Like A Blood Brother

59. Luku|"Jätä mut rauhaan!"

Ollin POV:

Sattui katsoa Aleksia ja Nikoa. Miksei tämä juonut? Ja missä Temppareissa me olimme? Minuutti oli ihan liian pitkä aika. Ja lisäksi Aleksi siirtyi koko ajan lähemmäs Nikoa ja oli lähes tämän sylissä. Huomasin Joelin katsovan minua ja taisi huomata, ettei vierestä katseleminen tuntunut hyvältä. Ajatteleeko Aleksi, ettei tämän tarvitsisi haitata? Pitäisikö minunkin ajatella niin? En kyllä pystyisi. Ihan sama, vaikka olimme itse sanoneet minkä tahansa tehtävän käyvän. Eihän se nyt hyvältä tunnu, kun poikaystävä suorittaa kielaria parhaan ystävän kanssa. Kun minuutti on kulunut, Aleksi istuu pokkana takaisin Nikon eteen. Molempien posket ovat punaiset ja tunnen olevani todella mustasukkainen. Menen tiukemmin kiinni Joonakseen ja vedän tämän käden vyötäröni ympärille. Tuijotan Aleksia, muttei tämä edes vilkaise minua. Vitun Joel! Miks sä annoit tommosen tehtävän? Luulin, että jos joku niin Aleksi olisi se joka joisi, jotta pääsisin Joonaksen sylistä pois. Tuijotin tätä koko ajan. Haluan katsekontaktin Aleksin kanssa.

"Onks kellään nälkä?" Joel kysyy. "Joo." Niko ja Joonas vastaavat yhteen ääneen. Olemme kaikki lähdössä keittiöön, mutta otan Aleksin kädestä kiinni ja jään tämän kanssa olohuoneeseen. "Voijaanko jutella?" Kysyn yrittäen pysyä rauhallisena. Aleksi nyökkää vakavana. Päästän tämän kädestä irti. Yritän parhaani katsoa häntä silmiin, mutta se on vaikeaa. En tiedä miksi. "Mä tiiän kyl, mistä sä oot vihanen." Aleksi sanoo. Nyökkään pienesti. "Mä vaan mietin sitä, et ku eihän kukaan pakottanu sua siihen." Sanon. "Ei nii." Tämä vastaa. "Ja jos sä olisit juonu, nii mun ei ois tarvinnu enää istuu Porkon sylissä." Lisään. "Mm-m. Mut näytit nii hyvin viihtyvän siinä. Näytitte ihan pariskunnalta." Aleksi sanoo. "Niin koska sä ja Nikohan ette näyttäny." Sanon kuulostaen katkeralta. "Olli se oli tehtävä." "No nii oli mullaki." Molemmat aloimme jo tiuskia. "Oisit varmaan mielellään jatkanu sitä yhen kans nuolemista. Eikö käyny mielessä, että te molemmat seurustelette?" Lähes huudan. Aleksi tuijottaa minua vihaisena ja kävelee päättäväisenä Joelin makuuhuoneeseen. Tämä olisi paiskannut oven kiinni, mutta työnsin käden väliin ja menin perässä.

"Jätä mut rauhaan!" Aleksi huutaa. "Okei, mä voin jättää sut!" Vastaan. Aleksi seisoo sängyn toisella puolella ja minä sängyn päädyssä. "Olli me sovittiin ettei mistään tulis riitaa ja että se on vaan peliä." Aleksi muistuttaa kuulostaen, kuin haluaisi sopia. Mutta itse en pystyisi siihen nyt. "Nii mut luulekko että on helppoo kattoo vierestä, ku poikaystävä ja paras kaveri nuolee sylikkäin? Vittu miltä se susta tuntuis?! Sun ei ollu pakko." Halusin lopettaa riidan niin, että Aleksi tajuaisi mitä oli tehnyt. "No sulle tuntuu kaikki olevan nii vaikeeta." Tämä vastaa. "No onko ikinä käyny mielessä, että mistä vois johtua?" Kysyn. "No eipä oo. Eikä mua ees kiinnosta sun asiat." Aleksi vastaa.

"Mul tuli täs itseasiassa sellanenki mieleen, et miksköhän se Noora tuli aina vaan takas, vaikka sille tehtiin kaikki selväks heti alussa?" Kysyn. "Joo no enpä tiiä. Toivottavasti sua muuten sattuu vielä leukaan." Aleksi vastaa. "No joo. Yleensä murtumat sattuu. Oot sit varmaan tosi ilonen." Sanon. "No olen kyllä. Ihan saatanan onnellinen." Aleksi vastaa niin sarkastisesti, kuin pystyi. "Ja miks sä vaihat puheenaihetta, ku kumpikaan meistä ei pysty muuttaa sitä, mikä on jo tapahtunu?" Aleksi kysyy. "Aattelin vaan et senki asian vois ehkä selvittää, mut ilmeisesti ei oo enää väliä." Sanon.

Joonaksen POV:

Me muut olimme keittiössä tarkoituksena alkaa syömään. Kuulosti kuitenkin siltä, että niillä kahdella muulla oli alkanut riita. Jos huutoa kuunteli, niin selvisi aika hyvin, että osittain myös minä ja Niko olimme osallisia tuohon. "Mitä me tehään?" Joel kysyy. "No en mä tiiä. Pitääks jonku mennä väliin? Ei kukaan haluu et ne riitelee. Ja naapurit saattaa tulla ovelle koputtelee." Niko sanoo. "Mä voin mennä." Tommi ilmoittaa. "Kiitos." Joel vastaa.

Ollin POV:

"Mites sitte se kun sä puhut jostain yhteenmuuttamisesta, lapsista ja kosimisesta? Mikä sun ongelma on? Me ollaan seurusteltu ihan naurettavan vähän aikaa!" Huudan ja huomaan asian olevan vaikea käsiteltävä Aleksille. "Mut kyl säki oot puhunu niistä. Sä ite ehotit eka että muutettais yhteen. Mut älä jooko puhu ainakaan siitä lapsiasiasta." Aleksi sanoo. "Ei meijän tarvi enää puhua mistään, nii älä huoli. Mut hei sähän voit vaikka hankkia lapsia jonku muun kanssa. Sano terveisiä Nooralle." Sanon esittäen yli-iloista. Vähitellen Aleksi alkaa itkeä, muttei se haittaa minua yhtään. "Taas sä alat itkee! Sä et ees voi kattoo mua silmiin!" Valitan.

Aleksin POV:

Olli muistuttaa isääni vihaisena. Yhtäkkiä joku avaa makuuhuoneen oven. Tommi. "Voitko mennä pois?" Olli kysyy kuulostaen todella vittuuntuneelta. "En mee pois, ennen ku te rauhotutte. Te ette tolla huutamisella saavuta yhtään mitään." Hän sanoo. Saattaa jopa pitääkin paikkansa, mutten keksinyt parempaakaan tähän tilanteeseen.

<><><><><><>

Tähän voi jättää vihaiset kommentit. :)