Like A Blood Brother

2. Luku|Täydellinen

Joo ja tää miten nää puhuu, nii se ei ehkä mun kirjassa vastaa mitään aikuisten puhetyyliä, mut älkää kiinnittäkö siihen huomiota. :) En oo myöskään jaksanu keksii näille uusia nimiä WhatsAppiin ja se ryhmän nimiki on se sama. :')

<><><><><><>

Latasin kahvinkeittimen päälle ja istuin sohvalle. Huomasin, että Porko oli laittanut viestiä.

WhatsApp

Joonas🤪: Puhuitteks Hokan kans Aleksista vai miks se otti asian esille?

Minä: Ei puhuttu. Se vaan löys sen Aleksin piirtämän kuvan.

Joonas🤪: Aa okei. Onks sul muuten vielä jotain tunteita sitä kohtaan?

Minä: Ei. Se on menny juttu.

Joonas🤪: Okei.👍 Ei mul ollu muuta.

Minä: Joo.

Seuraavana päivänä:

Joelin POV:

Olin soittanut nyt aamulla Alexille ja sovimme, että tämä tulisi tänään studiolle. Ajattelin mennä vähän aikaisemmin, koska kotonakaan ei kulunut aika. Ehkä siellä mahdollisesti oli jo joku. Pakkasin läppärin, laturin ja muut työjutut mukaan ja lähdin.

No eipä ollut treenikämpällä vielä ketään. Menin keittämään kahvit, sillä sitä en ollut vielä kotona tehnyt. Ajattelin, että voisin vaikka samalla kahvia juodessani soitella pianoa. Oppis ammatilainenki välillä jotain uutta.

Timeskip 10min:

Kuulin ovelta ääniä. En nähnyt pianon äärestä, kuka tuli. "Moro." Huusin siitä huolimatta. "Moi." Kuulin ja samassa näin Alexin. "Mä taijan olla oikeessa paikassa." Tämä sanoi. "Joo oot. Meil alkaa kasilta, nii tääl ei vielä oo muita." Selitin. Alex nyökkäsi ja kysyi, mihin voisi jättää kamansa. Näytin naulakon vieressä olevaa tuolia. "Mähä voisin vaik näyttää sulle paikkoja, ku ootellaan muita." Ehdotin. "Joo." Tämä sanoi. "Ja mä voin sanoo, et tää meijän porukka on aika omaa laatuaan. Meijän manageri sanoo aina apinalaumaks." Kerroin huvittuneena. "Haha okei. Mut sellasist mä tykkään." Alex naurahti. "Joo no tämmönen tää on. Ei tää kummone oo, mut riittää meille." Sanoin näytellessäni paikkoja.

Aleksin POV:

Mitä ihmettä? Joel ei oikeasti tunnistanut, että olin se...Pikku Allu. Toisaalta minulla oli nyt mustat hiukset ja viimenäkemästä oli jo seitsemän vuotta. Ei se ehkä haitannut. Olin tutkinut tämän bändin taustoja, kun Joel pyysi minua tekemään biisiä ja kävi ilmi, että nää jätkät oli oikeesti perustanu bändin. Nyt, kun oli kerran mahdollisuus viettää näiden kanssa taas aikaa, niin totta hitossa mä tulin. Vähän jännittäisi nähdä Olli. Tunnistaakohan tämäkään minua? En osaa sanoa, oliko minulla vielä tunteita tätä kohtaan. Ei tainnut. Ehkä ihan hyväkin.

