Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

43. Tervehtynyt

Joonaksen pov

Tänään on perjantai, ja olen vihdoin päässyt sängyn pohjalta ylös. Eli toisin sanoen, olen tervehtynyt. Kyllä minua vielä toisinaan yskittää ja nenä vuotaa, mutta kuumetta ei enää ole, enkä ole yleisesti ottaen yhtä väsynyt kuin muutama päivä sitten. Ja vaikka olisinkin, menisin kouluun silti. Neljä päivää kotona sairastamista riitti hyvin. En jaksa enempää.

Joel on kertonut, että joku muija on alkanut liikkua Nikon ja niiden poikien seurassa. Yritin udella lisätietoja, mutta Joelin mielestä minun täytyy itse nähdä tilanne, ja päättää sitten mitä mieltä olen. Veikkaisin, että kyseessä on sama muija kuin se, jonka näin Nikon WhatsApp ryhmässä yksi päivä.

Ihanaa päästä taas kouluun. Ja tuo lause on kyllä aivan muuta kuin mitä yleensä oletetaan minun sanovan. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että olisin jotenkin erityisen innoissani menossa opiskelemaan kaikkea pitkästyttävää paskaa. Olen vain iloinen, että näen taas vihdoin Nikoa ja Joelia. Nikon näin viimeksi maanantaina kun hän tuli hoitamaan minua, ja Joelin viime perjantaina koulussa.

Yhdestä asiasta olenkin hieman ihmeissäni. Niko nimittäin oli aiemmin vahvasti sitä mieltä, että hän tulee joka päivä luokseni koulun jälkeen, mutta häntä ei näkynytkään enää koko viikkona. Ei se tosin minua haittaa, sillä kyllähän minä ihan hyvin itsekin pärjäsin. Olisin vain odottanut, että hän olisi tullut useammin. Hän kun vaikutti niin päättäväiseltä asian kanssa.

Hänestä ei ole kuulunut paljoa edes puhelimen välityksellä. Mikähän hänet mahtaa niin kiireisenä pitää? No, ehkä se selviää tänään. Ihan sama se toisaalta on. Kunhan vain pääsen näkemään rakkaan poikaystäväni, niin kaikki on hyvin.

---

Saavun kouluun sisään ja bongaan Nikon heti ensimmäisessä kerroksessa. Aulasta menee siis vain yhdet lyhyet portaat ensimmäiseen kerrokseen, joten pystyn ulko-ovista sisään tullessani nähdä kerroksen tasanteelle.

Niko näyttää juttelevan jollekulle. Lähemmäs astellessani tunnistan sen jonkun siksi tytöksi, joka oli yhdessä vaiheessa koko ajan Nikon perässä. Miksi Niko hänelle juttelee? Entä jos hän on päättänyt vastata tytön tunteisiin? Ei Joonas rauhoitu. Ei tarvitse alkaa heti yliajatella, kun näkee jotakin epäilyttävää. Niko varmasti vain puhuu tytölle sillä samalla torjuvalla tavalla mitä aiemminkin, kun tyttö tuli hänen luokseen kiehnäämään.

Kävelen kaksikon luokse. Olen Nikon takana, joten hän ei huomaa minun saapumistani. Tyttö vilkaisee minua oudoksuvasti, jolloin mustasukkaisuuden tunne valtaa kehoni. Käännän Nikon ympäri ja suutelen häntä huulille varoittamatta. Hän selvästi hämmentyy, mutta vastaa suudelmaani sitten tajuttuaan tilanteen.

Niko työntää minua hellästi kauemmas ja naurahtaa. Hän pitää käsiään poskillani, mutta siirtää ne niskani taakse.

"Sä tulit kouluun", hän toteaa hymyillen. Nyökkään. "Mul on enää vaa ihan vähän yskää", kerron. "Mut Niko eiks sun pitäny tulla hoivaa mua useemminki? Minne sä hävisit?", kysyn. Äänensävyssäni on hitunen huvittuneisuutta, ja sanonkin asiani osittain vitsillä. Enhän minä oikeasti olisi voinut Nikoa vaatia tulemaan joka päivä hoitamaan minua.

"Sil oli juttuja meijän kaa ni se ei kerinny", tyttö Nikon takana tokaisee. Katsahdamme molemmat häneen. "Aioks sä roikkuu täs kauanki vai mennääks? Pojat varmaa oottaa jo", tyttö sanoo hieman hiljempaa kohdistaen asiansa Nikolle.

"Tota Essi, mä puhuisin nyt hetken Joonaksen kaa. Tuun sit perästä", Niko sanoo. "Okei. Koita olla nopee", tyttö sanoo ja häipyy muualle. Niko kääntyy takaisin minun puoleen.

"Miks sä olit ton kaa? Eiks toi oo se-", sanon, kunnes Niko keskeyttää minut. "Joo se tyttö joka oli ihastunu muhun, nii on. Mut se ei oo enää mun perässä. Se on meijän porukassa koska sil on kai Laurin kans jotain juttuu", hän kertoo.

"Ja varmasti vaan Laurin kans?", varmistan. "Joo, vaan Laurin kans. Se ei oo kiinnostunu musta enää", Niko vakuuttaa.

"Okei. Mut miks sun pitää olla koko ajan vaan noiden kaa? Eks sä vois hengaa mun ja Joelin kans?", kysyn. "Me ollaan kirjotettu noiden kaa omia biisejä ja soitettu ja räpätty niitä ni ollaan vietetty kaikki aika sen parissa", Niko selittää.

"Eks sä nyt sit vois olla mun ja Joelin kaa ku mäki oon vihdoin terve?", kysyn. Katson häntä koiranpentuilmeellä. Hän hymähtää ja painaa suukon huulilleni.

"Hengataan koulun jälkee vaik ihan Ollin ja Tomminki kans jooko? Ku Antille ei käy tänää ni jos oisin nyt koulussa niiden kaa ja iltapäiväl teijän?", Niko ehdottaa. "Okei. Mut saat sit tulla meille yöks et saan mun huomiokiintiön ees jotenki taas kuntoon", sanon. "No mäpä tuun. Mut hei mä meen nyt", hän sanoo ja pussaa minua vielä poskelle. Sitten hän jo kiitääkin sinne, minne Essi meni hetki sitten.

_____
Sanoja: 694