Like A Blood Brother

80. Luku|Äveriäs suku

Kenellä käy parhaiten flaxi?🐙

<><><><><><>

Avaan kotioveni avaimilla ja Rilla tulee ensimmäisenä vastaan. Istun lattialle rapsuttamaan sitä. "Voi rakas, sori mä unohin sut tänne." Lässytän tälle ja se näyttää hyvin tyytyväiseltä.

Olli alkoi pukea pikkukoiralle harmaata villapaitaa päälle samalla kun pakkasin sen tavaroita. Pysähdyin hetkeksi eteiseen ja vaivuin johonkin rauhan tilaan. "Mitä nyt?" Olli ihmettelee. "Mä nyt mietin, että muistinhan kaiken." Vastaan. "Alota sit tärkeimmästä. Meijän pitäis alkaa lähtemään." Tämä sanoo. "Okei. Olli on, pikkukoira on, rahat, puhelin, avaimet...kaikki tärkein on." Luettelen ja osoitan sitten olevani valmis lähtöön. Olli taluttaa elämäänsä hyvin tyytyväisen hauvelin auton etupenkille ja minä nostan sen kantokopan ja muut tavarat takapenkille. Sovimme, että lähtisimme studion pihalta kaikki samaan aikaan, joten ajelimme sinne.

Studiolla:

Jäin autoon istumaan, kun Olli meni selvittelemään jotain jätkien kanssa. Yhtäkkiä Olli avaa minun puoleisen oven. "Sun ovi on tuol toisel puolel." Selitän. "Nii on." Hän vastaa. "Pistä nyt se ovi kii, mulla tulee kylmä." Tiuskaisen. "Joo, oota hetki." Tämä sanoo ja asettaa toisen kätensä reidelleni. Sitten tuo kumartuu antamaan minulle pusun, josta en päästäkään häntä lähtemään heti. "Noni, lähetään." Hän sanoo hetken jälkeen. Kun Olli sulkee oven, pikkukoira katsoo minua pettyneen näköisenä jalkotilasta.

Timeskip 15min:

Emme olleet ajaneet kauaakaan, kun tajusin väsyn yhtäkkiä iskevän kuin nyrkki. Nojaan kättäni ikkunan reinaan ja haukottelen. "Väsyttääks sua?" Olli kysyy. "Mm, joo mut mä haluun olla sulle seuraks." Vastaan. "Nuku vaan. Jaksat sit taas paremmin." "Okei. Herätä mut sitte."

Timeskip 1h:

Nikon POV:

Suunnilleen puolessa välissä matkaa pysähdymme Shellin pihaan. Nousen Joelin autosta ja alan nauraa Joonakselle, joka ei selkeästi pidä kylmästä. "Joo, mä kävelen suoraan sisälle. Hyi hitto." Hän sanoo ja vetää hupun päähänsä. "Oota mua." Huudahdan ja menen tämän perään.

Joelin POV:

Parkkeerasin autoni Ollin viereen. "Ai vittu mun selkä." Voihkaisen noustuani autosta. Olli naurahtaa ja nojailee auton kattoon. "Ja Pikku Allu vaan nukku." Totean. "Joo. Mä annoin sille luvan." Olli vastaa. "Eiks sua muka satu mihinkään?" Ihmettelen. "No perseeseen. En kyl istu vähään aikaan." Tämä vastaa ja kävelee sitten Aleksin puolelle. Katson kun Niko ja Joonas tulevat sisältä. He olivat ilmeisesti menneet nälkäisinä ostamaan välipalaa. Katson kun Olli herättelee Aleksia. Jos sama tehtävä olisi annettu vaikka Joonakselle, olisi se ollut ainakin viisi kertaa äänekkäämpää ja traumatisoivampaa.

