Like A Blood Brother

34. Luku|Rangaistus

Selvennän vielä, eli siis en ole lopettamassa! Mut en tiiä, miten pystyn tätä jatkamaan, ku on vähä huono elämäntilanne ja aika paljon vaatii iteltä. Mut edelleen yritän julkasta joka päivä.🤝💜

<><><><><><>

Kävin nopeasti viemässä sen jutun Aleksin huoneeseen. Asetin sen varovasti yöpöydän laatikkoon, sillä siitä kuului herkästi ääntä. "Olli tuuks sä?" Aleksi huutaa keittiöstä. "Joo." Vastaan ja käyn vielä viemässä ulkovaatteeni eteiseen.

Istun Aleksin viereen ja tämä näyttäisi lukevan ryhmämme viestejä. Nojaan tuon olkapäähän. "Valehteliks sä näissä viesteissä?" Aleksi kysyy. "E-en tietenkää." Vastaan hyvin läpinäkyvästi. Nousen sitten ylös ja menen hakemaan hellalta ruokaa.

Aleksin POV:

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Minä: Joonas, muistathan sä että mä oon puhdas?

Joonas🤪: Joo tottakai, mut Olli ei oo.

Minä: Älä pelottele. Se aikoo antaa mulle rangaistuksen.

Tommi😎: Voi Aleksi parkaa...

Joel💅: Et ehtiny ensimmäisellekkään keikalle...

Minä: :')

Olli❤: Mitä hittoa?!

Joonas🤪: 😂

Olli❤: Mä oon vähintäänki yhtä puhdas, ku Aleksiki.

Niko😈: Nii ehkä vielä...

Joonas🤪: Joo tota Pikku Allu. Tässä ku oon seittämäntoista vuotta tuntenu Ollin, nii kyl mä tiiän, mitä se aikoo tehä.

Olli❤: <3

Tommi😎: Se käy jo kierroksilla.

Joel💅: Me aletaan sit myöhemmin suunnittelee huomista keikkaa, nii saatte luvan olla viimeistään viieltä takas täällä.

Olli❤: Joo.

Minä: Mua pelottaa...

Joonas🤪: Syystäki.

"Rakas, ei sun tarvi pelätä." Olli vieressäni sanoo ja painaa kasvonsa olkapäähäni. "Kyl sä nyt varmaan tiiät, millanen Joonas on. Ei sitä kannata aina ottaa tosissaa." Hän jatkaa. "Nii, ehkä. Susta ei vaan koskaan tiiä." Sanon.

Veimme astiat tiskikoneeseen ja tyhjensimme pöydän. Heti, kun sain jääkaapin kiinni, Olli painaa minut seinää vasten. "Rangaistuksen aika." Katson häntä odottaen jonkinlaisella kauhulla. Tämä lähtee taluttamaan minua makuuhuoneeseen. Olli sammuttaa valot, lukuunottamatta ikkunassa olevaa. Seison sängyn vieressä odottaen. Jotenkin yllättäen arvasin, mihin tämä oli menossa. Olli syöksyy suutelemaan minua intohimoisesti pitäen käsiään lantiollani. Omani ovat kevyesti tämän poskilla. Sitten tunnen, kuinka hän asettaa kätensä takaraivolleni ja painaa minua kiinni itseensä.

Sitten hän nostaa minut sängylle istumaan ja menee hakemaan jotain yöpöydän laatikosta. "Mitä sä teet?" Kysyn kummissani. "Sshhh..." Olli vastaa. Eli nyt olisin vain turpa kiinni. Olli heittää esineen sängylle katsoen minua hymyillen. Ei helvetti. Tää on vissiin oikeestikki rangaistus. Tämä tulee viereeni ja siirtää minut keskelle sänkyä melkein nojaamaan päädyssä olevaan selkänojaan. Sitten tämä istuu syliini hajareisin, repii paitani pois ja ottaa vierestään hopeat, metalliset käsiraudat kiinnittäen ne ensin toiseen käteeni. "Mä haluun ensin tietää. Millon mä sit pääsen pois?" Kysyn ja Olli vain virnuilee minulle. "Katotaan. Riippuu, miten kiltisti sä oot." Hän vastaa. Tämä lukitsee molemmat käteni rautoihin selkäni takana. Olli nousee sylistäni ja nostaa minut nojaamaan selkänojaan. Sitten tämä jää katsomaan minua tummilla, kimaltavilla ja kutsuvilla silmillään. "Ei hitto sä oot badboy." Sanon ja silloin hän asettuu syliini vielä paremmin ottaen myös oman paitansa pois. En nyt voisi oikein tehdä mitään. Olli voisi.

