Like A Blood Brother

91. Luku|"Vie mut pois täältä"

Menin Ollin ja Nikon luo. "Olli, voitko sä sittenki tulla mukaan?" Kysyn ottaen tämän käsivarresta hätääntyneenä kiinni. "Tottakai." Hän vastaa ja tulee mukaani käytävälle. Onneksi tässä ei ollut muita nyt. Olli halasi minua ja purskahdin itkuun osittain helpotuksen, mutta myös ahdistuksen takia. "Kaikki on hyvin. Mä oon tässä." Olli kuiskaa ja silittää hellästi selkääni. Itkemiseni muuttui nopeasti hallitsemattomaksi, sillen saanut happea. "Auttaisko jos haen vettä sulle? Tai mennääks ottaa se astmalääke?" Hän kysyy. "M...mä ha-luun vettäh..." Saan sanottua ja nojaan Ollin olkapäähän epätoivoisena. Tämän T-paita kyllä kastuisi...taas. "Joo. Istu vaan alas, mul ei kestä kauaa." Hän vastaa. Nyökkään ja yritän hengittää. Päässäni kävi sekava väittely. Taas pilaan kaiken. Tämän piti olla kiva juttu jätkäporukalla, mutta minun pitää aina keskeyttää kaikki omilla ongelmillani. Kukaan ei kohta enään jaksa minua. Olen vain riesana. Samassa Niko halaa minua, en huomannut tämän ilmestyneen siihen.

Ollin POV:

Kun palaan takaisin, istun Aleksin viereen sohvalle. Nikokin oli tullut paikalle, hyvä niin. Aleksi syöksyy halaamaan minua. "O-ollih..." Hän aloittaa. Ojennan lasin Nikolle, jotta voin halata Aleksia. "Olli...vie mut...pois tääl-tä." Hän sanoo itkun takia katkonaisesti. Katson Nikoa. "Me voidaan kaikki lähtee." Hän sanoo. Nyökkään. "Aleksi, kokeile juua vettä. Me voidaan lähtee kyllä." Sanon hiljaa. Tämä nyökkää ja ottaa lasin Nikolta tärisevään käteensä. Silitän Aleksin selkää samalla. "Voiksä käydä sanoo muille?" Kysyn Nikolta. "Tottakai."

"Tarviksä sen astmakiekon?" Kysyn, kun hengenahdistus ei vaikuta helpottavan. "En mä tarvi, varmaan raitis ilma auttais." Hän sanoo. "Okei." Kuiskaan ja halaan tätä vielä.

Timeskip 10min:

Aleksin POV:

Istuimme Ollin kanssa Tommin auton takapenkillä. Hengenahdistus oli helpottanut. Onneksi. Se oli ahdistavaa. Siitä ei vain pääse mihinkään, vaikka sen kokisi useita kertoja päivässä. Nojaan Ollin olkapäähän ja tämä silittää hiuksiani. Täytyisi kyllä päästä mahdollisimman nopeasti käymään apteekissa hakemassa uusi astmalääke.

Kun pääsimme takaisin mökille, avasin auton oven ja kiersin toiselle puolelle. Halasin Ollia ja hän taisi vähän yllättyä siitä. "Onks kaikki nyt hyvin?" Hän kysyy. "Joo." Vastaan ja annan Ollille pusun poskelle. "Ihana oot. Ja rakas. Muista se." Tämä sanoo. "Joo. Muista että säkin oot." Vastaan. Olli hymyilee ja painaa otsamme yhteen. "Ovi sulkeutuu kymmenen sekunnin päästä!" Joel huutaa ulko-ovelta. "Ei haittaa!" Olli huutaa takaisin.

Seisomme siinä kietoutuneena toisiimme. Katselen Ollia ja hän minua. "Millastakohan meillä olis, jos ei oltais enää sen sun muuton jälkeen nähty?" Hän kysyy. "Mä olisin varmaan jatkanu omaa uraa. Tai kyllähän mä nytki teen sitä, mut se oiski ollu ainoo asia. Nyt mulla on myös bändi. Ja sut." Sanon. "Mä en oo ikinä ollu niin masentunu, kun lukioaikoina. Mulla tuli sua ihan kauhee ikävä ja musta tuntu ettei millään oo enää väliä." Olli sanoo. "Anteeks...että sulla oli sellasta. Ethän sä enää aattele niin? Ettei millään olis väliä." Kysyn. "En." Hän sanoo hymyillen. "Mä vaan aattelin sillon, että mun pitää päästää irti ja luulin, et ku lähen sinne Amsterdamiin, nii se auttais. Mut mietin sua kaikki ne seittemän vuotta." Sanon. "Mut kaikki on nyt taas hyvin." Olli sanoo hiljaa ja silittää poskeani hellästi. Nyökkään.

Olli työntää minut varovasti autoa vasten. Ulkona satoi lunta. Loputtomasti paksuja hiutaleita leijaili hitaasti taivaalta. Olli hivuttautui vähitellen lähemmäs ja painoi minua yhä enemmän kiinni autoon. Sitten otan nopeasti sen katolta lunta ja läväytän ne Ollin päätä vasten. Nyt tämän pipo oli entistä enemmän lumen peitossa. "Aveksi. Nyt oli tuhmasti tehty." Hän sanoo toruvasti. Tajusin samalla, että enhän pääsisi tästä edes karkuun. Taisin kaivaa kuopan nyt itselleni ja Ollin ilmeestä päätellen syvän sellaisen. "Pitäiskö sulle antaa nyt rangaistus tuosta?" Tämä pohtii. "Ei tarvi." Vastaan hymyillen. Olli ottaa pipon päästään ja puistelee siitä enimmät lumet pois. Tämän keskittyessä siihen otan lapaset pois ja asetan kädet Ollin poskille vetäen hänet suudelmaan. Olen edelleen nojautuneena autoa vasten. Päivän selkävenytys tulee sitten vissiin tässä.