Like A Blood Brother

89. Luku|"Pää kiinni ja oo hiljaa"

Nikon POV:

"Joo totah...mites Rommi? Onks sillä ollu paljo töitä?" Joel kysyy minulta. Tilanne ja kysymys olivat jotenkin huvittavia. "Jooh. Taitaa nytki olla palaverissa." Vastaan. "Pitäiskö yrittää taas vetää kännit, ku nuo kaks alottaa?" Joonas tuumii ja ottaa viinilasinsa. "Kannatan. Kello on kaheksan. Ihan vaan tiedoksi saatettakoon." Tommi sanoo.

Timeskip 2h:

Tilanne oli eskaloitunut siihen, että kaikki me kuusi olimme kännissä. Aleksi ja Joel olivat osoittaneet olevansa väsyneitä ja he ainakin menisivät pian nukkumaan.

Aleksin POV:

Halasimme Ollin kanssa olohuoneessa. Olisin varmaan muuten kaatunut väsymyksen ja humalan takia. "MeNnÄäN nUkKuU." Olli sanoo. "JoO." Vastaan ja vedän tuon hupun päähän. Hän nostaa minut syliinsä. "Et Sä PäÄsE pOrTaItA yLöS." Sanon. "KyLlÄ pÄäSeN." Tämä väittää. "HeI vArOvAsTi NyT." Kuulen Nikon äänen. "JoO jOo. KyL mÄ nYt AleKsIa OsAaN kÄsItElLä." Olli sanoo ja nostaa minut paremmin syliin. "RaUhOtU nY vÄhÄ. Sä KäYt IhAn KiErRoKsIlLa." Naurahdan. "ItE kÄyT. PiTtÄiS vAuVa KäYdÄ jO pEiTtElEe SäNkYyN." Tämä sanoo nostaen kulmiaan samalla. "OlLi ÄlÄ eEs YrItÄ oTtAa SiTä LaSiA." Sanon, kun hän tavoittelee sitä sohvapöydältä. "KyL mÄ sEn SaAn." Hän tokaisee. Tässä kävisi kyllä huonosti. Käännän tämän pään itseeni päin alkaen suudella. Olli horjahtaa kyllä siitäkin ja joutuu ottamaan seinästä tukea. Muttei se haittaa.

Hengitän hetken ja katson Ollia. "A-aLeKsI mEnNäÄn..." Tämä aloittaa, mutta keskeytän hänet suutelemalla uudelleen. "Pitäiskö teijän mennä nukkuu?" Tommi ehdottaa. Onko hän juonut vähemmän vai miksi hän kuulostaa normaalilta? "Mm..." Vastaan ja räplään Ollin venytystä. "MuRu, MeNnÄäN nUkKuU." Olli saa vihdoin sanottua. "OkEi." Kuiskaan. Tämä laskee minut alas, sillä taisi itsekin tajuta, ettemme muuten pääsisi yläkertaan asti.

Suljen oven perässämme ja otan Ollin halaukseen takaa päin. Suljen silmät hetkeksi ja alan samalla liu'uttaa kättäni tämän paidan alle. "AlEkSi...Mä..." Olli sanoo yllättäen. Vaikutti jättävän lauseensa kesken. "No?" Jäin odottelemaan ja seurasin tarkasti tämän hengitystä. "Ei MiTäÄn...SiTtEnKäÄn." Tämä vastaa.

Ollin POV:

Olimme molemmat niin väsyneitä, että toivotimme vain hyvää yötä. Suunnilleen heti kosketettuani sänkyä nukahdin. Samoin Aleksi.

Timeskip 1h:

Heräsin häiritsevään tunteeseen, kun halasin tyynyä sen sijaan, että se olisi pääni alla. Avasin silmäni ja näin Aleksin. Liian kaukana. Varmaan puolen metrin päässä minusta. Kömmin ihan tämän selkään kiinni. Tajusin olevani huomion ja läheisyyden kipeä. Vedin peiton päällemme, vaikka takertuvaisuuteni ansiosta Aleksilla tuskin oli kylmä. Toivon, ettei hän kyselisi siitä, mitä meinasin sanoa. Se olisi ehkä vähän noloa...tai ainakin outoa. Selitän asian sitten sillä, että olin kännissä.

Aamulla:

Herään alakerrasta kuuluviin ääniin. Taisi ainakin joku olla hereillä. Aleksi nukkuu vatsallaan ja asetun tämän viereen alkaen silittämään hänen hiuksiaan. En kyllä millään jaksaisi nousta vielä. Jaksan juuri ja juuri liikuttaa kättäni.

Kesken hyvän asentoni Aleksi kääntyy selälleen kierähtäen minusta pois päin. "Älä mee pois." Mutisen hiljaa ja menen nyt tuon päälle makaamaan. Asetan pääni hänen rinnalleen ja tunnen hengityksen, sydämen lyönnit ja lämmön Aleksin kehosta. "Olli..." Tämä sanoo. "Mm?" "Missä Joonas on..?" Tämä kysyy. "Varmaan vielä nukkumassa." Vastaan. "Anteeks...m-mä yritin löytää sen. Mä...mut...en mä tiiäkkään." Hän sanoo. "Ooks sä unessa?" Kysyn huvittuneena. Tämä on hetken hiljaa. "Nyt vittu pää kiinni ja oo hiljaa." Hän lähes huutaa. "Okei." Naurahdan. Eli hän sitten vissiin puhuu unissaan. Ihan todella söpöä, jos saan sanoa.

Aleksin POV:

"Huomenta saatana!" Tuohon huutoon jouduinkin sitten heräämään. Siitä en yllättynyt, että Joonas oli sen huutaja. Olli makaa päälläni ja pitää kädestäni kiinni. Olemme sopineet epävirallisesti, että voin puristaa tämän kättä, jos tulee hätä. Päätin vähän kiusata häntä. Olli havahtuu ja katsoo minua silmät auki, mutta niin unessa kuin mahdollista. "Kaikki hyvin?" Hän kysyy korvia hivelevällä aamuäänellään. "Mul on hätä. Pääseekö kuselle?" Kysyn. "Joo." Tämä vastaa haukotellen samalla ja kierähtää sitten päältäni.

Porko oli juuri tulossa ylös. "Erittäin hyvää huomenta päivää." Hän toivottaa jälleen. "He-hei." Vastaan aika...ei niin luontevasti kuin ehkä voisi ja nauran sille jälkeenpäin. "Me muuten keksittiin, mitä tehään tänää." Hän ilmoittaa. Jään sitten kuuntelemaan näiden idean. Jos se on Joonaksen keksimä, niin menisin takaisin nukkumaan.