Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

24. Homohenkivartija

Olemme menossa Nikon ja Joelin kanssa rappusia alas. Päivä on juuri loppunut ja sovimme, että menemme kaikki Joelille. Olli ja Tommikin tulevat sinne. Kiva taas hengata isolla porukalla. Silloin on aina parhaat jutut.

"Homo!", vastaan tulevat pojat huutelevat Nikoa osoitellen. Ne samat pojat kuin aamulla. Näen Nikon hermostuvan heistä. Osaisipa hän olla välittämättä muiden mielipiteistä, kuten vaikka minä. Ihan ymmärrettävää se kyllä on, ettei välttämättä pysty olla välittämättä. On normaalia, että se on joillekin vaikeaa. Oli minullekin ennen.

"Eikö teillä hyvät ihmiset muuta elämää oo ku kytätä Nikon tekemisiä ihan taukoomatta?", ärähdän pojille. "Aww aikas söpöö ku tollain puolustaa", yksi heistä lässyttää. "Nikollahan on tommonen kunnon henkivartija!", toinen ilkkuu.

"Hei! Homohenkivartija! Toi voiki olla mun taiteilijanimi sit joskus ku maalaan alastomia miehiä jossain kartanon terassilla! Kiitti ideasta!", hihkaisen.

Jokainen heistä näyttää huvittuneelta, mutta kukaan ei kehtaa enää sanoa mitään. Nikoakin selvästi huvittaa, mutta hän peittää sen. Joel sen sijaan purskahtaa täyteen nauruun.

"Homohenkivartija! Ei vittu!", hän sönköttää naurunsa seasta mahaansa pidellen. Hän ottaa kaiteesta tukea, jotta ei kaatuisi, kun joutuu kyyristymään nauraessaan niin paljon. Taputan häntä selkään rauhoittaakseni häntä hieman.

"No mut hei, pysykää kuulolla. Teitä ku näyttää ne homot niin paljon kiinnostavan ni haluutte varmaan sit nähä niitä maalauksia", tokaisen pojille ja lähden vetämään Nikoa ja Joelia mukanani kohti koulun ulko-ovia. Joelia pitää tosin taluttaa, sillä hän nauraa vieläkin sille typerälle heitolleni.

---

Nikon pov

Istumme kaikki viisi Joelin kodin olohuoneen lattialla ja juttelemme kaikesta. Meillä on juttu luistanut jo useamman tunnin, mutta nyt porukka alkaa olla väsyneitä ja nälkäisiä. Olemmehan me viimeksi syöneet kouluruokailussa.

"Onks teil Joel jotain syötävää vai lähetääkö kauppaan?", Olli kysyy. Joel nousee ja lähtee keittiöön. Me muut selailemme puhelimiamme sen aikaa.

"Tääl on pakastepitsaa! Syödäks sitä?", Joel huutaa keittiöstä. Huudamme kaikki hänelle myöntäviä vastauksia ja lähdemme valumaan kohti keittiötä. Pakastepitsa kelpaa hyvin. Voisin kyllä syödä melkeinpä mitä vaan tällaisessa nälässä. En syönyt ruokailussakaan niin hyvin, kun ruokana oli silakkapihvejä. Jostain syystä vihaan niitä.

Joel laittaa kaksi pakastepitsaa uuniin ja asettaa munakellon hälyttämään silloin, kun pitsat olisivat valmiita. Istumme kaikki pöydän ääreen ja jatkamme puhelimiemme tuijottamista. Ei muutakaan tekemistä ole, kun kukaan ei jaksa puhua.

Yhtäkkiä minuun iskee jäätävä väsymys. Lasken puhelimeni pöydälle ja yritän pitää silmäni auki. Jos nyt pysyisin hereillä siihen asti, että saamme ne pitsat sieltä uunista syötäväksi. Jos nimittäin nyt nukahdan, nukkuisin varmaan seuraavat kaksi tuntia. En halua edes ajatella kuinka kova nälkä minulla siinä vaiheessa olisi, kun heräisin.

Pääni alkaa nuokkua eteenpäin ja silmät lurpsahdella kiinni. Joonas taisi huomata uneliaisuuteni, sillä hänkin laittaa puhelimensa pois ja kääntyy minuun päin.

"Väsyttääks?", hän kysyy. Nyökkään ja hieron silmiäni. "Jos haluut ni voit hyvin nukkuu. Nojaa vaik muhun", hän sanoo ja siirtyy tuolinsa kanssa melkein kiinni minuun. Hän vetää minut nojaamaan olkaansa ja silittää käsivarttani. Suljen silmäni. Juuri ennen kuin nukahdan, tunnen Joonaksen käden hiusteni seassa.

Joonaksen pov

Jatkan puhelimeni selaamista Nikon hiuksia samalla silitellen. Hänellä taisi iskeä aikamoinen väsy tässä pitsoja odotellessa. Mutta ei se mitään haittaa. Minusta on vain kiva, että hän nukkuu minuun nojaten. Ja onhan hän ihan helvetin suloinen nukkuessaan. Ja muutenkin.

Munakello alkaa piristä ja kaikki säpsähtävät. Nikokin herää sen ikävään ääneen. Joel nousee pöydästä ja menee ottamaan pitsat uunista.

"Nuku vaan", sanon hiljaisella äänellä ja painan Nikon pään hellästi takaisin olkapäähäni. Hän nimittäin nosti sen pois siitä hämmentyessään kovasta äänestä. Hän ynähtää ja sulkee silmänsä taas. Jatkan hänen hiuksien silitystä.

Alamme syömään pitsoja. Itse en pystyy nousta, sillä tämä yksi uinuva poika nojaa minuun, minkä takia Joel joutuu tarjoilla minulle. Minä vain virnistelen hänelle. Nautin tästä, kun Joel palvelee minua, ja lähinnä siksi, että häntä itseään ärsyttää se. Hänelle on jostain syystä erityisen kivaa vittuilla.

_____
Sanoja: 598

Kertokaa jos on jotenki sekavaa et nää näkökulmat vaihtuu noin usein

Ja yli 3K lukukertoi mitä helvettiä??! Kiitos!!! 😭❤