Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

73. "Ooks sä nyt varma?"

Koitan avata kotini ovea avaimella, mutta keskittymiskykyni alkaa olla jo aika tiessään. Vieressäni oleva poika hytisee kylmästä. Kieltämättä tämä syyskuisen illan viileys kajoaa itseenikin.

"Emmä saa tätä. Voitsä koittaa?", älähdän, kun lukko ei tahdo aueta. "No luuleksä et mä mä sit saan?", Niko kysyy kuulostaen siltä, kuin olisi puoliunessa. "Jomman kumman on pakko saada. Tai muuten me jäädään pihalle", totean. "Ai aiotaaks me panna tos nurmikolla?", Niko kysyy kietoen kätensä kaulani ympäri. Naurahdan hänelle ja pudistelen päätäni huvittuneena.

Vääntelen avainta lukossa viimeisetkin voimani käyttäen, kunnes se viimein suostuu kääntymään. "Vittu jes!", huudahdan ja vedän oven auki. Tartun Nikoa ranteesta ja työnnän hänet sisään. Menen itse perässä ja suljen oven.

"Onneks mun vanhemmat on yötöissä. Ois tullu aika hyvä jälleennäkeminen ku oot ihan kännis", naurahdan. "Mm", Niko mumisee potkiessaan kenkiään pois. Sen jälkeen hän tulee lähelle minua ja kiertää kätensä taas niskani taakse, painaen päänsä olkapäälleni.

"Sori. Ei mun pitäny näin paljoo juoda. Mä jotenki unohin hillitä ku kaikki muutki vaa veti ja veti sitä bissee", hän selittää. "Hei ei se mitää. Eiks näis bileis vähän kuulunukki juoda?", lohdutan ja asetan käteni hänen vartalon ympärille.

Jäämme hetkeksi siihen roikkumaan kiinni toisiimme. Tunnen Nikon antavan hellän suukon kaulaani, minkä takia itsekin annan hänelle samanlaisen hiuksiin.

"Mul on ollu niin ikävä tähän", Niko sanoo hiljaa. "Ja mul on ollu ikävä sua siihen", vastaan. Niko nostaa päänsä ylös ja hymyilee minulle. Hymyilen myös. Vien käteni hänen takaraivolle ja suukotan hänen huulia kevyesti. Hän vastaa siihen yhtä kevyesti ja tiukentaa käsiään niskani takana.

Erkanemme suudelmasta ja katsomme toisiamme taas hymyillen.
Käteni lähtevät liukumaan alas Nikon kylkiä pitkin. Silittelen niitä hajamielisesti katsellen koko ajan vain tuon vihreisiin silmiin.

Katsekontaktimme muuttuu yhtäkkiä hyvin syväksi. En enää edes näe Nikon silmiä, vaan jonnekin paljon kauemmas. Käteni hänen kyljillä ovat liukuneet jo alas hänen lantiolle asti.

Niko rikkoo viimeinkin katsekontaktin laskiessaan katseensa rintaani. Hän vie toisen kätensä rintakehälleni ja hivelee sitä varovasti. Hänen katse on keskittyneesti omassa toiminnassaan, minun katseeni ollessa yhä hänessä.

Sitten kuin salamaniskusta hän nostaa päänsä ja iskee huulensa omilleni. Joudun ottaa toisella jalallani nopean askeleen taaksepäin, jotta en horjahda lattialle Nikon hyökkäyksen voimasta.

Päätän pistää hieman vastaan, joten työnnän Nikon eteisen seinää vasten keskeyttämättä nyt jo hyvin kiihkeäksi muodostunutta suudelmaa. Tunnen Nikon irrottavan toisen kätensä olkapäältäni ja tarttuvan sillä omaan käteeni. Samalla hän erkanee suudelmasta ja meinaa jo vetää minut mukanaan yläkertaan, mutta pysäytän hänet.

"Ooks sä nyt varma?", kysyn. Niko katsoo minua hieman hämmentyneenä ja nyökkää. "Ihan sadan prosentin varma? Haluuks sä et sun eka kerta on mun kaa?", jatkan kyselemistä, sillä haluan varmistua asiasta. Etenkin, kun Niko on sen verran humalassa.

"Oon varma", tuo vastaa ja katsoo silmiäni vakavasti. "Jos sä siis vaan haluut mun kaa", hän lisää. Levitän kasvoilleni hennon hymyn. "Tottakai mä haluun", sanon. Niko hymyilee ja ottaa minua uudelleen kädestä. Lähden hänen perässään kohti huonettani.

---

Nikon pov

Herään siihen, kun viereisessä huoneessa vedetään vessa. Se kuuluu ikävänä kohinana seinien läpi. Puristan silmiäni enemmän kiinni ja käännän kylkeäni. Ei olisi tehnyt mieli herätä vielä.

Pian kuulen oven avautuvan, jonka vuoksi avaan silmäni. Eteeni ilmestyy pelkissä boksereissa oleva uninen Joonas. Sitten muistan kaiken eilisillalta. Samalla tajuan olevani myös itse alasti, jonka takia pieni puna nousee kasvoilleni.

"Ööh tota-", aloitan, mutta Joonas keskeyttää minut. "Mä tiiän mitä sä aiot sanoo", hän sanoo ja käy istumaan sängylle. Nousen itsekin hieman pystyyn, nojaten sängyn päätyyn.

"Ja se ei haittaa ainakaan mua", Joonas jatkaa. Krapulaisilla aivoillani kestää hetki tajuta mitä hän yrittää sanoa, mutta pian saan asiasta kiinni. Hän tarkoittaa tietenkin yöllistä tapahtumaa välillämme.

"Ei muakaan", sanon. Joonaksen suupielet kääntyvät hymyyn, ja omani tekevät saman. Taputan paikkaa vieressäni, josta Joonas oli ilmeisesti hetki sitten poistunut vessaan. Hän hymähtää ja kömpii viereeni peiton alle, jääden nojaamaan sängyn päätyyn samalla tavalla kuin minä.

Asetun nojaamaan Joonaksen olkaan ja huokaisen. Tuo kiertää toisen kätensä ympärilleni ja suukottaa päätäni. Hymyilen itsekseni. Kyllä me tästä vielä jotenkin selviäisimme.

_____
Sanoja: 637

Tää oli jotenki outo luku en tiiä miks. No mut. Öitä rakkaat ihmiset😘