Like A Blood Brother

92. Luku|Pettynyt Haisuli

Päivän huumoriosio: Hai suli. 🦈🧊 Heh.😃

<><><><><><>

Klo 19:30:

Makaan olohuoneen sohvalla ja katson Netflixiä puhelimeltani. Tunti on tässä köllötellessä vierähtänyt nopeasti. Joonas tulee olohuoneeseen vissypullo kädessään. "Mitäs teet?" Hän kysyy. "Nukun." Vastaan. "Okei." Tämä vastaa ja nostaa jalkojani istuen sitten sohvalle ne sylissään. "Et laita telkkaria päälle ku mää nukun!" Huudan. "Anteeks." Joonas naurahtaa.

Timeskip 10min:

Nään sivusilmällä Ollin kävelevän olohuoneeseen takki päällä ja avaimet kädessä. Tämä tulee polvilleen sohvan viereen ja silloin siirrän katseeni tähän. "Mä meen käymään kaupassa." Hän sanoo. "Mä tuun mukaan." Mutisen koiranpentuilmeellä ja suljen samalla puhelimen. "Etkä tuu. Sun nukkumaanmenoaika on muutenki jo menny." Olli vastaa. Katson Ollia vihaisena. "Minä haluan lähteä sinun mukaasi." Sanon. "Siis ihan ku Muumipeikko sillon ku Nuuskamuikkunen lähtee etelään." Joonas huomauttaa sohvan toisesta päästä. "Mä en kyllä oo Muumipeikko..." "Et nii, sä oot Haisuli." Olli keskeyttää minut. "Haista paska." Murahdan. "Nimen omaa." Tämä virnistää. "Olliii!" "Aleksi, Olli tarkottaa sun hiuksia." Joonas selittää. "Aijaa." Mutisen ja katson taas Ollia. "Olli mä tuun sun mukaan." Intän edelleen. "Etkä tule. Ei mulla mee kauaa." Hän sanoo antaen pusun huulilleni. Hyväksyn asian viimein hieman vastahakoisesti.

Kun ulko-ovi menee kiinni, nousen vähän nähdäkseni Joonaksen. "Tiiäksä mitä se menee tekemään?" Kysyn. "Joo." Hän vastaa. "No mitä?" Utelen. "En saanu kertoo." Tämä sanoo. "Hm, no voihan vittu." Tiuskaisen turhautuneena. "Mikä tippu?" Tommi kävelee olohuoneen ohi keittiöön ja kysyy. "Kivesnippu." Joonas vastaa. "Hyvä Porko!" Joel huutaa jostain. Jatkan sitten sarjani katsomista. "Liittyykö se muhun?" Päätän vielä kysyä. "En mä saanu edelleenkään kertoo."

Joonaksen POV:

Tiesin erittäin hyvin, mitä Olli lähti ostamaan. Hän oli kuitenkin sanonut myös hyvin selvästi, etten saisi kertoa Aleksille. "Joonas, mä potkasen sua munille, jos sä et kerro." Kuuluu vierestä. "Toi menee jo uhkailuks. Ei tämmönen peli vetele." Sanon ja varmuuden vuoksi otan tyynyn sohvalta. "Nii, eli kannattais kertoo."

Timeskip 50min:

Ovelta kuului ääniä ja Aleksi säntäsi salamana Ollia vastaan. Menin perään, sillä halusin nähdä tämän kohtaamisen. "Ollilla oli kaksi ostoskassia, jotka tämä joutui laskemaan alas, sillä Aleksi hyppäsi tämän syliin. "Rauhotu ny vä..." Olli ehtii sanoa, kun Aleksi päätti ilmaista huomionkipeyttään. Vissiin sitten lähdenkin tästä.

Aleksin POV:

Aion pakottaa Ollin kertomaan, miksen voinut mennä mukaan ja mitä tämä kävi edes tekemässä. En nimittäin usko, että hänellä kesti lähes tunti ruokakaupassa. Ei Olli ole sellainen. "Missä sää kävit?" Aloitan kyselemisen. "Kaupassa. Jääkaapissa ei ollu paljo mitään." Hän selittää. "Ja?" "No kävin tankkaamassa auton." Hän lisää. "Ja?" "En muuta." Hän sanoo. "En usko. Miksen mä voinu tulla mukaan?" Kysyn. "Koska...sä oot niin hidas kaupassakävijä." Olli vastaa. "No niin olit kuule sinäkin." Tuijotan tätä hetken tiukasti. "Anna pusu." Olli pyytää. "En anna." Vastaan päättäväisenä. En halua hyväksyä hänen vastaustaan. "Anna nyt." Tämä pyytää ja käyttää heikkouttani hyväkseen. En kestä, jos hän on noin söpö. Hellyn sitten ja annan tälle pusun. Sen jälkeen tajusin, että halusinkin jatkaa, joten yhdistän huulemme uudelleen.

Pudottaudun Ollin sylistä ja vien toisen ostoskassin keittiöön. Alan purkaa sitä pöydälle. Olli voisi sitten vaikka laittaa ne oikeille paikoille. Halusin nyt vain tietää, mitä tämä oli ostanut. "Ja nyt ku levität ne siihen, nii voit sit kans varmaan kerätä." Olli sanoo saapuessaan myös keittiöön. "Se ei kyllä ole minun velvollisuuteni, ku en saanu ees tulla mukaan." Ilmoitan. "Aivan. Pitääks sut käydä peittelee?" Hän kysyy. "Joo. Mut ei vielä. Mua ei väsytä." Vastaan.

"Mut mä oon hirveen pettyny suhun." Huokaisen. "Miks?" Tämä ihmettelee. "No kun sä ostitki vaan ruokaa." Vastaan. "No niinhän mä sanoin." "Nii mut mä ootin jotain muuta..." Sanon. "Mitäs sä sit ootit?" Olli utelee. "Öö...ööää...en mä tiiä. En muista." Sanon. "Älä ny viiti." Olli naurahtaa ja pörröttää hiuksiani. "Heippa." Hihkaisen ja lähden yläkertaan. "Hei hei."

Otan akustisen kitaran ja jatkoin uuden kappaleen harjoittelemista. Osasin sen jo melkein loppuun asti. En tosin vielä ihan täysin sujuvasti, mutta kuitenkin.