Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

13. Järkevä keskustelu

Nikon pov

Voi perse. Nyt Joonas tajusi sen. Ehkä voin antaa hänen luulla, että se johtui vain kiusaajista. Jättää sen tyttö asian pois. Niiden kiusaajienhan syytä sekin oli, että se tyttö oli saanut väärän käsityksen ja luullut, että tykkään hänestä.

"Niko?", kuulen Joonaksen kysyvän äänen. Katseeni on tiukasti kiinni pöydässä samalla, kun yritän puntaroida vaihtoehtoja. Miksi tuntuu niin tärkeältä päätökseltä, että kerronko siitä pususta Joonakselle?

En saa yksinkertaisesti sanottua mitään. Pakko pelastaa itseni tästä. Otan puhelimen käteeni ja katson sen näyttöä. "Mun pitää lähtee", sanon. "Aa nii munki", hän sanoo. No just. Siinä meni sekin pelastus. Toivottavasti Joonas unohtaisi tämän aiheen lähtiessämme. En halua avautua siitä hänelle ainakaan ennen kun tiedän, mikä tilanne koulussa on. Siis kiusaajieni ja sen tytön kannalta.

Hetken päästä kävelemmekin jo tietä koululle päin. Olemme vain höpötellyt kaikesta turhasta. Joko Joonas unohti kiusaaja asian tai sitten hän huomasi minun ahdistuneen siitä, eikä sen takia kysele enempää. Ihan hyvä vain.

Saavumme koululle ja näämme pihalla Joelin. "Säikäytetääks se?", Joonas ehdottaa. "Joo", vastaan. Juoksemme Joelin luo ja lyömme kätemme samaan aikaan hänen hartioille huutaen "pöö". Klassinen säikäytys tapa. Joel hätkähtää lujaa ja kääntyy salamana meihin päin.

"Vittu oliko pakko?! Meinas lentää puhelin kädestä!", hän huutaa. Nauramme Joonaksen kanssa hänelle. "Hetkinen Niko sä tulit kouluun! Mis sä oot oikeen ollu?", Joel kysyy. "No mä en nyt ala tässä tarkemmin selittää mut äiti kiels tulemasta", vastaan. Joel nyökkää vain.

"Mis teil on eka tunti?", Joonas kysyy. "Matikkaa", vastaan. Kerrassaan mahtava paluu kouluun. "Mul musaa", Joel sanoo. "Ok nähääks ens välkällä jossai?", Joonas jatkaa. Sovimme näkevämme tunnin jälkeen aulassa.

Tunnin jälkeen lähden aulaan ja nään Joonaksen siellä jo. "Moi", moikkaan häntä. "Oliks kiva matikan tunti?", hän kysyy vittuilevalla sävyllä. "Joo tosi kiva ymmärsin niin hyvin kaiken", vastaan sarkastisesti, jolloin hän naurahtaa.

Juttelemme Joonaksen kanssa kaikkea odotellessamme Joelia. Tai no, vietämme varmaan muutenkin välkän tässä. Ei uloskaan huvita mennä kun siellä on kylmä ja loskaista.

Pian Joel saapuu ja liittyy keskusteluumme. Erittäin järkevään  keskusteluumme. Jauhamme jostain talojemme lämmitysmenetelmistä ja lemppari aamupaloista. Joonaksen ja Joelin seurassa voi vain puhua sitten ihan mistä vaan.

Huomaan, kun Joonas alkaa vilkulla taakseni jotenkin hermostuneen näköisenä. "Mitä?", kysyn häneltä. "Tuol on yks tyttö joka on tullu useesti kyselee multa susta", hän sanoo. Eikä, tietenkin hänen on pitänyt mennä ahdistelemaan Joonastakin takiani.

"Mitä se on sanonu sulle?", kysyn. Haluan tietää mitä hän on mennyt Joonakselle selittämään. "Oli huolissaan susta ja sano olevansa joku sun tuttu", hän vastaa. Vai että joku tuttu.

Yhtäkkiä joku kääntää minut ympäri ja sitten tunnen huulet omilla huulillani.