Olimme menossa äänitystilaan, kunnes kuulimme ovelta ääniä, ja tajusimme Porkon saapuneen paikalle. Alkoi vähän hymyilyttää. "Moro. Ketä tääl jo on?" Hän huusi eteisestä. "Mä ja Alex!" Joel huusi takaisin. Menimme tuon luo. "Moro. Mä oon Joonas. Voit kutsuu vaikka Porkoks." Hän sanoi. "Joo. Mä oon Alex." Sanoin hymyillen. Joonaksen hiukset olivat lievästi sanottuna muuttaneet muotoaan. Hänkään ei näyttänyt tunnistavan minua. "Esitteliks sä jo paikkoja?" Tämä kysyi Joelilta saatuaan takin naulaan. "Joo, mut ei päästy loppuun, ku sä tulit." Joel sanoi. "Nii, mun tuleminenha aina keskeyttää kaiken." Joonas sanoi pokkana. Aloin taas hymyillä. Oli ollut ikävä tätä...mitä tämä nyt sitten olikaan. "Nii, siis tätä luokkaa nää meijän jutut on. Mut Porko on kyl ihan oma lajinsa." Joel sanoi.

Klo 08:05:

Ollin POV:

Voi helvetti! Nukuin taas pommiin. Voi perkele nyt. Miksi en voi herätä silloin, kun herätyskello soi? Otin vain jotkut random vaatteet. En kerennyt tehdä mitään. Nappasin vain repun, jonka olin onneksi pakannut jo eilen valmiiksi.

Istuin autoon ja kiersin avainta. Soitin samalla Nikolle.

Niko: Moro. Nukuikko taas pommiin?

Minä: Joo. Voikko sanoo muille?

Niko: Haha joo. Meitä onki täällä jo viis.

Minä: What? Kuka?

Niko: Alex tuli tänää käymään studiolla.

Minä: Ainii, vittu. Ja tottakai mä just nyt sit myöhästyn. Voiks sanoo sille, et en yleensä oo tämmönen?

Niko: Ei mun tarvi. Sä oot kaijuttimessa. Eikä muuten pitäny paikkaansa toi, mitä sanoit. (Taustalta kuului jätkien naureskelua)

Minä: Saatana Moilanen. Mut mullapas on se vesipyssy mukana. Unohin eile ottaa sen autosta.

Niko: Ahaa. Onks sul se viinipulloki?

Minä: Joo heippa. Oon kohta siellä.

Suljin puhelun. Ei vittu noitten kanssa.

Vihdoin pääsin studiolle. Olin oikeasti ottanut vesipyssyn mukaan. Pidin sitä selkäni takana ja päätin piilottaa sen eteiseen varmistaen, ettei kukaan nähnyt. Ei vissiin yhtään lapsettanut. Menin sitten oleskelutilaan ja moikkasin kaikkia. "Kato Matelan poikaki saapu paikalle." Tommi totesi. "Joo sori, ku oon myöhässä." Vastasin. Sitten mustatukkainen Alex kääntää päänsä minuun. Ei saatana. Olisin varmaan sanonut tuon ääneen, ellen olisi tajunnut olevani ihmisten keskuudessa. "Moi. Mä oon Olli." Sanoin tälle yllättävän normaalisti. "Moi. Oon Alex." Tämä sanoi söpöl...Olli perhana! Voitko nyt ees yrittää?

"Pitäiskö nyt mennä treenaa, ku säki tulit?" Niko kysyi. Myönnyimme tähän. Sain nyt nähdä Alexin lähempää. Istuin bassoni kanssa tämän vieressä. Siis miten kaikki tuon nimiset olivat niin...en ees tiiä. Nuo hiukset ja...okei nyt se kattoo mua. Vittu Olli oo normaalisti. Taisin punastua. Jonkin ajan kuluttua Alex ja Niko menivät äänittämään biisin taustoja. Katsoin tuota äänityskopin lasin läpi. Suuni taisi olla vähän auki. Mutten keskittynyt edes siihen, että tuijotin häntä. Miten Alex oli niin...täydellinen?

<><><><><><>

Tosiaan ennen, ku joku tulee aukoo naamaa mulle, nii tää mun tarina ei seuraa identtisesti tosielämää. Että esimerkiks Aleksin hiukset ei tossa kohti taija oikeesti olla vielä mustat ja ne nyt leikisti ei tunnista sitä. Sovitaan näin niin kaikki on iloisia, eikä tapahdu vihaisia asioita. Kiitos ja anteeksi saatana. <3