Like A Blood Brother

36. Luku|Riskiretki

"Ei vittu Olli. Mitä me tehään? Joudutaan viel tänää mennä studiollekki." Saan vinkaistua. Vähän kyllä ahdisti tilanne, ettenkö sanoisi. Tuo oli hetken hiljaa ja ilmeisesti mietti itsekin asiaa. "En mä tiiä. Varmaan kertoi muillekki, mut ihan sama." Olli sanoo ja istuu takaisin sängylle. "No ei oo ihan sama. Ja voiks sä avata nyt nää raudat? Käsi puutuu." Tämä naurahtaa minulle. Ja nousee päälleni istumaan. Pikkuisen liian lähelle. Tai no, huomasihan tuon nyt päälle päin. "Mua kyl vähä jänskättää ottaa ne pois." Olli sanoo. "Ota nyt vaan." Vastaan ja tämä kiertää kätensä taakseni. Pussaan samalla Ollin rintaa, kun se nyt oli tuossa hollilla. Lopulta tunnen vapauden tunteen toisessa kädessä, mutta maltan vielä odottaa hetken, kunnes molemmat ovat vapaana. Vihdoin. Siirrän toisen käteni Ollin selälle ja toisella nostan itseäni niin, että onnistun kaatamaan Ollin selälleen. "Sä saatana pidit mua ihan vitusti liian kauan toimeettomana." Sanon tälle ollessani erittäin lähellä Ollin kasvoja. Tuijotan tätä tiukasti suoraan silmiin. "Tätä mä vähän pelkäsinki." Olli huokaisee. Nyt olisi minun vuoroni tehdä vähän muistomerkkejä.

Tommin POV:

Odotellessa Nikoa ja Porkoa olimme vain säätäneet jonkun television päivityksen kanssa. Siinä kumpikaan ei kuitenkaan onnistunut, joten luovutimme ja samassa sankarimme taisivatkin palata riskiretkeltään. "No? Saitko korvalappustereosi takaisin?" Kysyn Joonakselta. "Joo sain." Huomaan Joelin katsovan noita kahta jotenkin kummasti. "Anteeks, mut missä te kaks kävitte just? Mitä ootte tehny?" Hän kysyy. Ja kieltämättä he näyttivät omituisilta. Silloin tajusin. "Tais olla Matola ja Junnu, jotka teki." Totean ja Nikon ilmeestä päätellen osuin oikeaan. "No voi helvetin perse. Toisaalta, ne käski pysyy poissa." Joel huomauttaa. "No joo, mut pakko myöntää kyl, et oli aika...hieno kokemus. Ensinnäki hiipii luvatta toisen asuntoon. Toiseksi, en oo ennen kuullu Aleksilta tollasta äänensävyä." Joonas sanoi. Nikoa alkoi vähän huvittaa tilanne. "Huumorin kautta poijjaat." Sanon ja istun sohvalle. "No oli kyl vitun koomista. Saatana, jos ne ny tajus, et me käytiin, nii Olli tappaa mut." Joonas kuulosti oikeasti huolestuneelta. "No äläs ny. Olliki on huumorimiehiä ja te ootte tuntenu kuiteski aika kauan." Joel sanoo. "No nimen omaa!"

Aleksin POV:

Hitto tää yks kuulostaa ihanalta ku se huokailee. Pitäskö useemminki? "Aleksihh..? Rakas?" Olli sanoo ja alkaa silittää hiuksiani. "Mitä?" Kysyn ja asetun tämän tasolle. "Pitäiskö meijän nyt vähä rauhottuu?" Olli kysyy hymyilen minulle hennosti. "Ai miten nii meijän? Sähän tässä oot riehunu ja käyny vähä kierroksilla." Vastaan ja pussaan Ollin nenänpäätä. "No saattaa pitää paikkansa." Vilkaisen Ollin kaulaa ja rintaa. Onneksi näitä ei enää tarvitsisi piilottaa. Paitsi että huomenna olisi keikka. Olen nousemassa Ollin päältä, mutta tämä vetää minut takaisin. "Älä mee pois." Hän sanoo koiranpentuilmeellä. Pusutan vielä tämän huulia ja asetan sitten pääni hänen rinnalleen.

Timeskip klo 3:

Olli katsoo olohuoneessa telkkaria. Kävelen sohvan taakse ja halaan tätä alkaen samalla kiehnäämään tuon kaulaa vasten. "Onko Pikku Allu taas huomion kipee?" Olli kysyy. "On." Kuiskaan ja tuo kääntää päätänsä minuun. "No tuu tänne." Astun selkänojan yli ja asetun nojaamaan poikaystävääni. "Sää oot ihana." Kuiskaan suljettua silmäni. "Ite oot. Mut mä oon vähä miettiny yhtä juttuu." Olli vastaa. "Mitä?" Mutisen tämän hupparia vasten. Tunnen Ollin huulien painautuvan päälakeani vasten. "Mitä jos mä muuttaisin sun luo?" Hän kuiskaa. Huomaan hymyni hyytyvän ja jostain syystä alkoi ahdistaa. Menin ihan lukkoon, enkä saanut sanoja suustani.

Nikon POV:

"Onks kaikille nyt selvänä esiintymisvaatteet?" Kysyn paikallaolijoilta. "Joo. Eli siis ne hopeemustat." Joonas varmistaa. Nyökkään. "Sovitaan sit Allun kans erikseen." Joel sanoo. "Yritetään sit olla mahollisimman neutraalisti, vaikka tilanne oli teillä mitä oli." Tommi ehdottaa. "Joo." Vastaan. "I try my best. Ei siis sillä, et oisin jotku traumat saanu, mut olihan se vähä...outoo...tai siis kyl te ny tiiätte." Joonas selostaa. Asetan käteni tämän hertaille. "Joo. Kyl me sua ymmärretään.

"Eteniks ne teijän mielestä vähä nopee?" Kysyn. "No ehkä, mut sinänsä tuntihan ne seittämän vuotta sitte. Ilmeisesti halus vaan jatkaa siitä." Joel sanoo. "No joo totta. Ehkä mä en puutu niiden asioihin."

Ollin POV:

Aleksi on aika kauan hiljaa. "Rakas?" Yritän nähdä tämän kasvot, mutta hän on haudannut ne huppariani vasten. En saa tältä vastausta, joten alan itsekin miettimään kysymystäni. "Tai, ei sun tarvi vastata. Kyl mä tiiän, et se on tosi aikasta." Sanon. Aleksi ei edelleenkään reagoi mitenkään. Halaan tätä tiukemmin ja silitän pörräisiä hiuksia. "Muru? Ooks okei?" Yritän kysyä mahdollisimman söpösti. Tämä vain halaa minua kasvot rintaani vasten painettuna, eikä sano mitään. "Rakas, sano jotain." Pyydän kuiskaten. "Olli, mä en tiiä onks se vielä paras vaihtoehto." Hän vihdoin sanoo. "Joo, ei se ookkaan. Sori. Ei mun tarvi vielä muuttaa, en tiiä, mitä mä aattelin." Sanon. Aleksi nostaa katseensa ja joutuu kallistamaan päätään taakse nähdäkseen minut. Annan tälle pusun otsalle ja Aleksi tarttuu hupparini kauluksesta kiinni. "Kyl määki haluisin, mut...se vaan tuntuis oudolta. Anteeks." Tämä mutisee hiljaa. Nyökkään "Älä pyydä anteeks. Mut mentäiskö käymään suihkussa sit syötäis viel jotain, ennen ku mennään sinne studiolle?" Ehdotan ja tämä nyökkää vuorostaan.