Like A Blood Brother

30. Luku|"Sä oisit ainoo..."

Og-lukijat muistaa, ku tää oli mun proffakuva. Jos olit messis jo sillon nii ilmottaudu. Saat nallen.🧸

<><><><><><>

Tunnen Rillan kiskaisevan hihnaa ja joudun ottamaan toisen käteni Ollin poskelta. En kuitenkaan keskity koiraan sen enempää.

Nikon POV:

Makaan kotisohvallani katsoen iltauutisia uusintana. Rommi makaa vatsani päällä. Nyt jos se innostuisi jostain ja ponnistaisi tuosta, niin ilmat varmaan menisivät pihalle. Laitoin ohjelman pauselle, koska Joel soitti.

Minä: Moi.

Joel: Moi. Onks kiire?

Minä: Ei hirveen. Kui?

Joel: Mä sitä vaan soittelen, et pitäiskö oikeesti kysyy?

Minä: No joo joo. Sit ku kaikki on studiolla.

Joel: Juu. Mä voin uhrautuu.

Minä: Joo.

Aleksin POV:

Tuntui siltä, kuin Rilla olisi ollut mustasukkainen, tai jotain. Se nimittäin veti hihnaa ja lopulta päästin siitä irti. Ei tämä nimittäin karkaisi. Olli nostaa minut syliinsä ja samassa puhelimeni soi. Näytin Ollille, että Tatu soittaa.

Minä: Moi.

Tatu: Moi. Voinko mä ottaa iltapalaa?

Minä: Voit. Onko siellä jääkaapissa mitä?

Tatu: On täällä ainaki leivän päälle juttuja ja sitte kuivakaapissa on muroja.

Minä: Okei. Onko maitoa?

Tatu: Joo.

Minä: Okei hyvä. Onks kaikki muuten ok?

Tatu: Joo. Emmi nukkuu ja mää katon Muumia vieläki.

Minä: Ootko jo kohta kattonu kaikki jaksot?

Tatu: No joo.

Minä: Meillä ei mee kauaa. Ollaan kohta kaupalla.

Tatu: Joo kyllä mää täällä pärjään. Varsinki, kun ovi on lukossa ja mulla on vesipyssy.

Minä: No hyvä. Moikka.

Tatu: Heippa.

Laitan puhelimeni taskuun. Ja katson Ollia. "Söpö." Totean ja pussaan Ollia otsalle. Alamme katsella, mihin Rilla oli rientänyt. Kävi ilmi, ettei kovin kaus. "Ai sä jäit siihen." Sanoin huvittuneena katsoen Ollin jalkojen viereen. Koira alkoi tökkiä tassullaan Ollin kenkää. "Pitääks mun laskee Aleksi alas?" Hän kysyy ja toimii sitten sanojensa mukaan. Nostan Rillan syliini. "Höppänä. Sä et oo enää ainoo, joka omistaa mut." Sanon koiralleni ja katson sitten vakavana Ollia. En tosiaan miettinyt sanomistani. "Tai siis. Unoha. Toi oli tyhmää." Sanon ja lasken Rillan maahan jatkaen sitten matkaa polulla.

Joelin POV:

WhatsApp

6 runkkaria

Vaihdoit ryhmän nimen 6 runkkaria nimeen 5 runkkaria ja Aleksi

5 runkkaria ja Aleksi

Minä: Mikä päivä kaikki pääsis studiolle?

Tommi😎: Mä tuun torstaiaamuna.

Niko😈: Oisko sitte sillon?

Minä: Joo vois.

Minä: Pidetään toi ryhmän nimi. Se kuulostaa paremmalta. :)

Joonas🤪: Totta.

Niko😈: Ja taas ne kaks on jossai...

Joonas🤪: Leikkii vanhempia.

Minä: Harjottelee tulevaa varten.

Tommi😎: Aika isäainesta molemmat.👌

Niko😈: Kyllä.

Ollin POV:

Seison siinä hetken ja juoksen sitten Aleksin kiinni kiertäen käteni tuon ympärille. "Hei, Aleksi. Ei se nyt niin tyhmästi ollu sanottu." Totean ja halaan tätä takaapäin. "Koska oonhan mä aika hyvin ottanu sut itelleni." Jatkan ja upotan pääni tuon paksuun toppatakin huppuun. Aleksi oli hetken hiljaa, kunnes tiesin tämän alkavan hymyillä. "Nii oot. Ei oo muuta vaihtoehtoo, ku ei sua voi vastustaa." Hän sanoo. Menen niin lähelle Aleksia, kuin vain voin ja tämä meinaa kaatua. "Voinks mä nyt olla se vauva?" Kysyn. "Näköjään." Aleksi vastaa. "Mut rakas meijän pitää mennä sinne kauppaan." Hän sanoo. "Tiiän." Vastaan ja hyppään tuon reppuselkään. "Hijaa." Sanon Aleksille, joka kääntää päänsä minuun. "Olli..." "Eiku nyt kävele." Keskeytän. "Olli." Tämä toistaa. "No mitä?" Naurahdan. Hän vain tuijottaa minua. Katson hetken takaisin. "No okei."

"Sun pitää hyväksyy mut, vaikka mä oon välillä vähän lapsi." Sanon meidän kävellessä kauppaa kohti. "En mää muuta oo väittänykkää. Sä oot ihana. Just tollasena." Hän sanoo. "Aleksiii, mä sulan." Valitan. "No älä ny sentää." Tämä sanoo.

Timeskip 5min:

Kaupassa:

Aleksin POV:

"Haluuks sä jotain tiettyy?" Kysyn. Olli tarttuu kädestäni ja näyttää pohtivan asiaa. "No joo itseasiassa." Tämä vastaa. "No mitä?" Olli asettaa sormensa hintalapun päälle, jossa lukee isolla ALE. "Mä haluun tommosen." Hän sanoo katsoen reaktiotani. Alan hymyillä. "Sulla on jo semmonen." Vastaan ja Olli puree alahuultaan.

Kotona:

Menen purkamaan ostoksia ja Olli käy tarkistamassa, nukkuuko Emmi vielä. "Olli voiks sä laittaa pedin tohon? Mua väsyttää." Tatu kysyy unisen näköisen. "Joo." Kuulen tämän vastaavan.

Kannan Emminkin olohuoneeseen nukkumaan. Tatu nukahti nopeasti ja pian kuuluikin hiljaista tuhinaa. Yhtäkkiä Emmi nousee istumaan, mutta vetää vain nallehuppunsa päähän ja jatkaa sitten unia. Aika todella söpö.

Menen keittiöön, jossa Olli istuu jalat nostettuna viereiselle tuolille. Nostan hänen jalkojaan, istun ja lasken ne syliini. Otan kännykkäni ja silitän toisella kädellä Ollin jalkaa. "Tiiäkkö mitä?" Kysyn hiljaa huomioiden lapset. "No mitä?" Hän kysyy nostamatta katsettaan minuun. "Mä en oo pitkään aikaan kuullu, kun sä laulat." Sanon ja silloin tuo nostaa katseensa minuun. "En ees studiolla, vaikka sä laulat taustoja." Jatkan. Olli hymyilee. "Nii. Aika jännä." Hän toteaa ja silittää käsivarttani. "Sä oisit ainoo, kelle laulaisin." Hän kuiskaa.

<><><><><><>

Voi hhhelvetti, nyt pitää selkeesti lisätä vähä tapahtumia.👁👅👁