Like A Blood Brother

79. Luku|Kolmella autolla

Tommin POV:

"Voi vittu, mikä niil kestää?" Turhaudun ja päätän mennä katsomaan. Kerkeän melkein treenitilan ovesta ulos, kun Olli juoksee hätääntyneen näköisenä vastaan. "Herra Jumala." Säikähdän. "Tulkaa äkkiä, soittakaa joku apua!" Olli huutaa hädissään. "Rauhotu. Mitä tapahtu?" Kysyn ja otan tämän harteista kiinni. "En mä pysty!" Tämä tiuskaisee ja menee olohuoneeseen. Vilkaisen muita jätkiä, jotka tulivat perässäni olohuoneeseen. Kieltämättä säikähdin nähdessäni Aleksin. En tiedä, onko hän pyörtynyt vai mitä tapahtui. Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin, sillä Olli itkee hysteerisesti tämän vieressä.

Ollin POV:

"Hengittääks?" Joonas kysyy ja istuu viereeni. "Mm...joo." Vastaan. "Mua sattuu. Se on kertonu mulle miltä tuntuu ku se ei saa happee ja välillä saattaa jopa pyörtyä." Sanon. Joonas asettaa kätensä selälleni. "Ei sille käy mitään." Tämä sanoo. "Mä tiiän. Mut se on varmasti pelottavaa, kun pyörtyy hapen puutteeseen." Vastaan. "Ahdistiko sitä joku?" Joonas kysyy. Nyökkään. "Se kysy, että voitaisko muuttaa yhteen ja sitä jännitti se hirveesti. Mulla jäi vähä semmonen olo, et Aleksi jätti jotain kertomatta." Sanon ja yritän rauhoittua.

Luulen sydämeni hyppäävän kurkkuun, kun Aleksi henkäisee syvään ja puristaa kättäni. "Aleksi?" "Olli. Anteeks. Onks sulla kaikki hyvin?" Hän kysyy. Tuo saa minut itkemään. "Voi muru. Mul on kaikki hyvin. Oothan sä ok? Saatko sä happee?" Kysyn. Aleksi nyökyttelee ja yrittää nousta istumaan. Autan tätä siinä ja ojennan sitten vesilasin. "Kaikki on vissiin nyt hyvin." Tommi toteaa takanani. Aleksi nyökkää hymyillen. "Anteeks kun mä aiheutin huolta, se vaan johtu ahdistuksesta." Tämä sanoo. "Ei se haittaa. Mut hyvä kun me tiedetään nyt." Joel sanoo. Joonas vieressäni nousee ylös ja pörröttää meidän molempien hiuksia. "Tulkaa sit ku pystytte." Hän sanoo.

Aleksi istuu sohvalla ja menen tämän viereen asettaen pääni hänen kylkeään vasten. "Aleksi musta tuntuu, ettet sä kertonu kaikkee." Sanon varovasti ja katson tätä ylöspäin. "Sä oot oikeessa. Mä vaan luulen, että sä pitäisit mua ihan outona." Hän mutisee. "Niin vähä pidänki. Mut hyvällä tavalla." Vastaan. Aleksi alkaa hitaasti silittää hiuksiani. Se tuntuu kivalta ja tekee mieli sulkea silmät. "Olli älä nukaha siihen, meijän pitää mennä jatkaa treenejä." Tuo sanoo. "Joo joo, ihan kohta." Vastaan.

Timeskip 5min:

Tommin POV:

Viimein nuo kaksi palasivat takaisin ja kaikki vaikutti olevan nyt hyvin. Aleksi kylläkin näytti vähän väsyneeltä, mutta luultavasti ihan normaalia, jos oli vasta pyörtynyt.

Aleksin POV:

Tulin siihen tulokseen, että olin jankannut lapsiasiasta jo tarpeeksi. Antaisi sen asian nyt vain jäädä huomiotta. Vähentäisi ahdistusta, emmekä sitä paisi asuneet vielä yhdessäkään.

