Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

79. Poikaystävä vai ei?

Joelin pov

Herään, kun jokin iso tömähtää päälleni. Kuuluu unista muminaa, jolloin tajuan, että Joonas makaa päälläni. Hän taisi tippua sängystään, sillä olimme eilen laittaneet minulle ja Aleksille patjan lattialle aivan Joonaksen sänkyyn viereen.

"Oliko pakko", murahdan ja yritän veltoilla käsilläni työntää tuota toheloa pois patjalta. Hän vain mutisee jotakin omaansa puoliunessa ja yrittää takertua kiinni kylkeeni.

"Mee vittuun siitä, en mä oo Niko", ärähdän nyt voimakkaammalla äänellä, jolloin Joonas herää kunnolla ja tajuaa missä on. Hän nousee pois päältäni ja kömpii takaisin sänkyynsä Nikon viereen.

"Mitä siel makkaris ikinä tapahtuukaan ni sen pitää loppua nyt! Meil on ainaki Ollin kanssa vartti et koulu alkaa!", kuuluu huuto keittiöstä, ja tunnistan äänen Tommiksi. Moneltakohan minulla alkaa koulu tänään? Ei harmaintakaan aavistusta. Pitäisi varmaankin tietää, mutta en tiedä.

Toinen lattialla olevista patjoista singahtaa seinään, kun Olli nousee siltä rivakasti ja kiitää huoneen ovesta ulos. Taisi Tommin herättämiskeino tepsiä.

"Mmh mullaki alkaa koulu ihan just", kuulen vierestäni. Väsynyt Aleksi nousee istumaan ja hieroo silmiään. Sitten hän vetää peiton pois päältään ja etsii eilisen paitansa lattialta patjan lähistöltä. Hän pukee sen päälleen ja venyttelee käsiään hieman.

"Läheksä?", kysyn nousten kyynärpäideni varaan. Aleksi kääntyy puoleeni ja nyökkää. Katson häntä harmistuneena, jonka vuoksi hän hymähtää. Hän kumartuu luokseni ja asettaa kätensä poskilleni.

"Mun pitää oikeesti mennä. En haluu saada myöhästymismerkintää. Mut lupaan et nähään taas pian", hän sanelee minulle hiljaa. En ehdi edes reagoida, kun Aleksi on jo painanut suukon huulilleni. "Mä rakastan sua", hän kuiskaa vielä ja nousee sitten lähtien huoneesta.

Kaadun takaisin makaamaan selälleni ja huokaisen. En osaa sanoa, johtuuko tämä kutkuttava tunne sisälläni siitä mitä Aleksi minulle äsken sanoi, vai siitä, että minulle tulee häntä jälleen hirveä ikävä. Ehkä se on molempien yhdistelmä.

"Monelta teil alkaa?", kysyn lopuilta huoneessa olevilta, eli Joonakselta ja Nikolta. He vain mutisevat jotakin siitä, että eivät tiedä eikä heitä kiinnosta. Olen kyllä täysin samaa mieltä. Mitä väliä jos olen pari tuntia poissa. Kyllähän ihmisen pitää saada nukkua.

"Me lähetään nyt, moikka!", Tommi huutaa vielä eteisestä, ja sitten ulko-ovi aukeaa. Kukaan meistä ei vaivaudu vastaamaan mitään, ja pian ovi pamahtaa kiinni ja taloon tulee hiljaista. He taisivat lähteä kaikki kolme samalla oven avauksella.

---

Joonaksen pov

Pääsimme Nikon ja Joelin kanssa loppujen lopuksi kouluun vasta iltapäivästä. Kello on nyt 12:58 ja seuraava -tai siis meidän kohdallamme ensimmäinen- tunti alkaisi kahden minuutin päästä.

Kävelen käytävää pitkin ripeästi, mutta vessojen ohi mennessäni joku vetäisee käsivarrestani ikävästi, jonka seurauksena päädyn nurkan taakse. Edessäni seisoo, kukas muukaan kuin Essi.

"Luit mun viestin mut et silti ollu tulossa vai?", hän utelee. Ainiin, se yöllä saamani viesti. Tiesin kyllä sen olevan Essi, mutta ajattelin, että ei vain kannattaisi välittää.

Mitään sanomatta yritän lähteä pois, mutta Essi estää minua ja työntää minut kiinni seinään. Hänen otteensa käsivarsillani on piinaavan tiukka. Yritän vielä hieman pyristellä irti, mutta se ei onnistu. 

"Et sä nyt lähe mihinkään", Essi sanoo ja tulee lähelle kasvojani. "Et ennenku oon näyttäny sulle, ettei meis naisis oo mitään vikaa", hän kuiskaa. Hänen huulet jo melkein koskettavat omiani.

"Hei näpit irti mun poikaystävästä!", kuuluu käytävältä.

Nikon pov

Katson vihaisena, kun Essi vastahakoisesti astuu kauemmas Joonaksesta. Joonas katsahtaa minuun ja kävelee sitten tuhahtaen ohitseni.

"Vittu kuinka idiootti sä oot! Eiks sulle riitä et mä oon homo vaan pitää viel alkaa Joonastaki ahistella?", ärähdän Essille. Hän vain murahtaa jotakin. En jää enää kuuntelemaan häntä, vaan säntään Joonaksen perään. Haluan tietää, jos Essi vaikka teki hänelle jotakin.

Joonas ei ole ehtinyt vielä kauas. Juoksen hänet kiinni ja tartun häntä olalta, kääntäen hänet itseäni päin.

"Mitä Essi halus susta?", kysyn heti. Joonas ei sano mitään, mutta katsoo minua vain vakavilla silmillään. Katson takaisin kysyvänä.

"Miks sä sanoit mua sun poikaystäväks?", Joonas kysyy sivuuttaen minun kysymykseni. Hän laittaa kätensä puuskaan odottaessaan vastaustani. Ujutan käteni housuni taskuihin katse kenkieni kärjissä.

"No siks et Essi tajuais pitää kätensä kaukana susta", mutisen, mutta kuulen Joonaksen vain huokaisevan raivostuneena.

"En mä silti haluu et sä meet asioiden edelle! En mä oo sun poikaystävä!", hän miltei huutaa.

"Mut.. haluaisiks sä olla?", kysyn varovasti nostaen katseeni takaisin Joonaksen silmiin. Hän katsoo minua pistävästi ja kääntää sitten minulle selkänsä jatkaen matkaansa sinne minne oli aluperin menossa.

_____
Sanoja: 680

Tokavika luku🙈

Mut hei mitä pidätte don't fix mestä??