Like A Blood Brother

6. Luku|"Aleksi?"

Ollin POV:

Alex vaikutti siltä, ettei tätä haitannut se eilinen. Ja hyvä niin. Tottakai tarkoitin sitä, mutta oli tyhmää, että olin mennyt sanomaan sen niin. Vielä kun Porko alkaisi vihjailemaan jotain, niin sitten olisin nolannut itseni totaalisesti ja voisin vaikka muuttaa takaisin porukoiden luo.

Timeskip 6h:

Joelin POV:

Olimme päivän aikana soittaneet kokonaan uuden albumimme läpi moneen otteeseen. Pian saisimme julkaista sen. Olimme säätämässä Nikon kanssa yhteistyötietoja koneella, kun Tommi sanoi hyvän pointin. "Meillä ei oo Joonalle mitään lahjaa." Katsoimme Nikon kanssa ensin häntä ja sitten toisiamme. "Totta. Porko!" Niko huusi. "Porkopalvelu käytettävissä." Tuo kyseinen hattarapää sanoi saapuessaan paikalle. "Haluuks sä keksii Joonalle jonku lahjan?" Kysyin. "Ai eiks kaikki annakkaa omaa lahjaa?" Tämä ihmetteli. "No Joona on jo nii iso poika, ettei sille tuu paha mieli, jos se ei saa kaikilta omaa." Tommi sanoi. "Juuri näin." Niko täsmensi. "Okei, no Porkon lahjapalvelu voi taas aloittaa toimintansa." Joonas sanoi ja alkoi ilmeisesti katsella puhelimesta ideoita. "Noni. Mieti sä sitä nii me jatketaan tätä." Sanoin.

"Hei mitäs noi kaks touhuaa?" Tommi kysyi ja katsoimme äänityskopin läpi Ollia ja Alexia, jotka istuivat treenitilassamme vierekkäin ja olivat molemmat puhelimilla. "Voi hyvänen aika. Ihan ku jossain kutosluokalla ois ollu parityö tuntemattoman kans, eikä uskalla ees puhua." Totesin.

Aleksin POV:

Istuimme Ollin kanssa treenitilan lattialla. Muut olivat menneet tekemään muita hommia. En viitsisi lähteä tästä. Oli tässäkin kieltämättä vähän kiusallista istua tuppisuuna puhelinta räpläten. Pitäis nyt keksiä jotain. Vaikka joku keskustelun aihe. Mietin hetken ja vilkaisin Ollia. Tämä näytti söpöltä, kun hänellä oli pipo päässään ja kiharat hiukset kaartuivat sen alta. En vieläkään ymmärrä, miten tämä oli pystynyt kertomaan minulle. Ja itse en ollut edes selventänyt identiteettiäni. "Tota, pääsisinkö mä vaik sun kyydillä sit sinne Joonalle?" Kysyin. "Öö, joo varmaan. Tai no en kyl tiiä voijaanks mennä autolla, ku Joona suunnitteli vissiin jotain kännejä. Tai niin se oli Porkolle sanonu." Tämä kertoi. "Aa, okei." Vastasin. "Eihän se muuten haittaa?" Olli varmisti. Katsoin tätä jostain syystä vähän ihmeissäni. "Ei haittaa." Sanoin. "Hyvä. Ja tällä meijän porukalla homma saattaa olla vähä eri juttu." Tuo jatkoi. Aloin hymyillä vähän. "Okei. Yritäks sä pelotella?" Kysyin. "Joo yritän." Tämä sanoi virnistäen.

Timeskip perjantaihin:

Nikon POV:

Tänään illalla menisimme Joonalle. Porko oli kuulemma keksinyt lahjan, muttei suostunut paljastamaan sitä. Vähän epäilytti. Katsoin lahjakassia eteisen nurkassa. "Toiks sä ton niinku ihan kiusallas tänne?" Kysyin. "En itseasiassa. Kävin aamulla ostamassa sinne vaan yhen jutun lisäks, enkä viittiny lähtä takas kotiinkaa." Joonas sanoi. Tämä oli siis kävellen, koska asui niin lähellä. "Aivan." Vilkaisin vielä mustaa paperikassia, jossa luki punaisella epäonnistumistakin pitää harjoitella. Aika varmasti kohoaisi itsetunto. "Noniin, kahvitauko ohi." Joel ilmoitti noustessaan pöydän äärestä.

