Like A Blood Brother

82. Luku|"Fix what I've broken"

Nyt, kokoontukaa kaikki vitun sipulit. Tässä luvussa huomaa luultavasti mun loisteliaat enkun taidot, joten älkää keskittykö niihin.🤩 ✨Ajatus tärkein.✨

<><><><><><>

Aleksi istuu viereeni sängylle kahden akustisen kitaran kanssa, joista toisen hän ojentaa minulle. "Miks sun ilme on tommonen?" Hän kysyy. "No totah...mä olin vähä miettiny jotain muuta. Ei siitä jooko sen enempää..." Selitän. Pikkusen nolottaa. Ihan kuin se olisi ainoa asia, jota mietin. "Hm, voi sua." Tämä hymähtää. "Voitaisko me soittaa yhessä? En muista millon ollaan viimeks...silleen kahestaan." Hän kysyy varovasti. Luuliko hän minun pitävän ideaa tyhmänä? En todellakaan. Tämä oli ihana ajatus. "Tottakai me voidaan. En mäkään muista." Vastaan hymyillen. Alan sitten korjata pakkasen jäljiltä kärsineitä virityksiä. "Mitä sä haluut soittaa?" Aleksi kysyy. Mietin hetken. Aloin sitten soittaa kappaletta ja samalla vilkaisen Aleksia. Tämä hymyilee ja alkaa soittaa mukana. Meinaan jo tässä vaiheessa alkaa itkemään. Tästä oli ilmeisesti tullut se meidän biisi.

Nikon POV:

"Mennään kysyy siltä Ollilta." Joonas ehdottaa. "Joo. Paaaitsi jos niillä on jotain meneillään siellä." Joel muistuttaa. "No ainaha niillä on jotain, ku jää kahestaan." Tommi toteaa. "Nii, ei pitäis jättää ilman lapsenvahtia." Sanon. "Mut Porkohan on aina tähänki asti keskeyttäny nii ole hyvä." Joel sanoo ja katsoo Joonasta merkitsevästi. "Hei, mitä?" Hän menee kuitenkin.

Joonaksen POV:

Kävelen portaat ylös hiljaa yrittäen kuunnella, mitä ne kaksi tekevät. Kurkistan ovesta ja nään Ollin ja Aleksin soittavan yhdessä kitaraa. Luulin Aleksin näkevän minut, sillä hän oli kääntyneenä niin. Tämä kuitenkin vain hymyili ja tuijotti Ollia. Eiväthän nuo edes huomaa muuta kuin toisensa. Ehkä kysyisimme asiastamme myöhemmin.

Aleksin POV:

Tunnistin heti kappaleen. Taas alan herkistyä. Katson Ollia samalla soittaen pitkiä sointuja. Hän taas soittaa melodiaa. Miten kykenisin tähän koko kappaleen ajan? Kun Olli aloittaa kappaleen sanoilla there goes my heart beating, cause you are the reason, saan kylmät väreet ja tuntuu, etten pystyisikään tähän. Mutta ei tästä ole tarkoitus ottaa paineita. Kerään itseni ja hymyilen lempeän näköiselle Ollille. Jossain vaiheessa alan laulaa tämän mukana. Kun tulee kohta and fix what I've broken, pyyhkäisen Ollin silmäkulmasta kyyneleen. Hän nimittäin näytti tarkoittavan noita sanoja ja olevan oikeasti pahoillaan kaikesta. Olin minäkin. Haluaisin hyvittää kaiken paskan, jonka olen aiheuttanut, mutten tiedä onko se mahdollista.

Ollin POV:

Kun kuulin Aleksin laulavan, luulin pyörtyväni. Tuntui, että rakastuin häneen yhä enemmän ja halusin vain kuulla lisää tämän ääntä. Väkisin aloin miettiä kappaleen sanoja. Osittain sattui ajatella, kuinka ne jotkin pitivät paikkansa meidän tilanteessa.

"Just to be with you. And fix what I've broken. Cause I need you to see. That you are the reason." Lopetamme kappaleen. Yhdessä. Hymyilen Aleksille. Jos kyyneleitä nyt tulisi, ne olisivat ihan puhtaita onnenkyyneleitä. Siirrän kitaran varovasti nojaamaan lipastoon ja samoin tekee Aleksikin. Asetun istumaan lähemmäs tätä ja hän ottaa minut halaukseen. "Baby, I promise to fix everything what I've broken." Sanon hiljaa. "I promise too. And I will never leave you." Tämä vastaa. "Aleksi, It's good to be with you." Sanon vielä ja annan tämän poskelle sitten pusun jääden katsomaan hänen silmiään. Aleksi näyttää, kuin alkaisi pian itkeä. "I love you, Olli." Hän sanoo hymyillen. Ja kuivaa valuvan kyyneleen poskeltani. "I love you too..." Saan juuri ja juuri vastattua. Kuulostin, kuin murtuisin ihan näillä hetkillä.

Aleksin POV:

Olli näytti, kuin pitkästä aikaa olisi antanut kaikkien tunteiden tulla esille. Jostain syystä ajattelen aina, ettei hän ole niin herkkä kuin minä. Asetan toisen käteni Ollin poskelle ja automaattisesti hän kohdistaa kasvonsa oikeaan asentoon. Nojaudun suutelemaan tätä, mutta tajuan nopeasti, ettei käden lopullinen paikka ole poskella. Nousen polvilleni ja Olli joutuu kallistamaan päätään taakse. Tämä siirtää kätensä alaselälleni, josta se liukuu vähitellen paitani alle. Meidän tapauksessä tämä meni joka kerta multi taskaamiseksi.

Alan lopulta itsekin edistää paitani riisumista, jolloin joudun hetkeksi irtautumaan Ollista. Tämä vetää minut heti takaisin ja nyt siirryn oikeastaan jo tämän syliin. Päätän jo tässä vaiheessa ottaa Ollinkin paidan pois. Eipähän tarvitsisi myöhemmin keskeyttää mitään. Asetan toisen käden tämän selälle ja toinen nojaa sänkyyn jotta voin laskea Ollin makuuasentoon. Huomaan hiuksieni roikkuvan tuon kasvoilla hieman häiritsevästi. Siksi yritänkin siirtää niitä pois tieltä. Ollikin taitaa huomata ongelman, joten vaihtaa paikkojamme kääntäen minut alleen. "Oota hetki." Hän sanoo hieman...sellaisella äänellä ja nousee sängyltä. Tämä käy sulkemassa huoneen oven ja himmentää valoja. Sen jälkeen hän nousee päälleni hajareisin ja huomaan vilaukselta myös virnistyksen tuon kasvoilla.

<><><><><><>

Eipä ollu saparoita.🙃