Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

17. Piilossa

Nikon pov

Istun vessassa piilossa. Olen ollut täällä jo kymmenen minuuttia, mutta koska nyt on menossa ruokatunti, niin joudun piileskellä täällä vielä aika pitkään. Ei se tosin haittaa mitään. Kunhan en vain törmää Joonakseen.

Toivottavasti Joel on hoitanut hommansa pyyntöni mukaisesti. Pitäisi ehkä laittaa viesti ja kysyä, mutta siinä on se riski, että Joonas näkee kenelle hän viestittelee, joten en tee sitä. Luotan Joeliin sen verran, että uskon hänen tekevän sen minkä pystyy.

Aika tuntuu menevän hitaasti. Tavallaan ahdistaa, mutta toisaalta en voi valittaa, sillä en halua edes ajatella kuinka paljon minua ahdistaisi, jos olisin tällä hetkellä tämän pienen vessakopin ulkopuolella. Vessat ovat maailman pelastus. Niihin voi aina turvautua, jos tuntuu epämukavalta olla ihmisten nähtävänä. Kotonakin ainoa paikka, jonne voi mennä eivätkä muut sinne pääse, on vessa.

Minuutit kuluivat loppujen lopuksi aika nopeasti, kun lakkasin ajattelemasta syvällisiä, ja aloin selata puhelinta. Puhelimen katseluun voi helposti kulua moniakin tunteja.

Pitkään on ollut hiljaista, kunnes käytävältä alkaa taas kuulua ääntä. Ensin kuuluu kenkien kopinaa lattiaa vasten, ja sitten puhetta. "Joonas jos sä tiedät syyn sille miks kaikki ykköset naureskelee sulle ni kerro", joku sanoo. Hetkinen, tuohan on Joelin ääni! Ei ei ei. Luokkalaiseni ovat varmasti menneet ilkkumaan Joonakselle minun mokani takia.

Kuuntelen Joelin ja Joonaksen keskustelua keskittyneesti. Joonas sanoo jotain, että uskoo sen naureskelun olevan vain sitä mitä kaikki tekevät, eikä mistään erityisestä syystä olevaa. Hädissäni laitan Joelille viestiä. Ehkä voisin pelastaa tilanteen vielä jotenkuten.

Joel

Minä: joel unohitko sä jo mitä sun piti tehä?!!!
Joel: häh
Minä: ketkä on naureskellu joonakselle ja mistä?!
Joel: öö miten sä tiiät et mistä me puhutaa porkon kans?
Niko: oon teijän viereises vessas
Joel: okei tota oota siel

Odotan, että mitä Joel aikoo tehdä ja kuuntelen, että mitä hän sanoo Joonakselle. "Mä voisin käydä vessassa ku kerta ne on täs vieres ni mee sä jo eeltä syömää", hän sanoo. Kuulen heidän sanovan toisilleen morot, jonka jälkeen Joonas lähtee ilmeisesti ruokalaan ja Joel tulee vessoille.

"Niko?", kuulen Joelin kutsuvan minua nimeltä. Avaan vessakopin oven, vedän Joelin sisään ja suljen oven taas. Katson häntä kädet puuskassa. "Ketkä nauro Joonakselle ja mitä ne sano?", kysyn topakasti. "No jotku ykköset, eikä ne mitää oikeestaan sanonu, kuiskutteli vaan toisilleen ja naureskeli", hän vastaa.

"Osaatko sanoo tarkemmin et ketkä?", jatkan kyselemistä. "Eka kolme jotai tyttöö ja sit joku semmone jätkäporukka", hän kertoo. Kolme jotain tyttöä. Ei jumalauta. Ne tytöt tietenkin aavistivat kaiken siitä pikku möläytyksestäni tunnilla.

"Joel enkö mä nimenomaan sanonu et pidä se Joonas kaukana niistä tytöistä", muistutan häntä ärsyyntyneenä. "Joo nii sanoit", hän vastaa. "Nii, ni minkä takia menitte sitte niiden tyttöjen luo?", tivaan häneltä. "Mä en nyt ylipäätäänkään ymmärrä et mitä pahaa voi muka tapahtua, jos me kävellään joidenki tyttöjen ohi?", Joel ihmettelee.

Pysyn hiljaa. En haluaisi sanoa sitä. Lupasin kuitenkin Joelille, että selitän asian hänelle heti, kun voin. Ja nyt periaatteessa voisin, koska olemme kahden kesken.

"Voisiks sä nyt Niko kertoo et mistä täs oikeen on kyse?", hän pyytää hieman kärsimättömän kuuloisesti. Ymmärrän kyllä, että tämä toimintani saattaa vaikuttaa aivan tyhjänpäiväiseltä. Painan katseeni alas vessan kylmään laattalattiaan. "N-noku.. Mä saatan olla ihastunu Joonakseen..."

_____
Sanoja: 508