Like A Blood Brother

96. Luku|Turhan rajut leikit

Timeskip 2h:

"Oli kiva tavata sun vanhemmat...ja mummo. Mä jotenki vähä arvasin, et se kyselee." Olli sanoo ja naurahdan muistellessani tilannetta. "Joo. Se saa sanoo kelle vaan ja mitä vaan. Ei sille kukaan suutu." Selitän. "Sun perhe on ihana." Tämä sanoo ja nojaa olkapäähäni. "Sittehän säki oot." Huomautan. "Ja myös sinä." Olli sanoo ja katsoo pikkukoiraa. "Ehkä me lähetään. Mummo varmaan kyttää ikkunassa ja eläin haluaa jo kotiin." Sanon. "Joo."

"Tiiäkkö keitä mulla on ikävä?" Olli kysyy istuessaan Rilla sylissään. Olin vihdoin suostunut ajamaan. "No?" "Emmiä ja Tatua." Tämä vastaa. Alan hymyillä. "Niin mullaki. Onkohan pikkukoiralla?" "Joo, se varmaan ikävöi sitä, ku Emmi veti sitä hännästä." Olli sanoo. "Voitaisko soittaa, et nähtäis ne joku päivä?" Ehdotan. "Joo. Soitetaan jossain vaiheessa."

Klo 21:00:

Teen työjuttuja tietokoneella ja pidän kuulokkeita päässä. Olli oli tuonut minulle hetki sitten iltapalan työpisteelleni ja haki äsken astiat. Nyt hän toi vesilasin ja meni selkäni taakse. En keskittynyt siihen sen enempää, paitsi siinä vaiheessa kun hän alkaa hieroa hartioitani. Mietin hetken, että pitäisin parin minuutin tauon, mutta totesin sitten, että helpompi tehdä työt kerralla loppuun. "Rakas. Sä oot tehny melkeen kaks tuntii töitä. Ja pimeessä, kuulokkeet päässä." Olli sanoo hiljaa. "Ei mee enää kauaa." Vakuutan. "Eikun lopetat nyt. Sä voit jatkaa huomenna." Hän sanoo. Huokaisen syvään. "Mut jos mä teen nää nyt loppuun, nii kaikki ei jäis huomiselle." Selitän. Olli laskee kuulokkeeni pöydälle ja sulkee koneen. Sitten tämä antaa poskelleni hellän suukon. "Toi valo alkaa väsyttää sun silmiä ja sulla alkaa jo tähän aikaan illasta helposti herpaantuu keskittyminen." Olli sanoo. "No okei." Myönnyn ja nousen tuoliltani.

Otin paitani pois ja haroin hetken hiuksia ajatuksissani. "Tiiäkkö mitä sä muuten lupasit?" Olli kysyy. Ja samassa pikkukoira poistuu huoneesta. "Toi ainaki tietää." Sanon. "Jos tarkemmin miettii, niin se tietää vähä liikaaki." Olli huomauttaa. Käännän hymyilevän katseeni takaisin Olliin ja hän vastaa samalla tavalla. Kävelen pari askelta tämän luokse, asetan kädet hänen lantiolleen ja yhdistän meidät suudelmaan. Ollin lämpimät kädet siirtyvät paljaalle selälleni. "Miltä Aleksi tuntuu ku saat olla isojen poikien joukossa?" Tämä kysyy. "Aika jännää." Vastaan virnistäen. "Ja lähetään sitte vähä soittaa isoille lavoille." Olli lässyttää. "Älä kohtele mua niinku vauvaa." Naurahdan. "Jos mä kohtelisin pientä lasta samalla tavalla ku sua, nii oisin jo vankilassa." Hän sanoo. "Vai että ihan rikoksia..." Ehdin sanoa, ennen kuin Olli ottaa viiden sekunnin aikana paitansa pois, kaataa minut sängylle...

Timeskip maanantaihin:

Klo 09:00:

Nikon POV:

"Vastaako ne teillekään?" Kysyn. "No ei. Jos ne on nukkunu vähä pitkään." Tommi sanoo. "Nukkunu..." Joonas huokaisee ja alan nauraa. Olen menossa vessaan ja samassa kuulen ovelta ääniä. "Sä saat ihan ite kertoo, jos ne kysyy." Olli sanoo. "Mitäs mitäs? Tunti myöhässä." Sanon ja taisin säikäyttää heidät. "Sori. Allu voi selittää." Olli sanoo ja menee ohitseni suoraan treenitilaan. Aleksi jää katsomaan vähän järkyttyneenä. "Nii? Tunti myöhässä, vaadin selityksen." Sanon ja Aleksi menee vaikeaksi. "Jos oon vaan hiljaa, nii kertooko se tarpeeks?" Hän kysyy. "Okei, ei sun tarvi selittää. Olisit laittanu sen Ollin huivin nii ette olis paljastunu." Huokaisen ja lähden tilanteesta. Kuulen vielä, kuinka Aleksi naurahtaa takanani.

"Vai että semmosia tällä kertaa. Ei kyllä mun mielestä oo hyvä syy myöhästymiselle." Totean tullessani treenitilaan. "Kertokse oikeesti?" Olli kysyy. "Sen kaula kerto." Selitän. "Voi vittu teijän kanssa." Joel naurahtaa. "Joo tota...Aleksi oli vähä vauhdissa. Eikä nii vähääkään." Olli kertoo vaivaantuneena. "Pidä turpa vaan kiinni." Tommi huokaisee.

Ollin POV:

Ei tosiaan ollu Aleksille eilinen riittänyt. Meinasimme ensin jäädä kokonaan kotiin, mutta se olisi ollut liian epäilyttävää. Meistä molemmista huomasi aivan varmasti, että leikit olivat menneet vähän turhan rajuiksi. Jälkiäkin oli vähän muuallakin kuin kaulassa.