Like A Blood Brother

69. Luku|Tässä, nyt, heti, iäksi...

ViTtUpErKeLe...se ois onnenluku. ♋

<><><><><><>

Ollin POV:

Nojaan Aleksin olkapäähän ja pidän itseäni pystyssä tätä vasten. En ole niin huonossa kunnossa, varmistan vain. "Olli, mennään tolle yhelle käytävälle." Aleksi sanoo. "JoO, mUt MiKs SuN äÄnI kUuLoStAa NoRmAaLiLtA?" Kysyn. "Mä join vähä vähemmän ku sä." Hän vastaa. Lähdemme käsikkäin kävelemään käytävälle. Kuljemme ihan sen päähän. Istumme mustalle sohvalle vierekkäin ja nojaan Aleksiin painaen otsaani tämän rintaa vasten. Vittu ku tän äijän paita tuoksuu hyvälle. Saiko alkoholi tunteeni Aleksia kohtaan jotenkin kehittymään vahvemmiksi? Meidänhän piti olla kavereita. Tai korkeintaan niitä veljiä. Yllättäen päätän kysyä: "VoInKs Mä SaAdA pUsUn? SeMmOsEn VeLjElLiSeN vAa." Kysyn nostaen päätäni nähdäkseni Aleksin. Tämä hymyilee ja siirtää kätensä hiuksiini. Alan nousta istumaan ja tämä vetää minut melkein syliinsä. Asetan käteni tämän poskille ja odotan, että tämä varmasti käy Aleksille.

Yllättäen katsekontaktimme keskeytyy, kun näemme Nikon käytävän päässä. Hän päättää tulla luoksemme ja istuu viereemme sohvalle. Hänkään ei ole niin kännissä, kuin minä. "Ootteks te vaan hiprakassa vai alkaako teillä taas olee jotain?" Niko kysyy hymyillen. "M-mE oLlAaN vAaN kÄnIsSä. Ei MeIlLä Oo MiTäÄn." Vastaan. "No mites sä nyt noi fiksusti osasit vastata?" Tämä ihmettelee. "Sano Tompalle, että pikkuveli pitää nyt isoveljestä huolen." Aleksi sanoo. "Okei mä sanon." Niko vastaa ja nousee sitten sohvalta. "Okei toi oli outoo." Aleksi toteaa. Nyökkään, sillä tajusin, etten halua Aleksin seurassa sanoa mitään tyhmää. "Mut tiiäkkö, mikä ois vielä oudompaa?" Hän kysyy. "No?" Tämä vetää minut kunnolla syliinsä ja alkaa silittimään reittäni. En tiedä tunsiko hän, kun sain kylmät väreet. "Olli miks sä itket?" Hän yhtäkkiä kysyy. Häh? Itkenkö muka? Aleksi pyyhkäisee silmäkulmastani kyyneleen. "E-eN mÄ tIiÄ. TaI mUsTa TuNtUu, Et MeIdÄn Ei PiTäIs..." Mutisen. "Nii, ei ehkä...mut voijaanko me silti? Ees kerran? Ku sun kans se vaan tuntuu niin hyvältä." Tämä sanoo. Katson Aleksia hieman alamaissa ja tajuan, että päätäni särkee. Siirrän kädet uudelleen hänen poskilleen ja suutelen tätä hitaasti. Aleksi vastaa siihen minua rohkeammin. Sitten tämä irtautuu minusta. "Olli, ei meijän oo pakko." Hän sanoo. Tuijotan häntä hetken surullisena.

Aleksin POV:

Olli näyttää surulliselta, joten yritän varovasti hymyillä tälle. Silitän edelleen tämän reittä. Sitten tämä siirtyy halaamaan minua ja kuulen, kuinka tämä alkaa itkeä. "Olli rakas, älä itke." Kuiskaan ja silitän hänen selkäänsä. "Anteeks. Ei meijän tarvi..." Sanon. Alan itsekin vuodattaa kyyneleitä. "Puhu mulle, mä haluun tietää mitä sä aattelet." Pyydän. "AlEkSi TäÄ tUnTuU vÄäRäLtÄ. Mä En EnÄä TiIä MiTä Me OlLaAn." Hän sanoo. "Ollaan just sitä mitä halutaan." Vastaan. "Mitä sää haluisit?" Kysyn. "En Mä TiIä..." Olli sanoo ja ottaa etäisyyttä minuun. Jään katsomaan tätä samaan aikaan pahoittelevasti ja yritän myös hymyillä hänelle. "Ahdistaako sua joku?" Kysyn. "EhKä VäHäN. MuSt VaAn TuNtUu VaIkeElTa. MiKs MeIlLä Ei Oo SeMmOsTa SeLkEeTä SuHdEtTa?" Olli kysyy. "En mä tiiä. Tää on mustaki ollu aika vaikeeta." Vastaan. Yhtäkkiä Olli nousee varovasti sylistäni seisomaan. Katson häntä hetken, mutta päätän sitten itsekin nousta ylös. Otan häntä varovasti kädestä kiinni ja katseeni takertuu jälleen hänen silmiinsä. Tämä lähtee taluttamaan minua samalla käytävällä sijaitsevaan vessaan. Onneksemme se on yksittäinen, eikä tila, jossa on monta vessakoppia. Laitan oven lukkoon. Ja katson Ollia. Tämä ottaa toisestakin kädestäni kiinni. "MiTä Sä HaLuAiSiT eT mE oLlAaN?" Hän kysyy. Mietin hetken vakava ilme kasvoillani.

En tiedä mitä voisin sanoa. En edes tiedä mitä pitäisi ajatella. En pysty kumpaankaan. Yritän silti. "Öömm...mä haluun et meillä on mahdollisimman helppoa. Mut mä en tiiä, miten meijän sit pitäis olla." Sanon. Olli nyökkää ja näyttää ymmärtävän, vaikka onkin humalassa. Tartun Ollin kauluspaitaan, vaikka tämä oli tehnyt selväksi, ettei hän halunnut. Siitä vain oli niin pitkä aika. En kestäisi enään. Olli on pakkomielteeni. Huumeeni. Ihan sama olimmeko kavereita, veljiä vai mitä. "AlEkSiH..." Olli huokaisee, kuin haluaisi sanoa jotain. En sano mitään, enkä katso häntä silmiin. Alan avata tämä kauluspaidan nappeja ja tunnen hengitykseni tihenevän, silmien kostuvan, käsien tärisevän ja hikoavan vähän. "AlEkSi, ÄlÄ..." Tämä sanoo hiljaa. En vieläkään vastaa. Miten voisin muka sanoa, että haluan Ollin tässä, nyt, heti, iäksi ja aivan saatanasti?

Saan Ollin kauluspaidan auki ja siirrän hänen kätensä omaani kiinni. "AlEkSi. Mä En AiJo AvAtA sItÄ." Hän sanoo ja petyn sisäisesti. Katson saparopäistä Ollia. Hän menee juomaan hanasta vettä ja yrittää saada päänsä selväksi. Tuijotan haikeana seinää. Olli ei halua minua...

Ollin POV:

Käännyn Aleksiin päin ja kuivaan suupieleni. Asetun nojaamaan vessan tasoon ja pian tämä katsoo minua takaisin. Vaikuttaa vähän, ettei Aleksi pystyisi olemaan pelkkä kaveri kaiken tapahtuneen jälkeen. Kieltämättä tämä vaatisi minultakin totuttelua. Hän näyttää surulliselta. En osaa käsitellä ajatuksiani, joten en ole viitsinyt muuttaa niitä teoiksi. En kuitenkaan pysty katsomaan parasta kaveriani noin. Tiedän mitä tämä haluaa, joten kävelen hänen luokseen ja alan avata hänen paitansa nappeja. "Olli mä tiiän ettet sä tunne samallain ku mä." Hän sanoo hiljaa. Se pysäyttää kaiken pääni sisällä. Saan tämän paidan kokonaan auki. Ja nostan katseeni tähän. "Joten sun ei tarvi yrittää miellyttää mua, jos et sä haluu." Hän jatkaa. Entä jos haluan miellyttää tätä? Tottahan se on, etten tiedä omia tunteitani Aleksia kohtaan. Ja se tuntuu oudolta.

Riisun Aleksin paidan pois ja lainaten hänen toimintaansa siirrän tämän kädet omaan kauluspaitaani. Tämä katsoo minua hetken ja riisuu myös minun paidan. Siirryn varovasti halaamaan tätä ja tunnen, kuinka Aleksi alkaa etsimään paikkaansa olkapäälläni. Lopulta tämä painaa kasvonsa kaulaani vasten. Liikuttelen sormiani tämän paljaalla selällä ja painan poskeni pörröisten hiusten sekaan. Kyllä mä sua rakastan. Mutta olisiko tuo pitänyt sanoa ääneen?

<><><><><><>

Eipä ollu sitä mitä luulitte/toivoitte...