Aleksin POV:

Tajusin yhtäkkiä, että olin varastanut seitsemän vuotta sitten Ollilta mustan T-paidan. Pitäisköhän pikkuhiljaa alkaa palauttamaan? Voisin samalla vaikka ottaa riskin ja kertoa, että olin oikeasti Pikku Allu. En tiedä, oliko hirveän fiksua. Vieläpä ennen Joonan synttäreitä. Mutta pakko se oli jossain vaiheessa kertoa ja itsehän olin asiaa lykännyt.

Menimme taas treenaamaan. Oli jotenkin ihan eri soittaa rock-musiikkia, kun muutaman vuoden olin vain säätänyt omia elektronisia biisejäni. Mutta hyvin se tässäkin toimi. Soitimme vielä noin tunnin, kunnes Niko ja Joel päättivät, että lopettaisimme aikaisemmin, jotta kerkeäisimme valmistautua.

Keräsin johtoja ja sammuttelin laitteitani, kun Olli tuli luokseni. "Haluuks sä kyydin kotiin?" Tämä kysyi. Hymyillen sanoin: "Mulla on nyt ihan oma auto, jolla oon liikenteessä." Ollikin hymyili pienesti. "Okei. Varmistin vaa." Tämä sanoi. "Tota. Voinks mä tulla sit vaikka käymään sun luona? Ku mul ois sulle yks juttu. Voitais sit vaikka siitä lähtee." Ehdotin. "Joo. Sovitaan nii."

Joonaksen POV:

Jätkät oli käskeny mua hommaamaan lahjan Joonalle. No ensinnäkin vitut jostain korteista. Ei hän sellaisia tarvitsisi. Sen sijaan olin tulostanut kuvan, jossa olimme kaikki. Bändi ja kaikki loput apinat eli jätkät manageri Santerista valomestari Mikiin. Kuvan päälle olin kirjoittanut valkoisella tussilla Blood Brothers. Lisäksi olin ostanut käsiraudat koska...on hauskaa vangita joku. Ja tottakai piti olla jotain perinteistäkin eli viinipullo. Kaiken tämän kruunasi kuitenkin pingviinilapaset, jotka olin ostanut jostain joulutorilta. Joona nimittäin valitti aina siitä, kuinka tällä ei ollut kuin yhdet hanskat. Nyt pärjäisi talvenkin.

Klo 19:30:

Aleksin POV:

Puin mustat reikäfarkut, T-paidan ja farkkutakin. Jos jotain väriä nyt edustin, niin mustaa. Asuni ei ehkä ollut talveen kaikkein sopivin, mutta sisällähän me olisimme. Tarkistin vielä, että puhelimessa oli akkua, ja että kaikki oli mukana. Nappasin vielä Ollin paidan mukaani. Huokaisin ja katsoin sitä hetken.

Kävelin pimeässä kohti Ollin kotia. Tämä asui alle kilometrin päässä minusta, joten matka ei todellakaan ollut pitkä. Kun saavuin tämän ovelle koputin ajattelematta edes, miten aloittaisin. Tämä tuli avaamaan. "Moi." Hän sanoi ja napitti kauluspaitaansa jättäen kuitenkin kaksi ylintä auki. "Mikä toi on?" Hän kysyi huomatessaan mustan mytyn kädessäni. "Ömm, tää on sun paita." Sanoin varovasti ja ojensin sen tälle. Hän katsoi sitä hetken ja huomasin tuon ilmeestä, että tämä alkoi pikkuhiljaa tajuta. "Aleksi?" Tämä kysyi todella ihmettyneen näköisenä. Nyökkäsin ja yritin hymyillä. Olli syöksyi halaamaan minua.