Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

70. Pettynyt

Oleskelemme jätkien kanssa koulun käytävällä. Mielessäni pyörii vain yksi henkilö, nimittäin Niko. Ajattelin koko viime yönkin häntä. Viesteilimme kaikkea suloista vielä ennen nukkumaanmenoa, ja siitä jäi erityisen mukava fiilis.

On ihanaa, että välimme alkavat taas lämmetä. Ja tämähän ei ole mikään mikrossa lämmitys, joka jäähtyy melkein heti ulos otettua. Tämä on pitkän kaavan uunilämmitys. Tai oikeastaan laavassa sulattaminen on täydellinen vertauskuva. Se sulaa sekunnissa, mutta ei jäädy uudelleen enää koskaan.

Minne ajatukseni taas oikein ajelehtivat?

"Hei te kaikki varmaan tiiätte et sil yhel Sinil on ne bileet tänää?", Joel kysyy. "No vittu kukapa ei tietäs. Se on ihan hullu se kutsu sinne kirjaimellisesti koko koulun", Olli sanoo. "Meinaatteko mennä?", Joel kysyy.

"En vitussa. Vihaan bileitä ku siel pitää olla nii sosiaalinen", Olli valittaa. "Mut se Sini on aika kuuma. Sähän voisit iskee sen", huomautan. "En mä kehtaa. Se on mua vanhempi", Olli sanoo, ja Joel katsahtaa häneen murhaavasti. "No sori mut se on eri asia. Nyt on kyse tytöstä", Olli rauhoittelee.

"Miten se on eri asia?", Joel tivaa. "No must ainaki tuntuu et tytöt aina ajattelee et niitä nuoremmat pojat on ihan kakaroita", Olli selittää. "Jos sä ujostelet pari vuotta vanhemman suhteen ni miten olit sit sillon alkusyksystä iskemäs meijän opettajan?", Tommi kysyy. Hänen kysymyksensä on kylläkin enemmän vittuilua.

"En mä ees ollu ihastunu siihen. Sä ja se typerä Leevi keksitte kaiken", Olli tuhahtaa. "Nii nii", Tommi sanoo, ja Olli pyörittelee silmiään.

"Mut nii en vieläkää saanu kunnon vastausta siihen et aiotteko mennä sinne bileisiin", Joel vaihtaa puheenaihetta. "Kyl mä saan tän raahattuu mun mukaa", Tommi tokaisee ja lyö kätensä Ollin harteille. "Entä Joonas?", Joel kysyy kääntyen minun puoleeni.

"Kai sitä vois mennä. Haluun jotain tekemistä", vastaan. "No sit mäki tuun. Muutenki jos en menis ni istuisin vaa koko illan kotona ja miettisin Aleksia", Joel toteaa. "Joo ihan hyvä et Hokkaki saa välillä jotain muuta ajateltavaa", sanon.

Nikon pov

Kävelemme porukalla kohti koulun aulaa. Meillä on ajatuksena mennä kauppaan tässä ennen seuraavaa tuntia. Ruokalassa on niin paskaa ruokaa tarjolla, että mieluummin haemme jotain parempaa syötävää.

Ja kyllä, olen taas jostakin syystä näiden kamalien ihmisten porukassa. Essi tuli vain aiemmin selittämään minulle jotakin jostain bileistä, ja puhui minut ympäri lähtemään heidän mukanaan sinne tänään. Katsotaan nyt mitä tulee tapahtumaan.

Näen keskellä käytävää lorvivan porukan, johon kuuluu minulle neljä erittäin tuttua ihmistä. He katsovat minua ärtyneinä, paitsi Joonaksen ilme on enemmänkin pettynyt. Tiedän sen johtuvan siitä, että olen taas Antin, Laurin, Essin ja Eemelin kanssa.

Kävelemme noiden neljän henkilön ohitse, mutta näen vielä sivusilmällä, kuinka Joel kumartuu lähelle Joonaksen korvaa ja kuiskaa tälle jotakin. Tiedän sen olevan jotakin minusta. Ymmärrän sen kyllä hyvin.

Päätän pyytää Joonaksen juttelemaan. Haluan selventää asioita hänen kanssaan. Siksipä laitan hänelle viestin.

Joonas❤

Minä: vessaan
Joonas: ok

Lyhyt keskustelu se oli, mutta ainakin toinen tajusi mitä tarkoitin.

"Hei mä meen käymää vessas", huikkaan muille ja lähden suoraan vessoille odottamatta muiden vastausta. Avaan ensimmäisen vastaan tulevan vessakopin oven ja menen sisään.

Pian oveen koputetaan, jolloin avaan sen. Joonas astuu sisään vessaan ja sulkee oven perässään, lukiten sen myös. Heti ensimmäisenä painaudun antamaan hänelle pusun huulille. Hän vastaa siihen, mutta se kestää vain ihan lyhyen hetken.

Joonas työntää minut kauemmas ja vie kätensä puuskaan. Hän katsoo minua silmiin vaativasti. "Mitä sä taas teit noiden seurassa?", hän kysyy. "Anteeks. Mut mä en anna niien enää kiusaa teitä. Enkä ite varsinkaan kiusaa. Okei?", selitän.

"Eli sä aiot kuitenki yhä esittää ettet oo homo", Joonas sanoo. "Meinaaks sä sit ite kertoo täst jätkille?", kysyn. Joonas huokaisee. "En mä tiiä. En ainakaan haluis lähtee mihinkää salailujuttuun", hän sanoo. "No sun pitää päättää. Joko salailet tätä tai sit et saa sitä ollenkaa", totean. Katson Joonasta neutraalilla ilmeellä, mutta en vihaisesti, vaan enemmänkin harmistuneen neutraalisti. 

"Sit on varmaan pakko salailla. En mä pysty ilmankaan sua olla", tämä sanoo päättäväisesti. Hymyilen. "En mäkää pysty olla ilman sua", sanon. Joonaskin hymyilee.

"Mut nyt meijän pitää ehk lähtee täältä", keskeytän suloisen hetkemme. "Mee sä eka. Me ei kuitenkaa voida mennä samaan aikaan ja sä tulit tänne ensiks", Joonas sanoo. Käännän jo lukon auki ja olen painamassa kahvan alas, mutta Joonas pysäyttää minut.

"Oota", hän sanoo. Käännyn häneen päin kysyvästi. Joonas antaa minulle suukon poskelle ja hymyilee. Hymyilen hänelle takaisin ja lähden sitten varovaisin liikkein vessasta.

_____
Sanoja: 696

Siinä vielä iltasatu ton upeen Emma gaala illan jälkee❤ hyvää yötä kaikille rakkaille ihmisille jotka tätä viel tähän aikaan lukee😘

Ja ne jotka lukee myöhemmin ni niillekki hyvää aamua päivää tai iltaa :)