Like A Blood Brother

77. Luku|"Älä nyt järkyty..."

Joel on mood part 2. 🦈

<><><><><><>

Aleksin POV:

"Mut Olli mitä sä äsken sanoit? Mä en ehkä ihan kuunnellu." Kysyn ja yritän näyttää söpöltä. Se nimittäin yleensä toimi Olliin. "Nii, että voitais ens viikoks mennä meijän suvun mökille." Hän sanoo. "Jos se on sulle ok, nii kysytään muutki." Hän lisää. Nyökkään ja annan Ollin vihdoin mennä. Nostan kuulokkeet takaisin korvilleni ja pian muut alkavatkin soittaa. Parhaiten havaitsen Ollin basson.

Timeskip 20min:

Tunsin, kuinka korvani tarvitsisivat ilmaa ja päätin hetkeksi ottaa kuulokkeet pois. Menin Googleen ja mieleeni tuli lukea yhdestä jutusta, josta minulla ei ennestään ollut kovin paljoa tietoa. Ulkopuolinen olisi voinut luulla minun katselevan jotain aivan muuta, hymystäni päätellen. Tuli kesken kaiken semmoinen fiilis, että halusin puhua äidille, joten päätin soittaa. Heti kun kuulin tämän äänen, kyynel vierähti poskelleni.

Äiti: No moi kulta. Mitäs sinne?

Minä: Moi. Hyvää tänne kuuluu.

Äiti: Itketkö sä? Eihän oo sattunu mitään?

Minä: Itken, mut vaan iloisten asioiden takia.

Äiti: Ai, no mut sillon ne on tärkeitä sulle. Liittyykö tää Olliin?

Minä: Joo. Me ollaan taas palattu yhteen.

Äiti: Ai niin. Anteeks mä unohdin sen. Mut ihana jos teillä on nyt kaikki hyvin.

Minä: Mä vaan halusin soittaa sulle. Oli ikävä ja halusin muutenki puhua.

Äiti: Meilläki on ikävä. Aina saat soittaa ja tulla käymään.

Minä: Joo. Mää voin taas joku päivä tulla.

Äiti: No kiva.

Timeskip 5min:

Minä: Älä nyt järkyty tästä kysymyksestä, mut...minkä ikäisenä sää haluaisit lapsenlapsia? Tai haluaisitko sä ees?

Äiti: Ai kauhia. Älä vaan sano...

Minä: En sanokkaa. Kysyin vaa.

Äiti: No sehän on ihan sinun päätös. Ehkä mä tuntisin itteni vanhaksi jos niitä lapsenlapsia tulis. Mutta ootteko te oikeasti miettiny?

Minä: No ei ainakaan vielä. Halusin vaan tässä vaiheessa ja kaiken varalta kysyä, että olisko se teille ok.

Äiti: No olishan se ihanaa. Mutta älkää pitäkö kiirettä. Ennen sitä tapahtuu vielä. Ja sitten kun se siltä tuntuu, nii en mä usko että te ees kysytte enää kenenkään mielipidettä.

Puhuimme äidin kanssa yli tunnin. Samalla muut jätkät treenasivat viereisessä tilassa. Puhelun päätyttyä päätin mennä myös. Oli kiva, kun sain varmistuksen äidiltä lapsiasiaan. En tiedä tuleeko sitä ikinä tapahtumaan. Voi olla ettei elämäntilanne salli sitä. "Allu, kaikki ok?" Joel kysyy, kun tulen treenitilaan. "Joo. Soitin vaan äitille äsken ja alko itkettää." Vastasin ja hymyilin kevyesti. "Voi meijän Junnu." Joonas sanoo ja pörröttää hiuksiani hakiessaan samalla vesipullonsa. "Mitäs puhuitte?" Joel utelee. "Vähä kaikesta. Tuli vaa yhtäkkii ikävä nii halusin soittaa." Vastaan. En aijo ottaa lapsiasiaa esille. Ollikin oli varmaan unohtanut sen jo.

"Hei mul tuli muuten mieleen, et käviskö jos mentäs ens viikoks meijän suvun mökille. Se saatiin just rempattuu ja siel on oikeesti tilaa järjestää vaikka jotku juhlat." Olli sanoo. "Mul ei ainakaa oo mitään menoo. Eikä oo keikkojakaan." Niko sanoo. "Onks meillä mahollista treenata siellä?" Tommi kysyy. "On varmasti. Vaatiihan se vähä roudaamista, mut onnistuu." Olli kertoo. "Vähänkö hyvä, ku se on teijän koko suvun käytössä nii se voi olla vaik kuin iso jos kaikki maksaa vähä." Totean. "Jep. Ollaan me Matelat fiksuja." Hän sanoo. "Oispa itekki Matela...eiku siis...oispa itekki fiksu." Naurahdan, kun tajusin lauseeni kuulostavan vihjailulta. Muutkin alkoivat nauraa.

Menisimme siis ensi viikoksi mökille. Siellä oli kuulemma ainakin kolme makuuhuonetta, kaksi kerrosta, sauna, palju ja laituri järven rannalla. Muuten hyvä, mutta nyt oli talvi, enkä kauheasti pidä kylmästä.

"Olli annatko sen laturin?" Pyydän kun huomaan läppärin akun olevan pian tyhjä. "Ja tällä kertaa et heitä." Lisään ja Olli alkaa hymyillä minulle. "En heitä." Hän sanoo ja ojentaa laturin minulle. "Kiitti."

Joelin POV:

Minun piti seuraavaksi äänittää Joonaksen kitaraa, joten tämä asteli äänityskoppiin ja minä -laitteiden äärelle. Alkoi pikkuhiljaa tuntumaan, että loppupäivä vedettäisiin energiajuoman voimalla.

Olimme jo päässeet toiseen kertsiin asti, kunnes Joonas päättää röyhtäistä kesken kaiken. Putosin tuolilta ja jäin lattialle nauramaan. Eihän se äänitteessä olisi kuulunut, muttei Porko sen jälkeen enää kyennyt jatkamaan. Makasin nyt pöydän alla nauramassa pitäen samalla tölkkiäni kädessä. Kuulen myös, kuinka Joonas nauraa. "Mitä tapahtu?" Niko ihmettelee. En pysty lopettamaan nauruani. Olen liian väsynyt tämmöiseen. "Ähäii vittuh..." En saa sen enempää sanottua.

Ollin POV:

Huomasin Aleksin nousevan lattialta ja tämä oli menossa keittiöön. Halusin mennä mukaan. Pysähdymme kuitenkin molemmat äänityskopin ovelle ihmettelemään, mitä oli tapahtunut. "Onks ne elossa?" Aleksi kysyy Nikolta, joka näyttää vähintäänkin yhtä hämmentyneeltä. "En todellakaan tiiä."

Aleksi käveli keittiöön ja oli ottamassa kahvia, kun halaan tätä selän puolelta. "Mulla tuli halipula." Alan lässyttää ja jälkeenpäin alan hymyillä sille, miltä kuulostin. Aleksi laskee kahvikupin pöydälle ja kääntyy minuun päin halaten tiukasti. "Nyt mullaki." Hän mutisee. Työnnän tämän varovasti nojaamaan pöytätasoon, että pääsisin lähemmäs häntä ilman, että hän kaatuu. "Olli, mun selkä murtuu." Tämä valittaa. "Se ei nyt oo se tärkein. Vaan että mää saan halata sua." Vastaan. "Aa joo. Totta." Hän sanoo.