Ollin POV:

Silitän Aleksin pehmeää poskea peukalollani. "Rakas." Sanon hiljaa. Tämä mumisee jotain ja hieroo silmiään. "Olli pistä se ovi kii, mul tulee taas kylmä." Hän mutisee ja käpertyy toppatakkinsa uumeniin yhä enemmän. "Tuu käymään sisällä. Mennään ostaa jotain välipalaa." Sanon. "Mm..." "Aleksi tuu. Sun pitää saada yölläki nukuttuu." Avaan Aleksin turvavyön ja laitan tälle lapaset käteen. Hän pitää edelleen silmiään kiinni ja tämän nenästä alas päin kasvot ovat takin kauluksen alla piilossa. "Tiiäkkö mitä?" Kysyn. "Mm...no mitä?" Vedän kaulusta nähdäkseni Aleksin kasvot ja alan hymyillä. "Sä oot tosi sulonen." Sanon ja painan tämän poskelle pusun. Vihdoin hän raottaa silmiään. "Voitko sä nyt tulla?" Pyydän mahdollisimman söpösti. "Okei."

Timeskip 1h:

Aleksin POV:

Kello on kohta neljä ja saavuimme viimein mökille. En ollut käynyt siellä ennen ja siitä kyllä huomasi, että se on koko suvun käytössä. Se näytti oikeasti siltä, että siellä voisi pitää isommatkin juhlat. Olli meni hakemaan vara-avainta ja me muut aloimme purkaa tavaroita. Päästin Rillan juoksentelemaan pihalle ja tottakai se loikkasi heti keskelle lumihankea. Rommi sen sijaan katsoi koirani touhuja...mikä lie kissan säilytyslaukku nyt olikaan, jossa se istui.

Kaikki kolme makuuhuonetta olivat yläkerrassa. Sisälle oli jätetty kaikki ei niin jouluiset valot ja ne näyttivät mielestäni kivalta. Varsinkin kun tähän aikaan vuodesta tuli näin aikaisin pimeä. Minä ja Olli olimme samassa huoneessa, jossa oli parisänky. Kahdessa muussa oli erilliset. Tottakai myös Rilla nukkui meidän huoneessamme. Nähtäväksi jää, tuleeko se meidän viereemme, vai nukkuuko omassa kopassaan. Kaadun selälleen sängylle. Muutettasko sittenki tänne? Tää on aika hemmetin hieno." Kysyn ja Olli näyttää huvittuneelta ehdotukseni kuultuaan. Hän tulee päälleni makaamaan. "Siitä pitäis neuvotella aika monen ihmisen kans. Ja tulis varmaan aika kalliiks." Hän sanoo. "No mut voitaisko käydä useemminki täällä?" Jatkan kyselemistä. "Ihan mite vaa." Tämä vastaa. Huoneen sänky on aavistuksen korkeampi, kuin omani kotona ja kuulen vain, kun Rilla yrittää hypätä sängylle, muttei onnistu. "Eikö töppöjalka pääse tänne?" Olli kysyy tältä lässyttäen. "Äläpäs nyt rupee vittuilee sille. Rankka päivä takana ku unohin sen kotiinki." Sanon. Olli nostaa koiran sängylle ja se ehtii ottaa paikkansa päältäni ennen Ollia. "Hei. Mä olin siinä." Olli valittaa.

Makoiluhetkemme keskeytyy, kun kuulemme Joelin huutavan: "Ei saatana! Tulkaa jätkät kattoo, tääl on bilispöytäki." Olli naurahtaa kuulemalleen. "Taitaa toi Matelan suku olla aika äveriäs." Totean hymyillen ja katson tassujaan nuoleskelevaa pikkukoiraa. "No ei ny niinkää. Mut kannattaa silti liittyy." Olli vastaa virnistäen. En tiedä, otanko tuon vitsinä vai vihjailuna. "Ei hitto, Olli voijaanks jäädä kaheks viikoks?" Niko huutaa jostain yläkerrasta. "Sori, mut ei. Tänne tulee ens viikolla mun kummisedän perhe." Olli vastaa takaisin. Niko tulee huoneen ovelle. "Mitä tehään? Voijaanko me mennä kattoo mitä tääl on?" Hän kysyy. "No ei tää nyt mikään museo oo, mut menkää vaa." Hän sanoo. "Miten sä uskallat päästää noi keskenään?" Kyseenalaistan osoittaen Nikoa ja katsoen puolestaan Ollia." No vähä pakko ku mun pitää vahtii sua." Tämä selittää. "Aha."