Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

34. Vessakeskustelu

Joelin pov

Istun käytävällä sijaitsevalla sohvalla yksin. Niko ja Joonas lähtivät hetki sitten, sillä heillä oli jokin asia hoidettavana. Ja tietenkin vittuilin heille siitä kaksimielisyyteni kanssa. En usko heidän oikeasti tekevän mitään sellaista koulussa, mutta kunhan härnäsin. 

Keskityn niin hartaasti lukemaan äidinkielen lukukirjaani, etten huomaa eteeni pysähtyvää poikaporukkaa. Vasta kun yksi heistä heilauttaa kättään kasvojeni edessä, tajuan nostaa katseeni. Luon poikiin kysyvän katseen.

"Mis Niko on?", etummainen poika kysyy. Kyllähän minä nuo tunnistan. Ne samat pojat, joille Joonas kerran heitteli joitain typeriä maalausvitsejä, kun he nimittelivät Nikoa homoksi. Tai no, homohan Niko kai on, mutta siinä asiayhteydessä he yrittivät saada sen näyttämään paheksuttavalta asialta.

"En mä tiiä. Lähti Joonaksen kans jonnekki", vastaan. "Voiks sä soittaa sille?", poika jatkaa kyselemistä. "Miks te haluutte löytää Nikon?", kysyn sivuuttaen pojan kysymyksen. "Meil on sille asiaa", hän vastaa. "No musta tuntuu et Nikol ei oo teille mitään asiaa joten jättäkää se rauhaan", tokaisen ja nousen sohvalta lähteäkseni muualle, jossa voin lukea rauhassa.

Päätän käyttää Niko Moilasen hienoa keinoa paeta ihmisiä, eli menen vessaan lukemaan. Ainakin siellä kukaan ei häiritsisi. Paitsi jos ne kaksi erästä kyyhkyläistä ovat viereisessä vessakopissa tekemässä tuhmia, niin minä suutun. Ei minun vittuilusta kannata kuitenkaan mitään opiksi ottaa, vaikka hauskaa onkin.

Vessaan saavuttuani en kuule mitään ääniä, joten mitä luultavimmin olen ainoa vessoilla. Hyvä. Nyt voisin lukea kirjaani eteenpäin. Se pitää nimittäin olla luettu viikon päästä, ja minulla on vielä yli puolet jäljellä.

Kuulen monen henkilön askelia käytävältä. "Moi!", kuuluu pirteän äänen sanovan. Tunnistan äänen sen pojan ääneksi, joka tenttasi minua aiemmin. "Moi?", kuuluu toisen henkilön ääni, joka puolestaan kuuluu Nikolle. Hänen äänensävynsä on kysyvä. Lasken kirjani hetkeksi alas ja kuuntelen keskustelua.

"Me ollaan kuultu monesti ku sä räppäät musan tunnilla. Sä oot hyvä siinä", joku minulle tuntematon ääni sanoo. Varmaankin joku siitä porukasta. Nytkö he sitten alkavat jeesustella Nikolle, kun vasta kiusasivat häntä?

"Ööh kiitos kai?", Niko vastaa epävarmalla sävyllä. "Meki tykätään räpätä. Haluisiks sä joskus räppää meijän kaa jotain?", yksi pojista kysyy. "No en mä tiedä, ehkä. Mä oisin nyt kuitenki menos vessaan ku tunti alkaa kohta", Niko sanoo. "Joo mut mieti sitä jooko? Heippa!", poikaporukan päällikkö pyytää. Kuuluu vain tuhahdus, ja sen jälkeen lähestyviä askelia, eli luultavasti Niko on tulossa vessaan.

Viereiseni vessakopin ovi avataan, ja melkein heti perään suljetaan. "Niko?", kysyn. Nyt jos se ei olekaan Niko, niin hyppään kaivoon. Tai en kyllä tiedä mistä löytäisin kaivon. En ole edes ikinä nähnyt sellaista oikeasti. Ehkä sitten vaihtoehtona on vetää itseni vessanpöntöstä.

"Hetkinen. Joel?", kuuluu Nikon ihmettelevä ääni. "Joo. Mä kuulin mitä puhuit noiden tyyppien kans", kerron. "Jooh tota.. en mä oikeesti tykkää räppää tai sillee...", hän yrittää selitellä. "Siis ei sun tarvii hävetä! Mun mielest se on just siistii", kiirehdin sanomaan.

"Mä oon aina luullu et se ois tosi noloo", Niko kertoo. "No ei todellakaan oo", sanon. "Aa no kiva. Voinki sit räppää lisää tunneil ku kerta siel on muitaki jotka diggaa siit", hän innostuu. "Mut varo sitte koska mun korvaan noiden jätkien puheet kuulosti vähän ilkikuriselta. Ne saattas vaik äänittää sun räppäämist ja tehä siit pilkkaa", varoitan Nikoa, sillä en halua että hän joutuu kokea enää yhtään kiusaamista.

"Joo mä varon. Noi tuntien ne voi keksii ihan mitä vaan kuhan se nöyryyttää mua", Niko kertoo. "Kusipäistä hommaa", puuskahdan. "Nii on. Oon kyl jo tottunu siihen", Niko sanoo. "Ei kenenkää kuulus tottuu tollaseen", huomautan. "Ei nii mut se tapahtuu automaattisesti siinä vaiheessa ku on joutunu kestää samaa jo puolet elämästään", hän sanoo. Surullista.

"Mut hei tunti alkaa koht ni pitää varmaa lähtee täst", hän vaihtaa aihetta. "Ainii", vastaan. Poistun suoraan vessakopistani ja jään odottamaan, että Niko suoriutuu myös ulos omastaan.

Pian vessan ovi avautuu ja Niko astuu sieltä ulos. Minut nähdessään hän alkaa nauraa. Katson häntä ihmeissäni. Mikä minussa muka noin hauskaa on? Onko minulle käynyt se klassinen juttu, että vessapaperia jää kiinni kengänpohjaan?

"Luiks sä tota samal ku olit vessassa?", Niko kysyy nauraen ja osoittaa kirjaani, jota pidän kainalossani. "En ku olin muuten vaa vessas lukee tätä. Missää muual ei ollu rauhallist", selitän naurahtaen. Niko nyökkää ja kerää itsensä, jonka jälkeen lähdemme kohti seuraavien tuntiemme luokkia.

_____
Sanoja: 669

:)