, mitä tein. "Hei sullekki muru." Sanon ja lähetän kuvan jätkille. Aleksi katsoo puhelintaan. "Olli!" Hän tiuskaisee. "Mitä?" Naurahdan. "No kato." Tämä sanoo ja katson taas puhelinta.

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Tommi😎: Otakko uuen kuvan missä näkyy vasen käsi?

Joonas🤪: Menikö paljonki Ollin viikkorahoista?

Joel💅: Ei se varmaa enää saakkaan semmosta ku on nii tuhma poika nykyään.

Minä: Hei mitäs helvettiä?!

Joel💅: Nii sitä me vaan että joko sää kosit Pikku Allua. :)

Minä: En vielä.😏

Aleksi katsoo minua ihmeissään. "Mitä?" Hän kysyy. "Nii että en oo vielä kosinu." Toistan kirjoittamani. "Aijotko sää?" Tämä kysyy. En vastaa mitään. Hymyilen vain ja katson taas puhelinta.

Niko😈: Oho! Tämmöstä ei ois ennen Matelasta uskonu.

Joel💅: No ei.

Tommi😎: Varmaan se yritti mut ei sille myyty sormusta.

Niko😈: Mun pikkusiskolla on semmosii tosi hienoja muovisii. Voin käyä varastaa.💍

Minä: Noni, suunnitelkaa te sitä keskenänne sitte.

Joonas🤪: Nii tosiaa. Voisit antaa Aleksillekki vähä huomioo ku kerran veit sen syömään.

Aleksi❤: Nii Olli!😠

Joel💅: Älä vaa suututa sitä.

Minä: Ei se mulle suuttuis tosissaan.👼

Niko😈: Sitä sopii epäillä.

Aleksi❤: Ovvi saa tulpaan.

Minä: Sä heitit mua tänää jo lumipallolla!

Tommi😎: Kohta sattuu Ollia leukaan.

Minä: Toivottavasti ei...

Aleksi❤: Nii heitin. Ja olen ylpeä siitä.

Minä: Minäkin.

Aleksi❤: 😘

Joel💅: Hei mites jos minä, Porko, Niko ja Tommi poistuttas tästä ryhmästä?

Tommi😎: 1 runkkari ja Aleksi.

Minä: :/

Aleksi❤: 😂❤

Joonas🤪: Cowboy.🥵

Minä: Poistun keskustelusta. Näkemiin.

Aleksi❤: Heippa.

Niko😈: Heippa söpöliinit.❤

"Joo no itseasiassa. Mä oon aika söpö tässä kuvassa." Aleksi sanoo katsoen kuvaa, jonka tästä otin. "No hyvä ku huomasit itekki." Vastaan.

Kotona:

"Moi." Huudan kun astumme ovesta sisälle. Rilla kiiruhtaa hirveää rallia Aleksin luo ja alkaa hyppiä innoissaan. "Missäs kävitte?" Iskä kysyy. "Kelpaako jos sanon ettei rikottu lakia?" Kysyn. "Ei kelpaa. Olli sä oot kakskytneljä." Hän vastaa. "No käytiin pitsalla." Kerron. "Miks mä ees kysyn? Unohdan aina että sä oot jo aikuinen. Tai sun pitäis olla." Tämä sanoo ja poistuu paikalta. "No...nii."

Kävelemme ylös ja tällä kertaa myös Rilla tulee mukaan, kun Aleksi opettaa sitä menemään portaita. Menen sängylle makaamaan. "Väsyttää." Marisen Aleksin tullessa vihdoin koiransa kanssa ylös. "Muaki." Tämä sanoo. "Pikkukoiraa ei niinkään." Hän jatkaa ja kieltämättä kuulosti siltä, että tällä oli samaan aikaan käynnissä huoneeni tutkiminen ja iltavillit. Hetken päästä se hyppää ketterästi sängylle ja alkaa kierimään siinä. Käyttäkööt ylimääräiset energiansa, jos sellaista kerran löytyy. Suljen silmät. "Siirtysikkö vaikka sohvalle, nii mä voin vaihtaa lakanat?" Aleksi kysyy. "Joo." Vastaan ja nousen ylös. Nappaan myös Rillan mukaan sohvalle. "Rilla, tämä on kaappaus." Sanon. Koira näyttää järkyttyneeltä...tai sitten se pitää minua täysin idioottina.

