Like A Blood Brother

74. Luku|Lumilyhty

Aleksin POV:

"Hei Joonas, toiksä sen sipulin?" Olli kysyy. "Aa joo, toin." Hän vastaa. "Se on siin pöydällä." Tämä lisää. "Siis oliks se yks sipuli näin tärkee asia?" Tommi ihmettelee. "No joo joo. Sehä ois ollu mulle taloudellinen tappio jos Joonas ei ois palauttanu sitä." Olli sanoo. Nikon puhelin soi, joten hän joutuu poistumaan kasastamme. Joel ja Tommi eivät koskaan edes tulleet. Sanoisin että pelkurin pakotie. Yhtäkkiä Joonaskin lähtee ja jättää minut ja Ollin siihen kahdestaan makaamaan. Aivan varmasti hän teki sen tahallaan. "Moi." Olli sanoo ja hymyilee vähän. "Moi." Vastaan ja tunnen saavani kylmät väreet. Okei, eli en siis osaa olla Ollille vihainen kauaa. En edes huomannut, että muut lähtivät huoneesta. Katsoin vain Ollia. Vähän kauhulla odotan, mitä tapahtuisi. Tässä jos tapahtuisi nyt joku kiusallinen hetki, niin varmasti lähtisin. "Sano, jos sä haluut mun lähtevän tästä." Olli sanoo. "Enpä taida sanoa." Vastaan ja huulilleni karkaa samalla pieni hymy. "Okei, no mä oon sit tässä." Hän sanoo ja korjaa asentoaan. Taas välillämme tapahtui pitkä katsekontakti. Se tuntui hyvältä.

Joonaksen POV:

"Miks sä laitoit sen oven kii?" Tommi kysyy. "No koska...Olli ja Aleksi." Vastaan epämääräisesti ja laitan sipulin jääkaappiin. Muut istuvat pöydän ääreen. "Se on sit kuule sun vikas jos ne alkaa tekee jotain." Niko huomauttaa. "No joo joo. Mä otan vastuun kaikesta." Sanon. "Kelatkaa, jos ne oikeesti palais yhteen." Joel toteaa. "Se ois hyvä. Ja sähän oot kans sanonu, ettei ne osaa olla pelkkii kavereita." Niko vastaa. "Mitä jos ne riiteli siks, koska oli eronnu, eikä kumpikaan oikeen osannu olla siinä tilanteessa?" Ehdotan. "Totta."

Ollin POV:

Makaan Aleksin päällä ja käteni menevät hänen päänsä molemmin puolin. Alan varovasti silittää tämän hiuksia. Tai ehkä ennemminkin hiplata sormien päillä päälakea. "Toi tuntuu kivalta." Aleksi sanoo. "Mä tiiän. Siks mä silleen teenki." Vastaan. Aleksi kurkottaa vierestämme peiton ja vetää sen päällemme. "Ettei sulla tulis kylmä." Hän sanoo, kuin viisivuotias. "Ei mulla kyllä kylmä tuu. Mutta kiitos." Vastaan. Aleksin kädet ovat selälläni ja kehossani alkaa kihelmöidä hiukan, kun hän alkaa liikutella sormiaan. Se tuntuu kivalta ja kutittaa hiukan. Hetken päästä asetun Aleksin viereen niin, että toinen käsi ja jalka kiertyvät tämän yli. Pääni on hänen olkapään kohdalla. Tässä on hyvä. Suljen silmät ja kiehnään vielä paremmin Aleksin kylkeen kiinni. "Olli, sä oot lämmin." Aleksi sanoo ja tiedän hänen alkavan hymyillä. "Voi eii, muistaks sä kun mä sanoin sulle noin? Sillon ku tutustuttiin." Kysyn. "Joo. Mul on vähä ikävä sitä." Aleksi sanoo. "Mullaki. Oltiin aika söpöjä." "Nii oltiin. Mut ei me kyl vieläkään mitään aikusia olla, vaikka ehkä pitäiski." Aleksi sanoo. "Ei todellakaan. Iha lapsia molemmat." Vastaan ja asetan taas pääni alas. "Ihana Aveksi." Kuiskaan. "Ihana Ovvi." Tämä vastaa.

