Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

35. Antti, Eemeli ja Lauri

Joelin pov

On kulunut kuukausi siitä, kun minun ja Aleksin sotku syttyi. Ja samoihin aikoihin Niko ja Joonas kai alkoivat seurustelemaan, ainakin käsittääkseni. Huomauttakaa jos minulta on mennyt jotain ohi. En ole oikein keskittynyt muihin tapahtumiin, kun päässäni pyörii taukoamatta vain se eräs henkilö. Henkilö, jonka sanotaan olevan liian nuori minulle. Ja vitut.

Niko ja Joonas ovat olleet aivan jossain pilvilinnoissa toistensa kanssa. Minä taas olen ollut aika maissa. Jotenkin ei vain elämä pelaa tällä hetkellä. Ja sitten on tottakai Olli ja Tommi, jotka nyt vain elävät normaalia ysiluokkalaisen elämää. On kyllä mukavaa, että he pystyvät hengata Aleksin kanssa koulussa, ja sitten vapaa-ajalla raportoida meille hänestä kaikkea.

Ainakin muilla menee hyvin, kun itsellä taas on pelkkää paskaa. Niko ja Joonas yrittävät jatkuvasti ymmärtää minua ja olla tukena, mutta eivät he pysty piilottamaan onnellisuuttaan. He olivat jossain välissä paljastaneet suhteensa vanhemmilleen, jotka olivat kuulemma ottaneet sen hyvin. En tiedä millä ihmeen kaupalla. Nikonhan vanhemmat ovat aika tiukkoja kuten on tullut huomattua. Mutta ehkä he tutustuivat Joonakseen ja tajusivat, ettei hänestä ole uhkaa heidän pojalleen.

Yhden asian olen pistänyt tässä kuluneen kuukauden aikana merkille, nimittäin Nikon kiusaajat. Tai pitäisikö jo sanoa entiset kiusaajat. Olen huomannut, että he ovat alkaneet tekemään tuttavuutta Nikoon, tällä kertaa ihan ystävällisessä mielessä. Joonas on huomannut saman, ja olemme puhuneet siitä hänen kanssa Nikolta salaa. Olemme hieman huolissamme, että onko heillä jokin paha taka-ajatus tässä. Ja jos on, niin Niko ei ainakaan ole huomannut sitä.

Tälläkin hetkellä seisoskelemme Joonaksen kanssa käytävän nurkassa. Nikolla on kuulemma juttuja "luokkalaistensa" kanssa. Hänestä näkee, että hän ei vain kehtaa kutsua näitä luokkalaisiaan uusiksi ystävikseen. Hän kun sattuu tietämään, että olemme suojelevaisia häntä kohtaan. Ja varsinkin Joonas.

Kuulen turhautuneen tuhahduksen vierestäni. Käännän katseeni Joonakseen, joka katsoo kauempana olevia Nikoa ja tämän kavereita, jotka nauravat jollekin yhdessä. Joonas näyttää siltä, että voisi murhata heidät kaikki katseellaan. Jopa Nikon.

"No?", kysyn, vaikka tiedänkin mikä häntä risoo. "Onko noiden vittu pakko nauraa tolleen? Ne ihan varmaan yrittää vaan saada meijät luulemaa et Nikol on hauskempaa niien kans ku meijän", Joonas puuskahtaa.

"Niko viel hehkuttaa koko ajan sitä et se on alkanu nyt räppää enemmän noiden kans ja kuinka se on niin kivaa ja blaa blaa blaa", hän jatkaa. "Meijän täytyy puhuu sille tästä", päätän. "Todellaki. Mehän ei aiota antaa sen vaihtaa meitä noihin", Joonas sanoo.

Nikon pov

"Hei haluisiks sä tulla tänää viettää iltaa meijän kans Eemelin luokse?", Antti, eli tämän porukan niin sanottu leader kysyy. Porukkaan kuuluu Antin lisäksi jo mainittu Eemeli, sekä Lauri. Ja nyt myös minä.

Antti on meistä kaikista pisin. Oikeastaan suunnilleen Joelin pituinen, vähän ehkä vielä pidempi. Hänellä on ruskeat, vähän kiharaiset lyhyet hiukset. Silmät hänellä ovat myös ruskeat.

Eemeli on pitkälti minun pituiseni vaaleanruskea hiuksinen poika. Hänellä on lasit, mutta ei mitkään sellaiset nörtin lasit. Niissä on hopean väriset ohuet sangat ja ne ovat muutenkin suht sirot. Ne sopivat Eemelin sinisten silmien kanssa hyvin.

Sitten on Lauri. Hän on minun ja Antin pituuksien välimaastoa. Hänen hiuksensa ovat mustat ja vähän pidemmät, kuin esimerkiksi minulla. Hänen hiukset ovat usein aika sekaisin, sillä hän pitää melkein koko ajan huppua, jonka takia ne takkuuntuvat helposti. Laurilla on pieni nenäkoru nenässään, sekä enemmän harmaaseen kuin siniseen menevät silmät.

"Joo voin tulla", vastaan hymyillen. "Jes. Ja varaudu sit siihen et me saatetaan juoda", Eemeli sanoo. "Joo se ei oo todellakaan mikään ongelma", sanon ja virnistän. Muutkin virnistävät. Tästä tulisi kyllä hauskaa. "Pitäskö sit lähtee heti?", Antti ehdottaa. "Meilhän on viel yks tunti", huomautan. "Ei jaksa. Jos vaan lintsattas?", hän kysyy. Kaikki muut nyökkivät, joten myönnyn itsekin.

"Mä käyn nopee sanoo noille et lähen", sanon ja kävelen toisessa päässä käytävää olevien Joelin ja Joonaksen luo. He näyttävät ärsyyntyneiltä. Mikä nyt noin huonosti on? Ehkä he ovat puhuneet Aleksista ja Joel masistelee taas sitä.

"Hei mä meen noiden kans viettää iltaa ja me lähetään jo nyt", kerron asian lyhyesti. "Nyt jo? Eiks teil oo muka enää tuntei?", Joel kysyy. "On mut me skipataan", vastaan. "Etkö ois tullu meijän kans Ollille tänää?", Joonas harmittelee. "Anteeks mut meen täl kertaa noiden kaa", sanon ja annan pahoittelevan hymyn.

"Nähäänkö me ees koko viikonloppuna?", Joonas kysyy huuliaan mutristaen. Sulan ihan pian hänen suloisuudelleen. "Joo, mä soittelen heti huomenna. Okei?", sanon yrittäen saada hänet edes jotenkin tyytyväiseksi. "Okei", hän vastaa. Hymyilen ja nostan käteni hänen poskelle. Painan hellän suukon hänen huulille ja taputan hänen olkaa pienesti.

"Mut Niko, oo sit pliis varovainen, oothan?", Joel pyytää. "Oon oon", vakuutan. "Hyvä. Eikai sit muutaku hauskaa iltaa i guess", hän sanoo. "Samoin teille jos sinne Ollille meette. Sanokaa niille sit terveisii", sanon, ja molemmat nyökkäävät.

"Nähää, moikka", sanon ja lähden jo hitaasti pois päin. Joel ja Joonas sano minullekin heipat, jonka jälkeen lähden Antin, Eemelin ja Laurin mukana pois.

_____
Sanoja: 775

Jepjep