71. Esitys

485 46 75
                                    

Joonaksen pov

Astun Joelin perässä sisään ison omakotitalon ovesta. Saman tien basson jumputus sekä ihmisten kailotukset kantauvat korviin. Emme meinaa edes mahtua sisälle, kun eteinenkin on täynnä hyppiviä ja hyöriviä ihmisiä.

Riisumme kenkämme ja jätämme ne kenkätelineeseen. Survon omat kenkäni kaikkien muiden kenkien taakse, jotta löytäisin ne sitten myöhemmin. Jos jättäisin ne ihan eteen, niin kaikki potkaisisivat niitä vahingossa aina ohi kävellessään.

Astelemme peremmälle taloon ja sulloudumme riekkuvien ihmisjoukkojen läpi. Ensimmäisenä täytyisi etsiä Tommi ja Olli. He nimittäin laittoivat aiemmin viestin, että ovat täällä jo. Kuinkahan kauan heidän metsästämisessä tulee nyt sitten kestämään. Tämä talo on niin massiivinen.

Pujottelemme muiden ihmisten seassa eteenpäin olohuonetta kohti. Tarraan Joelia kädestä, jotta en kadottaisi häntä.

Jostakin kuuluu tutun henkilön puhetta. Joel näyttää tunnistavan sen myös, sillä hän lähtee raivaamaan tietä ääntä kohti, vetäen minua perässään.

"Täällähän te ootte!", Joel hihkaisee, kun pääsemme olohuoneen yhden nurkan luo. Muiden ihmisten takaa paljastuu Olli ja Tommi tölkit kädessä. He tervehtivät meitä ja ojentavat meillekin tölkit.

"Me otettiin jo teillekki ettei teijän tarvii lähtee keittiöön. Tääl on nii paljon porukkaa et siin kestäs puol tuntii", Olli selittää. "Kiitti", sanon hänelle ja otan hänen ojentaman tölkin. Joelkin ottaa tölkin Tommilta kiittäen häntä.

---

Nikon pov

Hengaamme Antin ja Eemelin kanssa bilepaikan suuressa keittiössä. Olemme olleet täällä siitä lähtien, kun saavumme tänne. Emme ole päässeet liikkumaan täältä muualle, mutta ei sille ole kylläkään sen suurempaa tarvettakaan ollut.

Ja olettaenkin kun keittiöstä on kyse, niin olemme juoneet jo ihan kiitettävän määrän tölkkejä tyhjiksi. Tällä hetkellä tuntuu, että haluan muutakin tekemistä, kuin nysvätä täällä.

"Hei haluuks joku pitää jonku esityksen? Meil ois tuol mikki!", bileiden emäntä, Sini, kuuluttaa. Antti ja Eemeli katsahtavat toisiinsa, ja sitten minuun. Virnistän.

"Sini! Voiks sä laittaa räppiä soimaa ni me pidettäis esitys?", Antti pyytää astellen Sinin luo. "Joo ilman muuta! Käyks vaikka Eminem?", Sini kysyy, ja Antti nyökkää tälle. Sini hymyilee Antille ja lähtee olohuoneeseen laittamaan musiikkia kaiuttimista.

Ollin pov

Odottelemme Joelin kanssa talon kuistilla, että eräs minun kutsumani henkilö saapuisi. Pyysin tottakai Siniltä luvan kutsua hänet, ja sain siihen luvan. Ja Joelhan ei tiedä, että kuka tämä henkilö on. Kukaan muu paitsi minä ei tiedä. Pyysin Joelin kanssani odottamaan häntä juuri siksi, että hän yllättyisi.

"Vittu Olli kauanko meijän pitää viel olla täs? Tääl on kylmä", Joel valittaa. "Oota nyt vaan maltillisesti", kehotan. "Helvetti", Joel tuhahtaa. Naurahdan hänelle.

Pian näen, kun pihaan saapuu eräs tuttu henkilö. Hymyilen ja vilkutan hänelle. Joelin silmät pullistuvat melkein ulos hänen päästään. Sitten hän kääntyy minuun ja katsoo minua vakavana. Hymyilen vain hänelle ja lähden luoksemme astelevaa henkilöä vastaan.

"Moi!", hihkaisen päästessäni henkilön luo, toisin sanoen Aleksin. "Moi", hän sanoo hymyillen ja tulee halaamaan minua. Kiedon käteni pojan kehon ympärille. Ihanaa nähdä häntä todella pitkästä aikaa.

Irtaudun halauksesta ja huomaan Aleksin katsovan vain olkani yli taakseni. Käännyn ympäri ja huomaan Joelin seisovan takanani. Hymähdän.

"Yllätys", sanon ja vedän Joelin hänen kädestä lähemmäs. "Vittu Olli", hän sanoo hyvin hiljaisesti. Pudistan päätäni huvittuneena ja lätkäisen Joelia olalle. "Mä meen takas tonne sisälle. Tulkaa kans jossain vaihees peräs jos haluutte", sanon ja lähden takaisin kohti ulko-ovea.

Vilkaisen vielä taakseni nähdäkseni, kuinka nuo kaksi hölmöläistä jäävät keskelle pihaa vain halaamaan toisiaan. Hyvä Olli, nyt oli onnistunut yllätys. Nyt voit olla ylpeä itsestäni.

Joonaksen pov

Katson lumoutuneena Eminemin biisin päälle räppäävää Nikoa. Olen ihan toisella puolella huonetta, joten hän ei varmaankaan ole huomannut minua. Ehkä parempikin niin. Olemme molemmat nousuhumalassa, joten saattaisimme puolittain vahingossa paljastaa väliemme lämpenemisen muulle väelle.

Olen tällä hetkellä yksin, sillä Olli ja Joel ovat pihalla, ja Tommi juttelee jollekin tytölle jossakin. Ei minua tosin yhtään haittaa olla yksikseni. Ainakin saan rauhassa tuijotella sitä mitä haluan, eli Nikoa, ilman että joku olisi heti oudoksumassa vieressä.

Alan huomaamattani tuijottaa Nikon sijasta tyhjyyttä, enkä pysy enää ihan kärryillä siitä, mitä ympärilläni tapahtuu.

Yhtäkkiä huomaan jonkun tarttuvan minua kädestä ja lähtevän raahaamaan minua mukanaan portaita pitkin yläkertaan. Ravistan päätäni, jolloin katseeni terävöittyy taas. Sitten tajuan minua perässään vetävän henkilön olevan Niko.

Tuo avaa yläkerrassa sijaitsevista makuuhuoneiden ovista yhden, ja työntää minut sisään. Hän painaa minut seinää vasten ja katsoo minua malttamattomasti. Sitten hän painaa huulensa minun huulilleni.

"Hei", yritän sanoa suudelman välistä. Tartun Nikon päästä kiinni ja irrotan hänen huulet omistani. "Eiks tää oo vähän riski?", huomautan. "Mut mä haluun olla sun kaa nyt. Jos joku näkee meijät ni sanotaan vaan et innostuttiin kännin takia", hän sanoo.

Hymähdän. "Oot sä vaan aika mahoton", totean. Niko virnistää ja vetää minut suudelmaan.

_____
Sanoja: 725

Halusin julkasta teille viel ilta/yösadun ennen huomista ku sit on taas se kaikkien rakastama maanantai🥰

Ja saattaa olla kirjotusvirheit, sori niistä sitte. En jaksanu ruveta enää tarkistaa niin tarkasti

Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)Where stories live. Discover now