Ollin POV:

Siirsin Aleksin hiuksia korvan taakse ja aloin pusutella tämän kaulaa. "Olli mä en tiiä, miten mä pystyn tähän." Aleksi sanoo ja hakee katsekontaktin kanssani. "Ei sun tarvi tehä mitään. Istut vaan siinä." Vastaan. Odotin vielä, olisiko tällä asiaa ja kun ei ollut, saatoin jatkaa omistusmerkkien tekemistä. "A-aah...Ollii." Aleksi huokaisee. Minua alkaa hymyilyttää, kun tajuan Aleksin yrittävän liikuttaa käsiään. Erkanen hetkeksi ja katson avuttoman näköistä Aleksia. Esitän suutelevani tätä, mutten teekään sitä ja Aleksi katsoo minua tuimasti. Toistan sen pari kertaa kiusatakseni tätä. "Ollii. Sä oot ilkee." Aleksi mutisee ja esittää mököttävänsä. Tämä yrittää kurkottaa itseään suutelemaan minua, mutta minun on helppo väistää. "Sä oot ihan hirvee. Älä kiusaa mua. Ota nää raudat pois." Aleksi pyytää. "En mä uskalla niitä ottaa pois. Sittehän sää hyökkäät mun kimppuun." Sanon. Tuijotan edelleen Aleksia, joka ei pyyhi tuimaa ilmettään pois.

"Olli." Hän sanoo. "Pyydä nätisti." Käsken ja samassa Aleksi ottaa ehdottomasti söpöimmän mahdollisen ilmeen kasvoilleen. "Rakas, voiks sä ottaa nää raudat..?" Tämä yrittää, mutta keskeytän tämän painaen hänet sängyn päätyä vasten ja suutelemalla. Aleksi huokaisee ja tiedän hänen yrittävän irrottaa käsiään. Sinänsä kävi sääliksi, mutta tämän olikin tarkoitus olla rangaistus. En voisi ikinä kuvailla sitä, kuinka paljon rakastan tätä mustahiuksista pörröpää DJ:tä. Onneks mä löysin sut jälleen. Silleen se oli tarkoitettu.

Annan tuon hetken hengittää ja olen itsekin hapen tarpeessa. "Ei saakeli, Aleksi mä rakastan sua niin paljon." Huokaisen ja tunnen silmieni kostuvan hieman. "Niin määki sua, mut voiks sä ottaa nää raudat pois? Kiltti." Aleksi pyytää kuulostaen hyvin epätoivoiselta. "En. Tää on sun rangaistus." Sanon ja asetan kädet tämän poskille. "Mut Olli. Mä haluun ite päättää, millon suutelen sua ja haluisin halata sua." Aleksi sanoo söpösti ja kuulostaen, kuin alkaisi itkeä. En silti aio heltyä. "No millon sä haluut?" Kysyn. "Nyt. Heti. Koko ajan. Ollii?" Tämä vastaa. Selvä sitten. Alan jälleen suudella poikaystävääni, mutta tällä kertaa aijon tehdä muutakin.

Siirryn tämän rintakehälle ja alan tehdä jälkeä. Samalla tunnen, kuinka Aleksi kumartaa päätään omaani vasten huokaisten syvään. Sitten jokin kiskaisee hiuksiani. "Aleksi? Mitä sä teet?" Kysyn, kun saan tasattua hengitystä. Nostan päätäni. "No vedin sun hiuksia hampailla. En mä nyt oikeen muutakaan voi tehä." Hän selittää. Virnistän ja nousen hänen sylistään. "Mihin sä meet?" "En mihinkään." Alan avata tämän kollareiden narua. "Ei. Olli, et helvetissä. Tai ainaki päästät mun kädet vapaaksi." Aleksi sanoo hätääntyneenä ja potkaisee minua. Asetan jalkani tuon vastaavien päälle, ettei hän voisi liikuttaa niitäkään. "Eii, Ollii. Tajuuks sä mitä oot tekemässä?" Aleksi kysyy. Hymyilen vain ja saan lopulta tämän housut pois. "Voi vittu, mää kuolen." Aleksi huokaisee.

<><><><><><>

:)