Like A Blood Brother

51. Luku|"Mää lakastan sua"

Ollin POV:

"Mun pitäis käyä ostaa yks juttu nii oota täs." Aleksi ilmoittaa parkkeerattuaan ostoskeskuksen pihaan. "Miks mä en voi tulla mukaan?" Kysyn esittäen mököttäväni. "Koska sun ei nyt tarvi. Mä meen yksin." Hän sanoo tiukasti ja sammuttaa auton. Asetan käteni tämän reidelle. "Ennen ku meet, nii mul ois asiaa." Sanon. "No ole hyvä." Jäädyin hetkeksi katsomaan Aleksia silmät suurina. "Niin että, sitä mä vaan kun...mää rakastan sua Aleksi." Sanon kirjaimellisesti, kuin ekaluokkalainen ihastukselleen. Ujosti. Huomaan Aleksin herkistyvän. "Voi ei, sä oot söpö. Mäkin rakastan sua." Tämä sanoo nojaten rattiin. Avaan vyön ja lasken Rillan jalkotilaan. Kurkotan Aleksin eteen ja esitän antavani tälle pusun, mutten tee sitä. Toistan sen pari kertaa. "Älä taas tee tota." Aleksi valittaa. Silloin annan tälle suukon ja hymyilen samalla. "Sä oot edelleen se saatanan hymypoika." Aleksi naurahtaa. "Olen iloinen." Sanon hymyillen. "Minäkin." "Sä voit nyt mennä." "Okei. Tuun kohta takas."

Katson kun Aleksi kävelee ovista sisään. Haluan tietää, mitä tämä aikoo. Yritän itsekin nyt lennosta keksiä jotain. Nostan Rillan takaisin syliini. Vilkaisen puhelinta, koska riippuvaisuus. Ei kylläkään ollut mitään tärkeitä ilmoituksia. Mutta nyt äkkiä jotain Aleksille.

En ikävä kyllä keksinyt mitään. Voi halvattu. Aleksikin käveli jo autoa kohti. Tämä selvästi piilotteli jotain taskussaan. "Mua vähä nyt jänskättää." Sanon, sillä tämä näyttää niin arveluttavalta istuessaan etupenkille. Aleksi käynnistää auton. "Eksää näytä, mikä se on? Haluun tietää." Ihmettelen. "En näytä. Malta rauhassa."

Aleksin POV:

Matkalla Ollin vanhemmille puhelimeeni tulee viesti. Niin näytti tulevan Ollillekin, joten taisi olla ryhmästämme. "Kuka laitto ja mitä?" Kysyn. "Arvaa." Olli sanoo. "Öö, Joonas ja Rommi on jääny puuhun jumiin?" Ehdotan ihan pokkana. "Lähellä. Joel kysy, että kauanko ollaan mun vanhemmilla." "No sano et huomenna päivällä tullaan."

Joelin POV:

"Joo okei, eli ne tulee huomenna." Sanon Tommille, jonka kanssa olen studiolla. Ihan vain siksi, että siellä oli parhaimmat mahdollisuudet soittaa. "Nyt on perjantai." Totean ja kelaan ajatuksiani. "Hyvä. Niin on." Tommi vastaa. "Oisko sit huomenillalla koko porukal joku peli-ilta? Ja nyt tarkotan pleikkaria." Ehdotan. "Vois olla iha jees." Tommi vastaa.

Aleksin POV:

Välillä tarkistan, että asia jonka ostin on edelleen taskussani. "Hei, minkä dildon sä ostit?" Olli yhtäkkiä kysyy. Taisi huomata käteni käyvän taskussa. "Hm, no en ainakaan sitä." Vastaan ja vilkaisen Ollia. "Sä saat sen kyllä."

Timeskip 15min:

Parkkeerasin auton tuttuun pihaan, joka näytti rauhalliselta. Tästä oli muutama vuosi sitten lähdetty monta kertaa mopolla. "Asuuks Joonaksen porukat vielä tossa?" Kysyn, kun olemme nousseet autosta. Olli nyökkää. Kävelemme ovelle. Molemmat uskoimme melko vahvasti, ettei näiden mieli olisi muuttunut. Tässä vaiheessa tunsin ikävöiväni Katjaa ja Markoa. Olli koputtaa oveen, vaikka olisimme vain voineet kävellä sisään. Katja tulee avaamaan, ja ensin tämä huomaa vain Ollin ja halaa tätä. "Äiti. Mä en tullu yksin." Hän sanoo ja samassa Katja huomaa minutkin. Tämä tuijottaa minua hetken. "Onks se Aleksi?" Hän kysyy ja nyökkään hymyillen. "Voi rakkaat." Katja sanoo ja halaa minuakin. "Mitäs te täällä?" Hän kysyy. "Tultiin moikkaamaan. Aateltiin, että jos voitais jäädä yöksi." Olli kertoo. "Voitte tietenki. Ootteks unohtanu jonku?" Katja kysyy huomatessaan auton etupenkillä pomppivan Rillan. Naurahdan. "Aattelin ensin kysyä, että saako sekin tulla."

Rilla juoksee innoissaan sisälle ja lähtee suorittamaan tupatarkastusta. Marko saapuu eteiseen ja tulee moikkaamaan. Hän ei vaikuta tunnistavan minua. "Iskä, tää on Aleksi." Olli kertoo. "Aa, no ilmankos näyttiki tutulta.

Istumme pöydän ääreen ja olimme arvanneet oikein, eli Katja oli todellakin tehnyt ruuan. "On kyl kiva ku on taas perhe koossa." Marko toteaa voidellessaan leipää. Alan hymyillä ja tiedän Ollin vilkaisevan minua. "Kuuluuko tää töppöjalkaki sitten perheeseen?" Katja kysyy katsoen lattiaa pitkin iloisesti rientävää Rillaa. "Mun puolesta ainakin." Marko vastaa.

"Mites teillä on nyt menny?" Katja kysäisee. "No, hyvin." Olli vastaa. "Perjaatteessa jatkettiin siitä mihin seittämän vuotta sitten jäätiin." Lisään. "No mut ootte te vaan ihania. Olin ylpee teistä molemmista koko ajan, vaikkei me Aleksi sun kans nähtykään." Katja sanoo.

Ollin POV:

Juttelimme Aleksin vanhemmista ja siitä, mihin kaikki silloin päättyi. Se ei kumma kyllä ollut Aleksille vaikea aihe. Puhuimme myös lapsenvahtikokemuksestamme ja tiedän sen muistuttavan Aleksia herkästä aiheesta. Ruuan jälkeen äiti ojensi lakanat, jotka voisimme vaihtaa yläkertaan. "Sun huonetta onki siivottu nyt useemmin, kun sillon ku sä vielä asuit siellä." Isä kuittaa. "No olipa hyvä tietää."

"Eihän tää oo muuttunu yhtään." Aleksi sanoo. "Ei nii." Heitän pussilakanat sohvalle ja istuudun sängylle alkaen automaattisesti miettimään, mitä kaikkea tässäkin huoneessa oli tapahtunut. Aleksi istuu viereeni ja huomaa minun olevan ajatuksissani. Hän nojaa olkapäähäni. "Mää lakastan sua." Hän sanoo. Nostan käteni tämän hiuksiin. "Nii mäki sua, Aveksi." Vastaan ja herkistyn hieman. Tuli vain mieleen lukioajat. "Mun Ovvi." Aleksi kiertää molemmat kätensä ympärilleni ja huomaan tämän sulkevan silmänsä. Kaadun selälleni, jolloin tämä pörriäinen siirtyy ihan kylkeeni kiinni.