Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

61. "Tommi Lalli"

Nikon pov

Tuijotan edessäni maahan rojahtanutta Joonasta kauhistuneena. Hän makaa portaissa silmät kiinni. Pian hänen kasvoistaan alkaa valua verta. En uskalla mennä lähemmäs katsomaan, että mistä kohtaa kasvoja tarkalleen. Olen liian järkyttynyt sellaiseen.

Käteni alkavat täristä. En edes tajua mennä ravistelemaan häntä ja tarkistamaan ylipäätään, että onko hän elossa. Tai no, nyt tajusin sen, mutta liian myöhään. Olen nimittäin jo kiitämässä kohti lähintä luokkaa.

Koputan kiivaasti matematiikan luokan ovea. Pian sen tulee avaamaan blondi, noin kolmekymppinen naisopettaja. Tuijotan häntä hetken mitään sanomatta, sillä kaikki sanat jäävät kurkkuuni kiinni.

"T-tuu äkkiä tänne", saan sanottua ja lähden saman tien juoksemaan takaisin Joonaksen luo. Opettaja tulee äänistä päätellen perässäni. Perille päästyämme kuulen kauhistuneen henkäisyn.

"Mitä sille tapahtu?", opettaja ihmettelee. "Emmä tiiä me törmättiin ja se horjahti aika pahasti", yritän selittää, mutta ääneni sortuu välillä. Nainen nyökkää ja kyykistyy portaikossa makaavan Joonaksen viereen. Itse katselen vierestä yrittäen pitää itseni kasassa.

Opettaja kuuntelee, että hengittääkö Joonas. "Hengittää hyvin", hän tokaisee, ja jatkaa sitten Joonaksen tutkimista. Huokaisen helpotuksesta. Mitä olisinkaan tehnyt, jos Joonas olisi kuollut tuohon. Tai mitä olisin sanonut Joelille ja muille?

"Hänen toinen jalka saattaa olla poikki. Täytyy saada Joonas päivystykseen. Vahdi sä häntä tässä ni mä soitan ambulanssin", opettaja käskee ja siirtyy sivummalle puhelimensa kanssa. Istahdan portaalle vähän matkan päähän Joonaksesta ja tuijotan lattiaa. En pysty katsoa Joonakseen juuri nyt.

Hetken päästä opettaja tulee takaisin luoksemme. "Ambulanssi tulee ihan kohta tohon pihaan. Meijän pitää viedä Joonas sinne", hän kertoo. Nyökkään ja nousen ylös. Opettaja vie kätensä Joonaksen kainaloiden alta, ja minä tartun hänen jalkoihin. Nostamme hänet yhteistuumin ylös ja lähdemme kantamaan häntä portaissa.

Pitkän ja vaivalloisen kantamisprosessin jälkeen saavumme vihdoin koulun pihaan. Opettaja ottaa Joonaksen kokonaan omaan syliinsä, ja minä otan puhelimeni esille. Menen laittamaan muille viestiä.

Jäbät 🔥

Minä: tulkaa kaikki äkkiä pihalle
Joel: mitä vittua
Minä: tulkaa nyt vaan joka ikinen. Tää liittyy Joonakseen

Huomaan viestistä, että kaikki ovat lukeneet sen. Hyvä. Päätin kerrankin tehdä jotakin hyvää. Tottakai jätkien kuuluu saada tietää, kun heidän oma Porkonsa joutuu sairaalaan.

Hetken kuluttua koulun ovista ryntää ulos kolme poikaa. He tulevat luokseni hämmentyneen näköisinä. "Mitä sä oot nyt tehny-", Joel aloittaa, kunnes näkee Joonaksen veriset kasvot. "E-ei tää oo mun vika! Mä en tehny mitään se vaan kaatu portaissa", selitän äkkiä.

Tommin pov

Katson vierestä, kun Niko ja Joel alkavat kiistellä siitä, että kuka teki mitä ja mitä Joonakselle on käynyt. Vilkaisen Ollia, joka tuijottaa juuri paikalle saapunutta ambulanssia erittäin hämillään. Selvä. Jos kukaan muu ei tee mitään, sitten minä teen. Kyllä minä ainakin haluan tietää mitä on tapahtunut, ja sen tiedon aion itselleni myös hankkia.

Astelen määrätietoisesti opettajan luo. Hän seisoo nyt ambulanssin vieressä, kun ensihoitajan nostavat Joonasta paareille.

"Mitä Joonakselle on tapahtunu?", kysyn. "Kaatui portaissa. Jalka luultavasti poikki", opettaja kertoo. Nyökkään ja katson Joonasta mietteliäänä. "Tunnetko sä hänet?", opettaja kysyy. "Joo. Mä oon sen ystävä", vastaan.

"Onko sulla Joonaksen vanhempien numeroa? Mä en ehdi olla tässä pidempään ku mulla alkaa seuraava tunti ja ois ihan hyvä että joku menis sinne sairaalaan Joonaksen mukana", opettaja selittelee nopeaan tahtiin. "No on mul niiden numero mut ne on aika kiireisissä töissä eikä ne ehi luultavasti vastaa heti", kerron. "Mut kyl mä voin mennä sinne sairaalalle", lisään. 

"Voisitko sä? Mä kyllä hoidan sun poissaolot sitte et niistä ei oo hätää", opettaja sanoo. "Joo kiitos", sanon. "Mutta käviskö jos et ottais noita muita poikia mukaan? Sinne ei välttämättä kaivattas mitään kunnon lössiä", opettaja sanoo hieman hiljempaa. "Joo mä meen yksin", vakuutan. "Jes hyvä. Sano viel sun nimi nii mä osaan sitte laittaa ne poissaolot", opettaja kehottaa. "Tommi Lalli", kerron hänelle uljaan nimeni. "Tommi Lalli, okei, kiitos. Mun täytyy nyt mennä, moimoi ja tsemppiä", hän sanoo ja lähtee sitten takaisin sisälle kouluun.

Ensihoitajat säätävät vielä jotakin, joten käännyn odotellessani poikiin päin. Joel yrittää yhä inttää Nikolle jotakin, mutta tämä ei kuuntele rientäessään jo minun luo.

"Entä jos mä meen Joonaksen mukaa?", hän ehdottaa. "Eiku mä meen", sanon. "M-mut mä sentää löysin sen siitä-", Niko yrittää. "Niko sä et oo sen läheinen", keskeytän hänet. Hän katsoo minua epätoivoisena, mutta kääntyy ja lähtee allapäin takaisin muiden luo.

Kapuan ambulanssin kyytiin ja istun penkille Joonaksen paarien viereen. Ensihoitajan hyppäävät myös sisään ja auto lähtee liikkeelle. Sireenit eivät soi, sillä Joonas ei ole hengenhädässä. Onneksi.

_____
Sanoja: 695

Rutiininomainen iltasatu teille olkaapa hyvä❤