Timeskip maanantaihin:

Ollin POV:

Herään puhelimen ääneen. Se ei kuitenkaan ollut herätykseni, vaan soittoääni. Äiti. Kiva tälleen kymmenen sekuntia sitten heränneenä.

Minä: Moi...

Äiti: Huomenta. Herätinkö?

Minä: Et tietenkään. Kellokihan on jo vartin yli viis.

Äiti: No hyvä. Pitää sunki välillä herätä ajoissa.

Minä: ...

Äiti: Ne mökin avaimet on siellä liiterin vieressä, sen valkosen lyhdyn sisällä.

Minä: Mm joo...(haukoitus)

Äiti: Mitä sä teit yöllä ku noin väsyttää?

Minä: Nukuin. Ja nyt heräsin.

Äiti: Aha. No mut soita jos tulee jotain.

Minä: Joo.

Äiti: Mites Aleksi?

Minä: Hengissä ja oletettavasti kotona.

Äiti: Hm. Eiku tarkotin, että miten teillä menee.

Minä: No hyvin. Aateltiin ennen kesää muuttaa yhteen.

Äiti: No mut sehä on kiva. Koska voijaan taas tulla käymään?

Minä: No ei nyt ainakaan ens viikolla.

Juttelin äidin kanssa mielestäni ihan liian kauan. Sen jälkeen ei sitten enää väsyttänytkään. Päätin vain nousta ylös.

Klo 09:00:

Olin saanut tehtyä aamutoimet ja pakattua tavarat mökkireissua varten. Menin sohvalle hetkeksi makaamaan ja päätin samalla kuunnella musiikkia.

WhatsApp

5 runkkaria ja Aleksi

Joonas🤪: Monelta me mennään sinne?

Niko😈: Nii jos ees tietäis minne mennä...

Minä: Ainii. Aattelin et tossa kahen aikaan. Monellako autolla?

Tommi😎: 2?

Minä: Joo.

Joel💅: Ollaanko me siis ihan koko viikko? Viikonloppuki?

Minä: Joo jos kaikille käy.

Aleksi❤: Joo.

Niko😈: Käy.

Klo 13:20:

Olimme pakanneet kamoja autoihin. Tulimme siihen lopputulokseen, että menisimme kolmella autolla, jotta kaikki tavarat mahtuisivat. Otimmehan kuitenkin treenikamatkin mukaan. Kuskeina toimisivat siis minä, Tommi ja Joel. Mökille olisi noin kahden tunnin matka ja olimme yhdessä suunnitelleet matkan rakenteen. "Hei nyt, oikeesti käydään vielä läpi, ettei unohdettu mitään." Joel sanoo. "Jonku ois pitäny tehä joku lista." Huomautan. "Nonni." Aleksi huokaisee yhtäkkiä. "No?" "Siis ei oo vittu todellista. Miten helvetissä mä taas unohin Rillan?" Hän kiroaa. "Aleksi, älä huoli. Me voijaan käydä vielä teillä ja otetaan hauvakoira mukaan." Sanon. "Joo." Tämä sanoo ja korjaa pipoaan. "Siitä tuli mieleen, että onkohan Rommi ikinä ees nähny Rillaa?" Joonas huomauttaa. "Ei muuten oo. Mitenköhän ne tulee toimeen?" Niko naurahtaa.

Timeskip 10min:

Aleksin POV:

Istuin Ollin auton etupenkillä ja ajoimme kotiini päin. "Ei vittu oikeesti. Miten mä voin unohtaa? Sehä jumalauta tuli siihe ovellekki ulisee ku lähettiin." Päivittelen turhautuneena. "Mut sä muistit nyt, nii kaikki on hyvin. Sitä paitsi mäki unohin." Olli sanoo. "No nii. Ärsyttää vaan. En mä osaa huolehtii mistään omista asioista." Huokaisen. "Osaatpas. Huolehdithan sää mustaki." Olli muistuttaa hymyillen. "No...no nii kai sit." Hymähdän. "Kiitti kun sä saat mut aina hyvälle tuulelle." Sanon ja äänestäni kuulee, että hymyilen. "Eipä mitään. Sehä on mun tehtävä." Olli vastaa.