Makaan sohvalla selällään ja pidän hauvakoiraa vatsani päällä. "Sulle unohtu ottaa leluja mukaan." Muistan. "No ehkä se pärjää huomiseen. Sil on kuitenki ruokaa." Aleksi toteaa. "Nii Rilla. Heti ku isi on laittanu nuo lakanat nii se antaa sulle ruuan ja vie sut lenkille." Lässytän ja hieron nenääni sen kuonoa vasten. "Mää päätin nyt että mää teen sulle saparot." Aleksi sanoo ja alkaa etsimään ponnareita vaihdettuaan lakanat. "Löytyy nykyään vessasta." Ilmoitan. "Tai en oo varma löytyykö mut siellä ne on." Lisään. "Aa, no pikkukoira vois sit tulla mukaan nii saat ruokaa." Hän sanoo ja taputtaa reittään kutsuen koiransa. Se ponnistaa vatsani päältä ja luulen ilmojen menevän pihalle. "Auhh...Rilla!" Koira kääntyy katsomaan minua. "Onks se Olli vähä luuseri?" Aleksi kysyy. Nyt katson puolestani Aleksia. "Haistappa vittu." Sanon. "Ei mua semmonen hirveesti kiinnosta. Tämä vastaa hymyillen ja lähtee alakertaan. Jään makoilemaan sohvalle ja nukahdan vahingossa.

Aleksin POV:

Annoin pikkukoiralle ruuan ja kysyin sitten Katjalta kumilenkkien olinpaikkaa. "Mä voin kyllä käyttää Rillan." Hän ilmoittaa. "Okei. Kiitos." Vastaan ja palaan yläkertaan. Huomaan Ollin nukahtaneen. Tätä ilmeisesti väsytti oikeasti. Laitoin ponnarit pöydälle ja änkeän tämän kainaloon. Ollin käsi asettuu alaselälleni. Nostan toisen jalkani tämän päälle ja pyörittelen sormillani tuon kiharia hiuksia. Kuulen oletettavasti Markon nousevan portaita. Nostan päätäni ja hymyilen hänelle. "Moi." Hymähdän. "Moi. Keskeytinkö?" Hän kysyy kurkistaen ovelta. "Et." Vastaan. "Okei no sitä vaan että satutko tietämään vaimoni sijaintia?" Hän kysyy. "Lähti käyttää Rillaa ulkona." Vastaan. "Aa aivan. No mut eipä mulla ollu muuta. Paitsi että aijotteko vielä syödä tälle iltaa?" "Ei varmaan."

Ollin isä oli mennyt takaisin alakertaan. Hieron huomionkipeänä otsaani Ollin rintaa vasten. "Rakaas, älä ala vielä nukkuu." Kuiskaan. En saa minkäänlaista vastausta, joten kurottaudun hänen kasvojensa tasolle suutelemaan tätä varovasti. "Mutta mua väsyttää..." Olli mutisee huuliani vasten. "Älä silti ala nukkuu. Mä tarvin seuraa. Ja huomioo." Sanon ja katselen lähietäisyydeltä tämän kasvoja. Kuulen vain epämääräistä mutinaa. Katson kelloa. Se on puoli seitsemän. "Ei kellokaan oo paljoo. Sä et saa yöllä unta jos alat jo nukkuu." Selitän. Olli pitää silmänsä edelleen kiinni ja sanoo sitten: "Ensimmäinen käsky, sä pysyt siinä. Toinen käsky, jos et anna mun nukkua nii sit sun pitää keksii miten jaksan vielä valvoo." Tämä mutisee. Alan hymyillä ja nousen istumaan. "Älä mene pois." Olli mutisee söpösti, avaa silmänsä ja ottaa mökötysilmeen. "En meekkään." "Okei hyvä." Olli sanoo tyytyväisenä ja sulkee silmänsä. Sitten päätän läpsäistä tätä poskelle, jolloin hän avaa silmänsä nopeasti. "Aveksi!" Päätän paeta ja hyppään sängylle. Ollikin nousee sohvalta hypäten sängylle kanssani. Sitten tämä kaataa minut selälleen, enkä enää pääse pois.

<><><><><><>

Kenestä tuli otsikon uhri?😃