Klo 20:00:

Olimme pelaamassa Monopolya. Viimeksi kun pelasimme sitä, niin minä ja Aleksi olimme tavallaan keskeyttäneet sen omalla...ööh...urheiluun verrattavissa olevalla toiminnalla. Toivon että olin ainoa, joka mietti sitä nyt. "Onks tääl nyt mitään juomia vai ootko oikeesti juonu kaiken ite?" Joel kysyy minulta. "On on. Yks oli vaan kadonnu mut ilmeisesti en vaan muista ku join sen." Vastaan. "Ottiks Porko ne raketit?" Aleksi kysyy. "Tottakai, ne on autossa." Hän kertoo. "Aijotaanks me oikeesti ampua? Mehä kuollaan kaikki, jos ykski meistä koskee niihin." Niko kysyy. "Pitäiskö antaa Tommin sit leikkii niillä?" Joel ehdottaa. "Kyllä. Aivan varmasti fiksuin vaihtoehto." Sanon.

Klo 22:00:

Pelimme oli hetki sitten tullut päätökseen ja Niko oli voittanut. "Saako voittaja palkinnon? Ois mun mielestä kohtuullista." Niko huutaa keittiöstä. "No jos kelpaa, nii ota jotain jääkaapista." Huudan takaisin. Istun lattialla nojaten sohvaan jalat haarallaan, koska Aleksi istuu edessäni nojaten minuun. Poskeni on tämän päälakea vasten ja käteni hänen vyötäröllään. Homma oli selvästi meidän kahden välillä jo positiivisen puolella. "Mihin aikaan me mennään sinne ulos?" Joel kysyy istuessaan sohvalle. "En mä tiiä. Ei siel kyl hirveen kylmä oo, nii perjaattees voitais mennä kohta." Sanon. "Onks se Minna tulossa tänne vai onks se jossain sen porukoilla?" Kuulen Tommin kysyvän keittiössä Nikolta. "Se vissiin tulee jonku ajan päästä. Onks muuten ok, jos seki jää yöks? Voijaan me kyl kotiinki mennä." Niko huutaa nyt minulle. "Voitte te jäädä. Pitää sit vaan miettii, et missä kaikki nukkuu." Vastaan. "Mä nukun sit sun vieressä." Aleksi ilmoittaa. "Joo."

Klo 23:00:

Olimme katsoneet televisiota, pelanneet korttia, syöneet vähän välipalaa ja pari kaljaakin oli kaatunut. "Mentäiskö nyt sinne ulos?" Ehdotan. Olimme Aleksin kanssa taas istumassa lattialla. "Joo mennään." Joonas vastaa. "Oothan sä muuten ruokkinu Rillan?" Varmistan. "Oon." Aleksi vastaa.

Timeskip 10min:

Olimme jutelleet ulkona hetken. Joonas ja minä olimme aloittaneet hetki sitten lumisodankin, mutta se päättyi lyhyeen, kun heitin vahingossa Joelia lumipallolla naamaan. Minnakin oli saapunut paikalle. "Kuka kattoo sit kelloo?" Niko muistuttaa. "Mä voin." Joel ilmoittaa. "Täs näkyy sekunnit nii tiietään tarkalleen. Ja et sit Tomppa kuse sitä rakettihommaa." Hän sanoo. "Tai pommita mun kotia." Lisään. "Olli kato." Kuulen takavasemmalta. Aleksi istuu maassa ja hymyilee. Hän on tehnyt lumilyhdyn ja näyttää hyvin ylpeältä. Istun myös maahan niin, että lumilyhty on välissämme. "Söpö." Sanon ja katson hymyilevää Aleksia. "Mä tykkään kyl myös tosta lumilyhdystä." Lisään. "Mä tykkään susta." Hän sanoo. Jäämme tuijottamaan toisiamme.

Hetken päästä siirryn Aleksin viereen istumaan ja halaan tätä sivusta käsin. Katson samalla parin metrin päässä seisoskelevaa Joonasta, joka hymyilee minulle. Hymyilen takaisin.

<><><><><><>

Voi jumalauta ei helevetin vittu perkele! Tajusin et tääki kirja on jo näin pitkällä.😕 Semi surullista...