Like A Blood Brother

47. Luku|Rilla the henkivartija

"VoIkS sÄ kAnTaA mUt?" Olli kysyy. "Etkö sä enää jaksa kävellä?" Kysyn. "En." Olli vastaa ja katsoo minua aivan liian söpösti. "No okei." Hellyn ja nostan tämän syliin. Kotiin ei onneksi ollut enää pitkästi ja latu kulki takapihani ohi.

Kotona:

Kannoin Ollin sisälle asti ja eteisessä lasken tämän alas. Rilla tuli heti moikkaamaan. "Millanen olo?" Kysyn Ollilta. "PiKkUsEn SaTtUu PäÄhÄn Ja VäHä hÖpÖ oLo. MuT eI vÄsYtÄ." Tämä vastaa. Naurahdan ja halaan tätä. "Ihana oot. Haluuks sä iltapalaa?" "Öö, En Mä TaRvI." Saan vastaukseksi ja alan sitten riisua tuon takkia. Olli menee sohvalle makaamaan ja avaa samalla kauluspaitansa. Menin perässä ja asetuin tuon viereen. "RaKaS?" Olli mutisee. "Mitä?" "HaLuAiSiKs Sä TyTtÖ- vAi...PoIkAlApSeN? Hän kysyy ja silittelee hiuksiani hitaasti. "Molemmat." Vastaan ja piirrän Ollin rintaan sormellani. "Sä oot aika rauhallinen, jos miettii että oot kännissä." Huomautan. "KyL mÄ vOiN vIlLiKs RuVeTa JoS sÄ hAlUuT." Nostan päätä ja katson Ollia hymyillen. "Kuulostaa aika houkuttelevalta." Vastaan ja Olli virnistää minulle.

Nikon POV:

Kävimme viemässä Joelin ja Joonan koteihinsa. Olivat ne ennenkin pärjänneet yksin. Minä, Kiril ja Mikko olimme kävellen etsimässä Joonasta pitkin kaupunkia. "Ei saatana. Aina tämmöstä paskaa, ja vielä ku väsyttää." Kirosin. "No niinpä. Se on vittu varmaan hukannu puhelimensakki." Mikko jatkoi.

Aleksin POV:

"AiJaAa." Olli sanoo virnuillen. Puren huuliani yhteen ja katson tämän tummia silmiä. Olli ottaa vyötäröstäni kiinni, etten putoasi sohvalta ja nousee istumaan. Päätän siirtyä makaamaan niin, että pääni on tuon sylissä. "Mä YrItIn LäHtEe TäStÄ." Olli valittaa. Nousin sohvalta ja menin keittiöön. Otin lasin kaapista ja jäin odottamaan, että hanasta valuisi tarpeeksi kylmää vettä. Samalla kuulen taustalta kun Olli käy jääkaapilla. Olen jotenkin ajatuksissani, mutta hetken päästä tajuan. "Hetkinen." Lasken vettä nopeasti lasiini ja kävelen olohuoneeseen. Kerkeän juuri astua kynnyksen yli, kun kuulen ja nään Ollin avaavan tölkin. "Ei vittu." Huokaisen ja menen takaisin keittiöön.

Vaikka kello on kolme yöllä, minua ei väsytä. Olimme kuitenkin molemmat nukkuneet silloin bussissa. Päätin pitkästä aikaa tehdä jotain hyödyllistä ja täyttää tiskikoneen. Vilkaisen taakseni, sillä kuulen Ollin saapuvan keittiöön. Tämä laskee tölkin pöydälle, mikä kuulosti siltä, että puolet oli juotu. Sitten tuo tulee halaamaan minua selän puolelta. "Väsyttääkö?" Kysyn. "VäHä." Olli vastaa ja kiertää eteeni halaten minua sitten uudelleen. Suljen silmät ja silitän poikaystäväni selkää. Kuulen Rillan tallustavan keittiöön ja alkavan taas murista. "No ÄlÄ nYt." Olli sanoo ja istuu lattialle nostaen koiran syliinsä. Se ei kumma kyllä murise nyt, mutta johtunee siitä, ettei Olli nyt koske minuun. Olli nostaa Rillan mangustiasentoon. "TiIäKkÖ kUn AlEkSiLlA eI oO mItÄäN hÄtÄä. VaRsInKaAn JoS mÄ hAlAaN sItÄ." Tämä selittää hölmön näköiselle koiralle. Naurahdan tälle. "Sä OoT iTe SaNoNu NiI." Tämä puolustautuu. "Joo nii oon." Vastaan ja istun myös lattialle. Nojaan Ollin olkapäähän ja rapsutan Rillaa päälaelta. Sen ilme kertoi taas enemmän kuin tuhat sanaa. Ainakin sen, ettei hän yksinkertaisesti hyväksynyt, jos Olli oli lähelläni. "Laskeppa se koira nyt pois siitä." Sanon Ollille, joka tuijottaa Rillaa hetken oudolla ilmeellä ja nostaa tämän sitten lattialle. Katson Rillaa syvästi ja tuo tuntui tajuavan, että nyt pitäis pikkukoiran mennä olohuoneeseen.

Nousin ylös ja nostin Ollinkin. Halasin tätä vyötäröltä käsin ja hän nosti omat kätensä hartioitteni päälle. "No, OnKs SuLlA hÄtÄä?" Olli kysyy. "Ei oo. Yhtään." Vastaan. "MeNnÄäNkÖ vAa NuKkUu?" Olli kuiskaa. "Okei." Vastaan.

Olli menee heti sänkyyn ja nukahtaa. Jään hetkeksi istumaan viereen ja katsomaan tätä. Rillakin hyppää sängylle ja pyörii pari kierrosta asettuen sitten Ollin kylkeä vasten. Käyn olohuoneessa sammuttamassa television, menen pesemään hampaani, sammutan valot ja menen sitten makuuhuoneeseen. Asetun Ollin toiselle puolelle, mutten ala vielä nukkumaan. Silitän tämän selkää ja kuulen sekä hänen, että Rillan tuhinan.

Sydän hyppää melkein kurkun kautta ulos, kun kuulen jonkun rämpyttävän ovikelloa. Me kaikki kolme havahdumme siihen. "Nuku vaa, mä käyn kattoo." Sanon Ollille. Rilla the henkivartija lähtee mukaani. Puen kollarit ja menen suoraan ovelle, sillä mistään ikkunasta ei nää, kuka tulee. Painan korvani ovea vasten ja joku hakkaa hyrkillä sitä toiselta puolelta. En tiedä, kannattaako avata. Rilla alkaa haukkua, kuullessaan vaimeaa puhetta ulkopuolelta.

<><><><><><>

Tässä luvussa Ollista tulee skidisti mieleen mun iskä.