Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

45. Ideoita

Aleksin pov

Katson koulun ovilta, kuinka Joel riehuu ystäviensä kanssa pihalla. He eivät huomaa minua, sillä olen erään pylvään takana. Tästä on myös sen verran matkaa heidän luo, että jos he sattuisivat vilkaisemaan tänne päin, he eivät kuitenkaan tunnistaisi minua.

Ensin ajattelin, että olisin mennyt heidän luokseen. Tässä pihalla kun ei ole ketään muita. Kukaan ei voisi bustata meitä vanhemmilleni. En kuitenkaan tiedä onko se hyvä ajatus. Päätyisin kuitenkin heidän kanssaan ties minne kaljanhajuisiin kellareihin.

Tyydyn vain katselemaan heitä täältä käsin. Minulla on niin ikävä heitä kaikkia. Nikon kanssa nauramista, Tommin vakavuutta mutta samaan aikaan niin hupaisaa olemusta, Ollin häsläämistä, Joonaksen vitsikkyyttä, sekä Joelin.. no huulia. Silmiä, hiuksia, hymyä, käsiä...

Sen yhden päivän kyläilyn jälkeen tuntui heti jo siltä, että kuulun porukkaan. He ottivat minut niin hyvin mukaan. Tai no, eiväthän he kaikki toisiaankaan kauaa ole tunteneet, mutta kauemmin kuin minut silti. Heidän kanssa oli vain niin kivaa. Ja nykyäänkin koulussa vietän välitunnit paljon mieluummin Ollin ja Tommin kanssa kuin muiden kavereideni.

Vannon, että sitten joskus kun olen aikuinen, niin etsin Joelin käsiini ja menen hänen kanssaan naimisiin. Ihan varmasti menen. Tutustutan myös vanhempani häneen ja jos ja kun he tykästyvät häneen, saan sitten loppuelämäni puhua heille siitä kuinka he kielsivät minua olemasta hänen kanssa. Näin minä teen. Sanokaa mun sanoneen.

Kun nuo viisi hulivili poikaa ovat tarpeeksi kaukana, lähden kävelemään kohti kotiani. Ajatukset laukkaavat ties missä.

Olen niin kateellinen Nikolle ja Joonakselle. Kunpa olisin heidän ikäinen, niin voisin olla Joelin kanssa. Heillä on muutenkin niin ihana suhde. He sopivat toisilleen täydellisesti. Toivottavasti heidän tarinansa jatkuu ikuisesti. Edes joillain olisi jotain onnekasta.

Jos vain jotenkin pääsisin eroon vanhemmistani. Silloin olisin vapaa tekemään mitä vaan ja olemaan kenen kanssa haluan. Tavallaan voisin muuttaa tätini ja setäni luo, mutta he asuvat kaukana täältä. Sinne on monta sataa kilometriä. Heille muuttaminen ei siis auttaisi tilannettani Joelin suhteen. Ja mistäs sitä tietää jos hekin ovat sitä vastaan, että olisin minua neljä vuotta vanhemman kanssa.

Pyörittelen kaikkia mahdollisia keinoja päässäni, samalla kiviä maassa potkiskellen. Ikään kuin jokainen potkaisemani kivi olisi aina yksi mielessäni syntynyt idea, joka kuitenkin osoittautuu huonoksi ja pitää heittää pois.

Sitten hoksaan mitä minulla on tehtävissä. Nythän on pian jo kevät, ja sen jälkeen tulee tottakai kesä. Ja sitten on syksy, jolloin täytän 15. Ei jumalauta, tämähän on mahtava suunnitelma. Kyllä.

Juoksen lopun matkan kotiini. Ovelle päästyäni avaan sen raivolla ja paiskaan auki. Syöksyn sisään ja suoraan keittiöön, jossa äitini on parhaillaan juomassa kahvia.

"Äiti, mä tarviin kesätöitä!"

Nikon pov

Käppäilemme kadulla ympäri ämpäri. Olimme menneet Joelin luo, mutta tylsistyimme siellä ja päätimme lähteä ulos haahuilemaan. Nyt kun kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan ja aurinko paistaa kunnolla, niin ulkona on oikeasti kiva hengata.

Näen vähän matkan päässä vastaan tulevan tutut henkilöt. Eli tottakai, Antti, Lauri, Essi ja Eemeli. Heilautan kättäni heille iloisesti. He tulevat luoksemme innostuneen näköisinä.

"Ähh lähetääks takasin Joelille? Tääl on tylsää", Joonas kysyy. Hän ei vain halua, että näen toisia ystäviäni.

"Oota nytte mä moikkaan noita", yritän. "Mennää", Joonas vain sanoo piittaamatta siitä mitä äsken sanoin. Hän vetää minua kädestä pois päin. "Eiku Joonas oikeesti", sanon ja vedän käteni irti hänen otteesta.

"Moro", sanon mennessäni kavereideni luo. "Moiii", Eemeli hihkaisee ja lätkäisee minua selkään. "Niko et arvaakkaa kuin hyvä kertsi me keksittii siihen yhtee biisii", Antti hehkuttaa. "No kerro", kehotan hymyillen. Antti kaivaa puhelimensa esiin ja avaa sen. Pian hän näyttää muistiinpanoistaan kappaleen sanoja. Luen ne ja vaikutun toden teolla.

"Näähän on ihan vitun hyviä ei helvetti tyypit!", huudahdan. "Sun on pakko tulla meijän kaa harjottelee näitä", Lauri sanoo ja tarttuu hartiastani. "Ööh", pohdin ja siirrän katseeni Joonakseen, Joeliin, Ollin ja Tommiin.

"Niko sun piti olla meijän kaa", Joonas inttää. "Mä tiiän mut tää ois nii tärkee juttu", sanon. Joonas huokaisee. "Ihan sama. Mee sitte", hän tuhahtaa. "Hei, mä tuun vaik sun luokse taas huomenna. Okei?", sanon. Joonas mumisee vain jotakin katsoen pois päin minusta.

"Noh nähää sit varmaa maanantaina", Joel sanoo. Nyökkään hänelle, ja katson sitten taas Joonakseen. Tämä katselee maata kädet puuskassa. "Lähetää", hän mutisee ja meinaa häipyä paikalta. "Joonas", sanon ja tartun häntä käsivarresta. "No mitä?", hän tiuskaisee.

Pussaan häntä poskelle. "Älä jooko oo vihanen. Me nähään heti huomenna. Eiks nii?", sanon hennolla äänellä. "Mm", Joonas mumisee. "Rakas", sanon ja vien käteni hänen poskille. "Kato mua. Suutuiks sä?", jankkaan. "No en suuttunu en vaa jaksa tämmöstä nytte", hän sanoo turhautuneesti ja huitaisee käteni pois poskiltaan.

"Moimoi", Joonas tokaisee ja lähtee. Joel, Olli ja Tommi sanovat heipat minulle ja lähtevät perään. Minä taas lähden Antin, Eemelin, Essin ja Laurin mukana muualle.

_____
Sanoja: 745

Ja mun upeat ideat jatkuu nimittäin me kasvatettii koulussa bilsassa kasveja ja mä annoin mun basilikan nimeks Bob Nikon mukaan :D

Ja tästähän tuli pitkä osa. Hupsista