Like A Blood Brother

32. Luku|Vitutus

Ollin POV:

En olisi halunnut nähdä tuota äskeistä. Olisin vain halunnut itkeä ja tietää, miksi. Yritin katsoa Aleksia mahdollisimman surullisena ja pettyneenä ja lasken käteni tuon harteilta. En sano mitään. Saa nyt luvan selittää. "O-olli...älä ymmärrä väärin." Hän sanoo ja huomaan tuon poskella kyyneleen, jonka tämä pyyhkäisee nopeasti pois. En edelleenkään sano mitään. Puren huultani pidättäen itkua. En edes tiedä, miksi. "M-mä...se...se vaan tuli tänne ja...anteeks ei mun ollu tarkotus." Hän sopertaa. Halusin antaa tälle mahdollisuuden selittää. Ja vaikka halusin uskoa, silti minua sattui. Enhän tiedä, mitä ennen paikalle saapumistani oli tapahtunut. Lisäksi äskeinen ei ollut kivaa katsottavaa. "Aleksi. Älä itke. Mä uskon sua. Haluun vaan tietää, mitä täällä tapahtu." Sanon mahdollisimman rauhallisesti. Aleksi hengittää syvään ja heiluttaa toista kättään yrittäen estää paniikkikohtausta. Halasin tätä, sillä tiesin sen auttavan häntä.

Joonaksen POV:

"Siis, mitä siel nyt tapahtu?" Joel kysyy. "En mä tiiä. Aleksi sano, et se on tavallaan sen kaveri ja pyys mua sit lähtee siitä, ku jäi kuulemma juttu kesken." Selitän. "Oliskohan ollu joku exä?" Tommi ehdottaa. "Nii, en tiiä." Vastaan. "No mut ehkä se ei oo meijän asia." Niko toteaa.

Aleksin POV:

Tuntuu, että näyttäydyn Ollille pettäjänä. Luulen, ettei hän oikeasti usko minua. "Olli. M-mä lupaan, etten mä tarkottanu sitä...Noora sano, että se tykkää musta ja oli selvittäny mun sijainnin." Saan sanottua, kunnes tunnen ahdistuksen ja pelon siitä, mitä Olli tekisi. Hengitykseni tihenee ja yritän päästä Ollin halauksesta irti. Haluun nyt äkkiä pois. Hävettää ja pelkään Ollin jättävän minut. En ihmettelisi ollenkaan. Olin jo kolme kertaa ollut vastaavanlaisessa tilanteessa Nooran kanssa. Alan itkeä entistä enemmän, kun Olli ei päästä minua lähtemään. "Olli! Päästä mut pois! Mä en ansaitse sua!" Huudan, kunnes en enää jaksa ja luhistun lattialle itkien. Olli halaa minua tiukasti ja istuu lattialla. Nojaan tähän ja olen lähes tämän sylissä. Alan itkeä yhä hysteerisemmin ja kuulen myös Ollin alkavan itkeä. Ei älä itke. Anteeks, tää on mun syytä. Olisin halunnut sanoa nuo sanat, mutten pystynyt.

Olli nostaa minut istumaan sivuttain niin, että jalkani menevät hänen omiensa yli. Nojaan päätäni Olliin ja hän pitää kättään takaraivollani. Tämä nojaa seinään ja pitää päätänsä omani päällä. "O-ol-lih...mäh...en...saa...hap-peeh..." Saan sanottua itkun keskeltä. Tiedän Ollin itsekin itkevän. "Kaikki on hyvin. Mä en oo sulle vihainen. Yritä hengitellä rauhassa, mä autan sua." Hän sanoo ja nostaa päätäni. Yritän parhaani keskittyä hänen silmiinsä. En mihinkään muuhun. "Hengitä samaan tahtiin mun kans." Olli kuiskaa ja ottaa kädestäni kiinni. Tuli vain mieleen samallainen tilanne Joonan luona. Tein, kuten tämä käski.

Kuulen Nikon tulevan, mutten keskity siihen. Ei Ollikaan. Nään sivusilmällä tämän jäävän katsomaan tilannetta. Se ei kuitenkaan haitannut minua. Saan hengitystä tasaantumaan ja suljen sitten silmäni kallistaen leukaa alas. Tärisen vielä ja puristan Ollin kättä samalla toivoen sen auttavan. Hän puristaa takaisin ja pussaa minua hiusten sekaan. Sen jälkeen siirryn nojaamaan Olliin. Rauhoittuisin nyt kunnolla ja otan siihen oman aikani. "Tekiks Noora sulle jotain?" Olli kysyy. "M-mm." Vastaan pudistaen päätä samalla. "Tai no, kyl se pussas mua poskelle." Sanon. "No miltä tuntu?" Olli kysyy yllättäen. Nostan katseeni tähän. "Miks sä tommosta kysyt? Tietenki pahalta." Sanon ja Olli hymyilee ilottomana. "Hyvä nii."

"Onks kaikki ok?" Niko kysyy kyykistyen viereemme. "Joo. Aleksi sai paniikkikohtauksen." Olli sanoo. En vaan kestä, miten ihana hänen äänensä on. "Okei. Mä jätän teijät kahestaan." "Kiitos." Käteni tärisevät edelleen ja se vituttaa. Hakkaan kättäni ärsyyntuneenä polveani vasten. "Mitä sä teet muru?" Olli kysyy. "No vituttaa ku vaan tärisen nii vitusti koko ajan. Saatana." Sanon. Olli vetää minut lähemmäs itseään. "Yritä vähä rauhottua. Ei sille oikeen voi mitään. Mut mä tiiän, se on ärsyttävää." Olli sanoo. "Olli mua ärsyttää. Ja nyt pitäis yrittää vielä puhua asiallisesti ja selvittää toi vitun paska." Sanon purren hampaitani yhteen. "Ei meijän tarvi nyt puhuu siitä. Mikä sun ärsytystä auttais?" Olli kysyy rauhallisesti. Vilkaisen tätä nopeasti ja alan hakkaamaan kättäni lattiaa vasten. "Hei, lopeta." Olli sanoo ja tarttuu kädestäni. Tuijotan tätä tuimasti.

"Voidaanko vaan lähtee?" Kysyn. Alan kohta itkemään. Tuntuu vaan niin pahalta, vituttaa ja harmittaa. "Voidaan. Käyn sanomassa muille." Olli vastaa ja siirtää minut sylistään. Jään lattialle istumaan kuin mikäkin pikkulapsi. Kuuntelen, kun Olli ilmoittaa muille, että lähdemme. Kun hän tulee takaisin, hän kyykistyy eteeni. "Ooks ok?" Pudistan päätäni. En haluaisi olla vihainen hänelle. Tämä katsoo minua myötätuntoisesti ja nostaa sitten syliinsä. "Lähetään." Olli kuiskaa. Nyökkään pienesti ja halaan tätä.