Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

64. Kuka lähtee, kuka jää

"Mä en haluu sua tänne joten voitko vaan lähtee?", tokaisen Nikolle, kun saavumme Tommin kanssa huoneeni ovelle vessoilta tullessamme. "Mä haluun puhuu sun kaa", Niko sanoo ja nousee ylös penkiltä.

"Mul ei oo sulle mitään asiaa. En pysty antaa sulle viel anteeks. Enkä aio alkaa mikskään sun kaveriks", sanon. "Ei sun tarviikkaa alkaa mun kaveriks! Mä vaan haluun et me oltais sovussa", Niko yrittää. Pudistan päätäni ja käännyn oven puoleen.

"Tommi järjestä toi ulos täältä", käsken avatessani huoneeni oven. Tommi jää käytävään puhumaan Nikolle, minkä takia lääkäri tulee auttamaan minut takaisin sänkyyn.

Nikon pov

"Nonii Niko, sä kuulit mitä Joonas sano. Se ei haluu et sä oot täällä joten sun on nyt oikeesti aika lähtee", Tommi sanoo. Huokaisen. "Joo mä lähen. Voiks sä yrittää viel puhuu Joonakselle mun puolesta?", pyydän. "En. Sä teit paskasti meille kaikille ja mä en todellakaan ala hoitaa sun asioita sun puolesta", Tommi vastaa vakava ilme kasvoillaan.

"No ei sitte", tuhahdan. Nappaan reppuni vierestäni penkiltä ja lähden käytävää pitkin kohti sairaalan aulaa. Kuulen takaatani oven avautuvan ja sulkeutuvan perään, eli luultavasti Tommi meni sisään Joonaksen huoneeseen.

Alan kuulla käytävän toisesta päästä tuttujen äänien keskustelevan. Joel ja Olli. Täältä ei ole toista reittiä ulos, joten minun on pakko mennä heidän ohi. Äänien ja samalla askelten lähestyessä lähden juoksemaan.

Kiidän heitä vastaan suorastaan rymistellen. "Mitä vit-", kuulen Ollin sanovan. Kaksikko säikähtää, kun meinaan törmätä heihin. Törmään sen sijaan seinään, kun väistän heitä. Jatkan kuitenkin juoksemista pysähtymättä missään välissä.

Ryntään aulaan ja suoraan liukuovista ulos.

Joonaksen pov

Oudon näköiset Olli ja Joel astelevat sisään huoneeseen. Heidän ilmeensä kuitenkin kirkastuvat, kun huomaavat minut. Olli tulee luokseni hymyillen.

"Moi", naurahdan. "Ooks sä kunnossa? Käviks jotain kamalaa?", Olli kyselee. "Jalka on kai murtunu mut ei muuta vakavaa mun ymmärtääkseni", kerron. "Huh. Mä säikähin ihan vitusti. Se näytti nii pahalta ku sul oli naama ihan veressä", hän selittää. "Se tuli vaa mun nenästä", sanon. "No onneks ei mitää pahempaa", Olli sanoo.

"Miks helvetissä Niko oli täällä?", Joel kysyy. He nähtävästi törmäsivät häneen, kun olivat tulossa tänne, ja Niko menossa juuri pois. "Se tuli vaa sepittää jotai samaa mitä aiemmin", kerron. "Mä häädin sen pois", Tommikin liittyy keskusteluun.

"Vittu mä kuristan sen jätkän viel hengiltä jos se tulee enää kertaakaa inttää sulle mitään", Joel uhoo. "Mä uskon et Niko on tosissaan", Tommi sanoo. "No ei vitussa ole", Joel sanoo vastaan. "Oli tosissaan tai ei nii te saatte luvan lopettaa siitä väittelemisen. Mä selvitän tän ite sitte ku pääsen kouluun", keskeytän.

"Kuitenki luotat siihen sinisilmäsesti ja oot pian taas heartbroken ku käy ilmi et ne vedätti sua", Joel valistaa. "Joel lopeta. Mä en jaksa puhuu tästä. Jos sä tulit tänne vaan riitelee tästä aiheesta ni lähe", komennan. "Okei okei sori", hän sanoo ja nostaa kätensä ylös antautumisen merkiksi.

"Eiks tääl muutenki sais olla vaa yks tyyppi kerrallaa Joonaksen kaa", Olli huomauttaa. "Eli Joel sais muutenki lähtee", hän lisää virnistäen. "Mistä sä tiiät et mä en vois vaikka olla se joka jää?", Joel tokaisee virnistäen myös. "Eiku mä haluun", Olli kiistää.

"Mitä vitun viisvuotiaita te ootte?", Tommi naurahtaa. "En tiiä. Ihan sama Olli voi jäädä ku mä nähtävästi loukkaan Joonasta verisesti", Joel sanoo ylidramaattisesti. "Okei!", Olli hihkaisee. "Jes sit mennää Joel", Tommi tokaisee ja tarttuu Joelia ranteesta. Tämä pyörittelee silmiään ja näyttää keskisormea Ollille.

Tommi vetää Joelin ovesta ulos ja lähtee kuljettamaan häntä perässään. Naureskelemme asialle Ollin kanssa. Olli istuu tuolille, jossa Tommi aiemmin istui.

"Mitä se Niko siis sano sulle?", hän kysyy. "Selitti siitä et se haluu sopii välit mun kaa", kerron nyt jo miljoona kertaa sanomani asian. "Mitä sä aiot sanoo sille sit ku pääset sanoo?", Olli jatkaa tenttaamista. "No eka olin sitä mieltä et sanon vaa jyrkästi ei mut sit aloin miettii et pitäskö mun puhuu sen kaa paremmin ja yrittää saada asiasta enemmän selvää", selitän.

"Tee niinku itestäs parhaalta tuntuu", Olli sanoo. Hän liikkuu tuolinsa kanssa lähemmäs sänkyäni ja luo minuun myötätuntoisen katseen. Hän ottaa toisen käteni itselleen ja sivelee sitä vapaalla kädellään.

"Tiedäthän sä Joonas et me puhutaan tästä sulle siks et me ei haluta et suhun sattuu?", hän sanelee rauhallisella äänellä. "Tiedän", vastaan. "Me tunnetaan sut ja tiietään et sä oot herkkä ja haavottuvainen vaik toisinaan ootki aika itsevarma ja villi. Me halutaan suojella sua", Olli jatkaa.

"Mä tiiän sen ja oon kiitollinen et mul on teijän laiset ystävät", sanon. Olli hymyilee minulle, ja minä hänelle.

_____
Sanoja: 716

Hyvää yötä ihmiset