Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

48. "Mä en voi olla ...."

Olen matkalla Joonaksen luo. Nyt on sunnuntai-ilta. Olen ryvennyt viimepäivät vain huoneessani sängyn pohjalla ja pohtinut asioita. Kun päätöksiä ei alkanut kuulua, otin käyttöön asenteen nimeltä ihan vitun sama. Ja sitä kautta olen tätä keissiä ajatellut. Vaikka sisimmässäni en silti pysty siihen. Olen vain uskotellut itselleni pystyväni.

Pääsen ovelle ja painan ovikelloa. Pian oven tulee avaamaan Joonaksen äiti. Yritän hymyillä hänelle mahdollisimman aidosti. Hän hymyilee takaisin.

"Moi. Onks Joonas tääl?", kysyn. "Joo huoneessaan", nainen vastaa. "Voiks sä pyytää sen tähän? Mul ois vähän kiire mut halusin silti tulla moikkaa", pyydän. "Joo tottakai", hän sanoo ja häipyy peremmälle asuntoon. Hetken päästä hänen tilalle ilmestyy Joonas.

Menen suoraan hänen luo ja yhdistän huulemme. Hän vastaa suudelmaan hieman epäröiden. Erkanen hänestä ja hymyilen.

"Moi", sanon. "Moi..", hän sanoo vastaukseksi. "Mä oon pahoillani etten tullukkaa näkee sua koko viikonloppuna. Mul oli eilen vähän huono päivä enkä halunnu huonontaa sunki päivää", selitän. "Mun päivä ei vois huonompi olla ku sillon jos en nää sua..", hän mutisee.

Kierrän käteni hänen niskan taakse ja katson häntä hymyillen. "Mä oon nyt tässä", totean. Halaan Joonasta ja painan otsani hänen olkapäähän. Hän kietoo kätensä kehoni ympärille. Rutistan häntä kovemmin itseäni vasten.

Pidän hänet halauksessani hyvät viisi minuuttia, kunnes tulee aika irtautua. Menen hänestä hieman kauemmas, mutta pidän käsiäni yhä hänen hartioilla.

"Mä rakastan sua", sanon hiljaa. "Eikä kukaan voi tulla sen väliin", lisään. "Eikö varmasti?", Joonas kysyy. Katson häntä syvälle silmiin. Hän nostaa kätensä poskelleni ja silittää sitä hellästi. "Ei", kuiskaan.

Pussaan häntä vielä kerran huulille, jonka jälkeen irrottaudun hänestä kokonaan. "Mul on kouluhommia ni en voi nytkää jäädä. Sori", pahoittelen. "Ei se mitää. Nähään huomenna", hän sanoo. Hymyilen hänelle, ja hän hymyilee takaisin. "Heippa rakas", sanon, kun lähden hitaasti poistumaan ovelta. "Moikka", hän sanoo ennen kuin sulkee oven.

Jään vielä katsomaan ovea. Tämä oli mitä luultavimmin viimeinen kerta, kun saan osoittaa rakkauttani tuota blondia kohtaan...

---

Maanantai-aamu, ja uusi koulu viikko alkaa. Mikä meinaa myös sitä, että minulla tulisi olla päätös tehtynä. Ja niin minulla onkin. Minulla on täysi suunnitelma laadittuna tätä varten. Olkaa ylpeitä minusta.

Saavun koulun pihaan ja alan heti kartoittaa Joonaksen olinpaikkaa katseellani. Tiedän hänen koulun alkavan tänään samaan aikaan kuin minulla. Näenkin hänet ovien luona, joten kävelen sinne ripein askelin.

"Moi!", hän tervehtii minua iloisesti. Miten joku voi olla noin pirteä tähän aikaan aamusta. Noh, hän on Joonas Porko. Katson toista silmiin ilmeettömänä. En haluaisi tehdä tätä. En haluaisi. Mutta minun on pakko.

"Mun pitää jättää sut", tokaisen. Joonas kurtistaa kulmiaan. "Mitä?", hän kysyy. "Mä en voi olla homo", jatkan. "Siis mitennii et voi olla homo?", hän ihmettelee. "En vaan voi. Mun täytyy olla hetero", sanon. Äänensävyni muistuttaa hieman robottia.

Yritän pitää kasvoni mahdollisimman peruslukemilla, jotta tunteet eivät pääsisi ottamaan valtaa. Joonaksen ilmeestä sen sijaan näkee, kuinka hämmentynyt hän on. Pian hänen silmissään alkaa kiillellä kyyneleet, mistä voi päätellä, että hän on tajunnut tilanteen oikeasti.

"Mä en voi olla sun kaa enää. Oon pahoillani", sanon, ja kävelen hänen ohitse sisälle kouluun. Vatsassani muljahtaa ikävästi, kun vilkaisen taakseni Joonakseen. Juoksen portaat ylös, jotta pääsisin mahdollisimman kauas hänestä.

Seuraavana etappina olisi etsiä pojat ja kertoa heille mikä on asian laita. Olen valinnut heidät. Sekunnin ajan tuo ajatus oksettaa minua, mutta seuraavalla sekunnilla tunnen tekeväni oikein. Ainakaan elämäni ei nyt mene takaisin siihen kiusaamisvaiheeseen, missä muutamia kuukausia taaksepäin vielä oltiin. Ja mistä Joonas minut pelasti...

_____
Sanoja: 549

Olen niin pahoillani tästä. Tappakaa mut, vihatkaa mua, hakatkaa mut, haukkukaa mut. Vastaanotan kaiken ihan luvan kanssa.