Like A Blood Brother

12. Luku|"Ollaanks me vielä?"

Joonaksen POV:

Olimme neljästään menossa yläkertaan. Onnistui yllättävän hyvin, vaikkei ihan selvin päin oltu. Emme jaksaneet enää pelata pleikkarilla ja huomasin Nikon menevän sohvalle rennon näköisesti. Päätin mennä tuon viereen ja nojasin tämän olkapäähän. Joel ja Tommikin istuivat sohvalle. Juttelimme siinä vähän kaikenlaista. "Onks Olli ja Aleksi siis yhessä?" Tommi kysyi. "Öö, En Mä TiIä." Vastasin. Niko pörrötti hiuksiani. "Sä se et tiiä mitään." Tämä naurahti. "No En NiI." Vastasin. "PiTäIsKö PoRkOlLe HaKeE vEtTä?" Joel kysyi. "Samalla reissulla vois hakee sullekki." Tommi totesi. "NiI!" Huudahdin. Niko vain nauroi minulle. "OoNkS mÄ mUkA nOiN hAuSkA?" Ihmettelin. "Oot." Sain vastaukseksi.

Aleksin POV:

Istuimme Ollin kanssa hiljaa eteisessä. "Pitäiskö meijän mennä jonnekki muualle?" Olli yhtäkkiä kysyy. "Miks?" Vastaan kysymyksellä. "Noku jos jengi alkaa kohta lähtee." Hän huomautti. "Aa joo totta. Pitäis varmaan." Sanoin. Nousimme ylös ja katsoimme toisiamme niin, ettemme tiedä, mitä oikein pitäisin sanoa. "Öö, mihi me mennään?" Olli kysyi vähän vaivaantuneena. Mietin hetken. "Mennääks vaik takas sinne kylpyhuoneeseen?" Ehdotin. Olli ei sanonut mitään nyökkäsi vain ja lähti kohti kylppäriä. Tottakai molemmilla tuli mieleen, kun viimeksi olimme siellä. Tunnelma oli pikkuisen muuttunut siitä.

Tommin POV:

"Mä voisin käydä hakee teille sitä vettä. Tuonko mitää muuta?" Kysyin noustessani sohvalta. "Joo. Tuo vaik jotaki syötävää. Mä en ainakaa oo syöny pitkään aikaan." Niko sanoi. "TuO nOiLlE kAhElLe KoRtSuJa." Joel sanoi huvittuneena ja hyvin väsyneen kuuloisena. Jos nyt siis lapselle pitäisi selittää. Eihän se tietenkään mitään väsymystä ollut. "Okei eli vettä, ruokaa ja kortsuja." Täsmensin sarkastisesti. "JhOoO!" Joel huudahti ja könysi lattialle. "Heh. Ihan ku maailmanloppua varten pitäis valita kolme asiaa bunkkeriin." Niko naurahti. Olimme niin vähä-älyisessä tilassa ettemme voineet muuta, kuin nauraa.

Kävelin portaita alas ja näin Ollin ja Aleksin tämän perässä kävellen. Katsoin mielenkiinnosta, mihin nämä olivat matkalla. Nuo menivät kylppäriin sulkien oven. Okei no mä haluun äkkiä takas yläkertaan. Jotenkin luonnostaan tuli ajatus siitä, mitä ne kaksi aikoisivat taas tehdä.

Menin keittiöön, jossa oli seisova pöytä. Huomasin yhdellä hyllyllä pari tarjotinta ja päätin ottaa yhden. Keräsin siihen monenlaista syötävää ja täytin vesilasit jätkille. Kortsuja ei valitettavasti löytynyt pöydältä.

Ollin POV:

Aleksi sulki oven perässään kiinni. Nojasin seinään pitäen käsiä taskuissa. Tuijotin lattialistaa ja näin sivusilmällä Aleksin empivän, mihin menisi. Nostin katseeni tuohon ja huomasin sekunnin ajan tuon kuivaavan kyyneliä, kunnes siirsi aika sujuvasti käden hiuksiin. "Haluuks sä istua?" Kysyn hiljaa. Aleksi nyökkää ja tuon eleet näyttävät vähän oudoilta. Istuin samaan kohtaan, kuin viimeksikin ja nojasin seinään. Aleksi tuli samaa seinää vasten ja alkoi taas tuijottaa käsiään.

"Mua sattu tosi paljon, ku mä näin sut sen Nooran kans." Sanoin varovasti. Vilkaisin Aleksia ja tämä näytti hyvin katuvalta. "Mä tiiän. Mä...anteeks. En mä tiiä, onks mulla mitään sanottavaa. Mä tein tosi väärin, eikä siitä pääse mihinkään." Tuo sanoi. "Mut tiiäks sä miks mua sattu niin paljon?" Kysyin pyöritellen keskisormessani olevaa sormusta. "No?" Aleksi kysyi...söpösti. En jättänyt häntä yksin, kun tämä katsoi minua. Huomasin tuon kimaltavat silmät ja sotkuiset hiukset. Myös kaiken muun, jotka muodostivat täydellisen kokonaisuuden. Aleksin. Hetken ajan leijuin ajatuksissani katsellen Aleksia, mutta sitten tajusin. "Koska...mä vaan rakastan sua niin paljon. Aattelin jostain syystä sen olevan mun vika ja et mä oon se paska osapuoli, kun en kelpaa sulle." Sanoin. Se tuntui omituiselta puhua tälle kasvotusten, katsekontaktissa, tällaisessa tunnelmassa. "Mä en ansaitsis sua. Mä oon nyt todistanu sen, etten arvosta sua tarpeeks. Se on väärin, jos annat mulle toisen mahollisuuden." Tämä sanoo. Jähmetyn hetkeksi, enkä keksi mitään sanottavaa.

"Mut mitä jossen mä haluu päästää susta irti? Mitä, jos mä tarviin sua?" Kysyn. "Vai...eks sä haluu olla mun kaa?" Jatkan ja äänestäni huomaa masentuvan mielialani. Järkytyn mielessäni, kun Aleksi ei vastaa mitään.

Aleksin POV:

Oli pakko miettiä, ennen kuin sanoisin mitään. Olin ollut Nooran kanssa siksi, koska se tuntui silloin hyvältä. En osannut ajatella, koska olin kännissä. En pystynyt nytkään. Aivot toimivat hitaasti.

"Mä haluun olla sun kans. Mä jotenkin vaan olin jossain kuplassa, enkä tajunnut mitään. Paitsi sen, että Noora oli siinä. Sit ku se teki alotteen vielä..." Sanoin. "Kyl mä ymmärrän." Olli mutisi. "Oikeestikko?" Hämmennyin ja katsoin tätä. "Joo." Hän vastasi ja yritti hymyillä. Se kuitenkin tapahtui melko ilottomasti. "Ollaanks me vielä?" Varmistin varovasti. Olli katsoi minua vakavana ja sitten pois päin räpläten sormustaan.

Nikon POV:

Tommi tuli syötävien ja juotavien kanssa yläkertaan mustan kulmasohvan suo. Tämä asetti eväät sohvapöydälle ja istui viereemme. "NyTh TaIs UnOhTuA jOtAkI." Joel moitti. "Aa sori. Ei ollu tarjolla semmosia." Tommi selitti. Joonas kaivautui tiukemmin viereeni ja kiersi toisen käden ympärilleni. "Millonkohan viimeksi sä oot omatoimisesti osannu rauhottua?" Kysyn.