Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

52. Vesilasi

Timeskip: elokuu, ensimmäinen koulupäivä

Joonaksen pov

Kävelemme koulun pihaan Joelin, Tommin ja Ollin kanssa. Tuntuu voimakkaalta, kun on vihdoin kunnon porukka, eikä meidän tarvitse Joelin kanssa nysvätä aina kahdestaan.

Olli ja Tommi hakivat ysiluokan jälkeen samaan lukioon kuin me, ja iloksemme pääsivät sinne molemmat. On mukavaa, kun kaikilla on sama kiinnostuksen kohde, eli musiikki. Löytyy aina jotakin puhuttavaa.

Pihalla vastaamme kävelee tämä toinen porukka. He kaikki hymyilevät ivallisesti. Pyörittelemme heille vain silmiämme ja kävelemme pois. "Porko!", Antti huutaa. Käännyn ympäri ja kävelen lähemmäs heitä. "Mitä?", tuhahdan.

"Ketä nää uuet tulokkaat on?", Antti kysyy. "Aika homojen näkösiä nimittäin. Homoja koko sakki", hän jatkaa, kun en vastaa. Tuijotan häntä tuimasti silmiin. "Sä et haluu sekaantua mihinkään tän jätkän kans", varoitan ja osoitan Tommia olkani yli. "Aijaa onko kokemusta? Onks se kenties sun uus hoito?", Antti virnuilee.

"Tiiä sitä vaikka oliski. Tuu mennää rakas", tokaisen ja tartun Tommia kädestä. Lähden kuljettamaan häntä, sekä myös Ollia ja Joelia pois. "Kannattaa varautuu Tommi, Joonas on aika vitun ärsyttävä poikaystävä!", Niko huutaa peräämme. Sattuu kuulla tuo hänen suustaan, mutta en välitä. Olen päässyt jo hänen yli, tai ainakin jotenkin.

Saavumme koulun oville, ja samalla kello tulee sen verran, että tuntimme alkaisi ihan juuri. "Noni. Nähää ens välkäl", sanon, ja lähden kohti ensimmäisen tuntini luokkaa. Jään luokan eteen seisomaan ja otan puhelimeni esille.

Käytävältä kuuluu askelien ääniä. Pian tunnen kuinka joku tönäisee minua. "Ääliö", minua tönäissyt Antti sanahtaa ja kävelee ohitseni. Pian minua tönäistään uudelleen. "Oot vaan tiellä", Lauri sanoo. "Horo", Eemeli sanoo tönäisten minua myös. Essi kävelee minun ohi vain sanomatta tai tekemättä mitään.

Tunnen neljännen tönäisyn, jonka jälkeen Niko ilmestyy näkökenttääni. "Vitun raukka", hän sanoo ja kävelee muiden perään. Yleensä pyrin vain olemaan välittämättä haukkumisista, mutta tällä kertaa tuntuu, että on pakko tehdä jotakin. "Ite oot", saan sanottua. Niko kääntyy ja katsoo minua hymyillen. Hän iskee minulle silmäänsä ja jatkaa sitten matkaansa. Pyöräytän vain silmiäni ja jatkan puhelimen katselua.

---

Istahdan ruokalan pöydän ääreen, missä Olli ja Tommi jo istuvat. Tervehdin heitä ja alan syödä ruokaani. Juttelemme kaikesta satunnaisesta ja odottelemme Joelin saapumista.

Pian näemme kyseisen huipelo pojan ruokalinjastolla. Ruokansa otettuaan hän tulee luoksemme ja istuu viereeni. "No mitkäs fiilikset ekasta tunnista lukiossa?", hän kysyy Ollilta ja Tommilta. "Hyvät", Olli toteaa. Tommikin nyökyttelee. "Olli katteli sitä opettajaa vähän semmosel silmäl", hän kertoo. Naurahdamme Joelin kanssa. "Enkä katellu", Olli puolustautuu.

Tunnen, kuinka joku kaataa vettä päähäni. Käännyn ympäri ja näen Nikon naureskelevan puolilleen vettä oleva vesilasi kädessään. "Mitä helvettiä sä teet?!", tiuskaisen. "No sä Porko oot niin kuuma et pakko sua oli vähän kastella", Niko sanoo ilkkuen. Hän kaataa vettä päähäni lisää.

Huitaisen lasin pois pääni läheltä. "Vittu lopeta! Mikä sua vaivaa?!", huudan ja nousen seisomaan. Kaikki varmasti katsovat meitä tällä hetkellä. Ei siinä tosin mitään uutta ole. Kaikki tässä koulussa tietävät, että minä ja Joel olemme Nikon, Antin, Eemelin, Laurin ja Essin vihollisia. Ja nyt tietenkin myös Olli ja Tommi.

Niko vain jatkaa nauramista ja kastelee päätäni jälleen. Revin lasin hänen kädestä ja heitän loput siinä olleet vedet hänen naamalle. Hän huudahtaa ja pyyhkii kasvojaan järkyttyneenä. Heitän lasin lattialle ja häivyn tarjottimeni kanssa paikalta.

Kuulen takanani naurua. Se ei ole kuitenkaan ilkeää sellaista, mitä olisin kyllä osannut odottaa. "Moilanen sun exä on äijä! Minkä takii sä menit jättää sen?", joku minulle tuntematon ääni hihkaisee. "Ei sitä voi ees mun exäks kutsuu", Niko tokaisee. Tekisi mieli vain peittää korvat ja juosta helvettiin täältä, mutta en todellakaan aio näyttää heikolta. Siispä kävelen vihaisesti ulos ruokalasta taakseni katsomatta.

Menee niin hermot Nikoon ja hänen typerään porukkaansa. Tuntuu, että he ovat muuttuneet vielä typerimmiksi Nikon liityttyä heidän seuraan. Nikohan on vain pelkuri, joka ei uskalla olla sitä mitä on. Hän oli valmis hylkäämään ystänsä sekä poikaystävänsäkin sen takia. Eikä se ole pelkurimaista?

Vaikka kuinka kusipää Niko onkaan, minun tunteeni häntä kohtaan eivät ole kadonneet mihinkään. En minä vain osaa lopettaa niiden tuntemista. Välitän hänestä aivan liikaa, ja tiedän, että tulen aina välittämään.

Sinänsä surullista, sillä en sen vuoksi pystyisi koskaan myöskään ihastua kehenkään muuhun. Rakkauselämäni tulee siis ikuisesti olemaan hyvinkin säälittävää. Mutta minkäs sille mahtaa, jos menee rakastumaan kusipäähän niin palavasti, ettei pääse siitä enää pois.

_____
Sanoja: 673

Sellanen time skippi siihen. Mitään ajatuksia tästä?