Like A Blood Brother

26. Luku|"Kyl mä osaan"

Klo 01:15:

Aleksin POV:

Jostain syystä havahduin keskellä yötä. Olli oli kääntynyt selälleen makaamaan. Siirsin tuon kiharia hiuksia pois kasvoilta. Annoin tälle kevyen pusun poskelle. Päätin mennä käymään juomassa ja kuulin samalla olohuoneesta hiljaista nyyhkytystä. Emmi istui nallenkorvilla varustettu huppu päässään halaten pehmoleluaan. Istuin lattialle tuon viereen ja silitin hellästi tämän selkää. "Emmi. Onko kaikki hyvin?" Kysyin lempeästi. "Ikävä äitiä ja isiä." Hän sanoi ujolla äänellä. Halasin tyttöä ja kerroin ikävän olevan normaalia. Huomasin Tatun nukkuvan sikeästi. Peittelin Emmin ja silitin hetken tämän päälakea. Sitten keksin alkaa kertomaan satua, jonka muistan äitini kertoneen minulle kymmeniä kertoja iltasaduksi. Muistin sen ulkoa. Liian selkeästi.

Kesken sadun huomasin Emmin nukahtaneet. Kyyneliäkään ei enää näkynyt. Nousin hiljaa ylös ja huomasin Ollin makuuhuoneen ovella hymyilevän minulle söpösti. Kävelin keittiöön ottamaan vettä. Juotuani Olli halasi minua. Tuntui ihanalta, kun molempien paidaton yläruumis kosketti toista. Olli oli lämmin. "Rakas? Voisinks mä muuttaa sun luo? Ei välttämättä nyt, mut joissain vaiheessa." Tuo kysyi hiljaa kuiskaten. Irtauduin sen verran, että näin tuon komeat kasvot. "Nyt väsyneenähän se päätös kannattaaki tehä." Totesin ja annoin nopean pusun Ollin nenänpäähän. "No mitä sä vastaat?" Hän kysyi hennosti hymyillen. "Joo. Heti ens viikolla." Sanoin ja vilkaisin Ollin huulia. "Käytäiskö sitä ennen mun vanhemmilla?" Tuo ehdotti piirtäen rintaani. Nyökkäsin ja yhdistin omani Ollin huulien kanssa. Samalla otin etäisyyttä pöytätasoon, johon nojasin ja kävelin sitten poikaystäväni ohi makuuhuoneeseen.

"Aika söpö olit. Ku kerroit Emmille sitä satua." Olli sanoi makoillessaan rintani päällä. "Sääki. Sillon ku pesit Emmin hampaat ja peittelit nukkuu." Kerroin puolestani. "Ai oliks sä sittenki hereillä?" Olli ihmetteli. Nyökkäsin ja nostin päätäni, jotta pystyin pussaamaan tuota hiusten sekaan. "Voi minun rakas." Kuiskasin. "Aleksi mä rakastan sua niin paljon. Mut mua väsyttää." Päälläni makaava tyyppi mutisi. "Muaki. Hyvää yötä."

Aamulla:

Ollin POV:

Heräsin siihen, kun olohuoneesta kuului television äänet. Siellä ilmeisesti katsottiin Muumia. Huomasin Aleksinkin jo nousseen ylös. Päätin itsekin, ja venyttelin käsiäni. Kävelin keittiöön, jossa tuo oli keittänyt kahvit. "Huomenta." Sanoimme melkein samaan aikaan. Istuin pöydän ääreen ja Aleksi tuli hieromaan hartioitani. "Nukuttiko?" Tämä kysyi. "Mm..." Vastasin unisena. "Mä lupasin Joelille, että käyn jossain vaiheessa studiolla tekemässä vähä työjuttuja." Tämä kertoi. Nyökkäsin ja katsoin Tatua, joka suoritti päälläseisontayritystä sohvaa vasten. Toivottavasti ei satuttaisi itseään. "Otaks sä kahvia?" Aleksi kysyi. "Joo. Kiitti." Sanoin. "Olli! Tuu laittaa seuraava jakso!" Tatu huusi olohuoneesta ja kuulin samalla Muumin loppuoutron. "Joo." Vastasin ja menin olohuoneeseen.

Timeskip 3h:

"Mä alan lähtee." Aleksi ilmoitti ovelta, kun olin keittiössä ja pikkuväki väritti värityskuvia. Kävelin eteiseen. Tämä seisoi siellä tarkistellen, että kaikki oli mukana. Kiersin käteni tuon vyötärön ympärille hakien katsekontaktin hänen kanssaan. "Pärjääthän sä niitten kans täällä?" Aleksi kysyi. Nyökkäsin hymyillen. "Soita, jos tulee jotain." Hän jatkoi. "Soitan." Vastasin. "Mä oon siellä neljä tuntii. Ja jääkaapissa on ruokaa, mut tarvittaessa pakastimestaki löytyy. Rilla syö yleensä neljän aikaan. Sen ruuat on kodinhoitohuoneessa siel ihan oikeenpuoleises kaapis." Aleksi kertoo, katsoo kelloa, laittaa avaimet taskuun ja käntää sitten katseensa taas minuun. Hymyilen vain tietäen, ettei tuo vielä lopettanut. "Nii, ja sit Rillan villapaita ja hihna on eteisessä, siel..." Keskeytän suutelemalla tätä.

"Joo joo. Kyl mä osaan. Mutta sä oot vaan nii ihana, ku huolehdit." Sanon hymyillen, näyttäen ehkä siltä, kuin pidättelisin jotain itkukohtausta. Aleksi tuijotti minua hetken. "Kyl mä tiiän et sä osaat. Sähä oot ammattilainen kaikessa. Mä vaan haluun, et kaikki sujuu. Jotenki vähä stressaa. Ja ku nuo lapsetki..." Aleksi ilmeisesti jätti lauseen kesken syystä X. "Nii mitä niistä?" Utelin. "N-nii sitä, että ne on ihania, ja...m-mä haluun vaan...en mä tiiä. Katkes ajatus." Tämä sanoi epämääräisesti. Painan otsamme yhteen ja suljen silmäni. "Kyl mä tiiän, et säki haluut olla hyvä sijaisisä." Kuiskaan. Hetken olimme siinä.

Aleksin POV:

"Mä haluisin vaan olla sun vieressä, sulkee silmät ja leikkii sun vauvaa. Mut mun pitää mennä töihin." Mutisen. Tiedän Ollin hymyilevän. "Ehkä sit sun töiden jälkeen." Hän sanoo. Annan tälle pusun, jonka Olli toistaa vielä ja sitten avaan ulko-oven.

Timeskip 5min:

Ajoin kohti jätkien treenikämppää. Yhtäkkiä puhelin soi ja huomaan sen olevan äiti. Vastaan ja laitan kaijuttimeen.

Minä: Moi.

Äiti: No moi. Onks kiire?

Minä: Ei oo nyt. Oon autossa.

Äiti: Okei, ootko kotiin menossa?

Minä: Suunnilleen neljän tunnin päästä joo.

Äiti: Joo, no mut mepä pysähdytään tossa matkalla, nii tullaan sitte käymään. Nyt pitää lopettaa, tärkee työpuhelu. Moikka rakas.

Oh shit!