Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

39. Kuume

Joonaksen pov

Nyt on sunnuntai ilta. Makaan sängyssäni huono vointisena. Olen luultavasti tulossa kipeäksi. Nenääni, päähäni ja kurkkuuni sattuu. Nenä vuotaa ja minua yskittää. On myös hyytävän kylmä. Onkohan minulla kuumetta?

Kurkotan puhelimeni yöpöydältä ja avaan sen. Puhelimen näyttö sattuu silmiini. Säädän sen hämärimmälle mahdolliselle ja siirryn sitten WhatsAppiin. Menen laittamaan äidilleni viestiä, että tulisi huoneeseeni. En nimittäin pysty tällä hetkellä liikkua tästä minnekään.

Äiti 💞

Minä: voitko tulla tänne? Mul on kipee olo

Äitini näkee viestin, mutta ei vastaa siihen. Pian huoneeni ovi avataan ja äiti tulee sisään. Hän istuu sänkyni reunalle.

"Millä tavalla kipee olo?", hän kysyy. "Päätä särkee, kurkku on kipee, silmät herkät, kauhee vilu, väsyttää ihan julmetusti", luettelen. Äiti nostaa kätensä otsalleni. Hänen käsi tuntuu kylmältä, kun oma kehoni on niin kuuma.

"Mitataas sun kuume", hän toteaa ja poistuu huoneesta. Hetken päästä hän saapuu takaisin kuumemittari kädessään. Hän antaa sen minulle. Painan mittarin virtanappia ja odotan, että se menee mittaustilaan. Laitan mittarin kainalooni ja suljen silmäni.

"Voiks sä laittaa valot pois? Häikäsee", pyydän. Äiti sammuttaa huoneeni valot valonkatkaisijasta. Odotamme hetken hiljaa, kunnes kuumemittari piippaa. Vedän sen pois kainalostani. Se on aivan tulikuuma, kun on ollut kehoani vasten niin kauan.

"Mä käyn kattoo tuolla", äiti sanoo ja ottaa mittarin minulta. Hän menee huoneeni ulkopuolelle, sillä siellä on valoisaa. Pimeässä ei olisi nähnyt mittarin tuloksia.

Äiti palaa jälleen huoneeseeni. "39.4. Tosi korkee", hän kertoo. Nyökkään pienesti ja käännyn kyljelleni. "Teeppä Joonas silleen että otat pitkät vaatteet pois", äiti kehottaa. "En vitussa ota, mä jäädyn elävältä", älähdän. "Kuumeessa pitää olla vähät vaatetukset jotta sun kehonlämpö laskee helpommin normaaliin. Peiton saat tottakai pitää mut pitkät vaatteet pois", äiti määrää.

Huokaisen ja nousen vaivalloisesti istumaan. "Sä voit mennä siitä ni vaihan housut shortseihin", sanon. Äiti nyökkää ja lähtee huoneesta. Nousen sängystä ja menen vaatekaapilleni. Etsin sieltä mustat collegeshortsit. Otan farkut pois jalastani ja vaihdan shortsit tilalle. Vedän paidan pois päältäni ja menen sitten takaisin sänkyyn vällyjen alle.

Huoneeni oveen koputetaan. Mumisen jotain merkiksi, että huoneeseeni saa tulla. Ovi avataan ja äiti ilmestyy sisään. Hänellä on mukanaan Buranatabletti ja vesilasi.

"Ota toi siihen pääkipuun. Se auttaa samalla kuumeen laskemiseen", hän sanoo ja antaa lasin ja tabletin minulle. Nyökkään ja pistän tabletin suuhuni. Nielen sen veden kanssa ja lasken sitten lasin yöpöydälle. Painan pääni takaisin tyynyyn.

Äiti silittää päätäni. "Haluisiks sä jotain syötävää?", hän kysyy. Pudistan päätäni. "Jotain ois kuitenki huvä juoda", hän toteaa. "Mä just join sitä vettä", sanon. "No okei. Mä teen jotain ruokaa ni tuon sulle sitte sitä", hän ilmoittaa ja nousee sängyltä. Pian hän onkin jo poistunut huoneestani, ja jään yksin peiton alle pimeyteen ja hiljaisuuteen.

Havahdun jostain unen ja valveen välitilasta siihen, kun puhelimeni kilahtaa. En jaksaisi rääkätä silmiäni taas, mutta päätän kuitenkin tarkistaa, mistä ilmoitusääni tuli. Viesti Nikolta.

Niko ❤

Niko: mul on tylsää ja ikävä. Voinks tulla teille?
Minä: sori oon kipee ni et nyt
Niko: häh kipee? Mis välissä tulit kipeeks?
Minä: nyt illalla. Yhtäkkii vaan yli 39 asteen kuume :/
Niko: höh. Mä tuun huomenna sinne koulun jälkee
Minä: et tuu mä en haluu tartuttaa sua
Niko: vitunko väliä, tuun silti 😊
Minä: noh millä mä sua estäisinkää
Niko: nii. Hei koita jaksella. Nähään huomenna
Minä: oot rakas ❤
Niko: sä oot ❤❤

Hymyilen viesteille. Niko on ihana. En kyllä haluaisi tartuttaa tätä hänelle, sillä sitten emme näkisi toisiamme ollenkaan, kun kumpikaan ei jaksaisi poistua kotoa. Ehkä käsken hänet pukemaan kunnon suojavarusteet meille tullessaan. Ja kumihanskat jos aikoo koskea minuun.

Yksi asia kuitenkin pännii hieman. Nimittäin se, että kun en ole koulussa, niin Niko on mitä todennäköisimmin niiden nistien seurassa. Eli toisin sanoen nämä Eemeli, Antti ja Lauriko se oli. En usko, että Joel kovin aktiivisesti yrittäisi pitää Nikoa erossa heistä.

Pistän puhelimeni sivuun ja käännyn kyljelleni. Hautaudun peittoni alle. Turha näitä asioita olisi nyt ajatella. Mistäs sitä tietää, jos vaikka pääsisinkin kouluun huomenna. Nyt on paras vain levätä, niin tervehtyisin sitten pian.

_____
Sanoja: 635