Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

21. Nikon huone

Nikon pov

Menen ulos vessasta. Eteisessä seisoo äitini riisumassa juuri takkiaan pois. "Moi!", hän tervehtii minua. "M-moi", vastaan. "Tota mul on vähä huono olo ni jos antasit mun olla rauhassa mun huoneessa?", selitän kerrassaan upean valetarinani. "Joo mee vaan lepäämää", äiti sanoo. "Joo", huikkaan hänelle, ennen kuin menen huoneeseeni.

Suljen huoneeni oven ja painaudun sitä vasten huokaisten. Joonas istuu sängylläni. Hän kuitenkin nousee ja tulee seisomaan viereeni nojaten oven viereiseen seinään. Laitan käteni puuskaan ja tuijotan lattiaa. En halunnut tähän tilanteeseen, mutta kappas kummaa, jouduin siihen jälleen.

"Ei sun tarvii hermoilla siitä äskeisestä, sä et tehny mitään väärää", Joonas sanoo hiljaisella äänellä. Emme voi puhua kovi kovaa, ettei äitini kuule. "Enkö muka? Mä itekki tiiän kuin ärsyttävää on ku se yks tyttö tulee iholle joka vitun kerta ku se näkee mut enkä mä haluu vaikuttaa samanlaiselta sulle", selitän. "Et sä oo ahistelija Niko, ei mua ees haitannu toi", hän sanoo.

Katson häntä hieman epäillen sitä mitä hän viimeisenä sanoi, mutta uskon sitten. "No voitasko sit vaan unohtaa se?", ehdotan. "Voidaan, sillä eholla et sä et häpeile sitä tai mitää muutakaan enää", hän vastaa. Hymyilen hänelle saaden hymyn vastaukseksi.

"Mut mitä me nyt tehään? Pitääks mun olla tääl koko päivä ja yöki?", hän vaihtaa puheenaihetta. "Ainoo vaihtoehto on et mä järjestän sut ulos sit ku porukat nukkuu", sanon. "Lymyynks mä sit vaan tääl sun huonees?", hän kysyy. "Varmaan pakko, anteeks", pahoittelen hänelle. "Ei se mitään ei me voida muutakaa", hän sanoo.

Joonaksen pov

Kello on 23:56. Väsyttää hieman, mutta sattuneista syistä emme voi nukkua nyt. Olen ollut Nikon luona kahdestatoista asti päivällä eli kohta kaksitoista tuntia. Puoli vuorokautta. En ole käynyt kertaakaan vessassa, sillä en ole juonut mitään aamupalasta lähtien. Syötävää Niko onneksi onnistui kuljettamaan tänne huoneeseensa, jotta en kuolisi nälkään. Juomattomuus taas oli ihan taktinen veto, koska en saanut liikkua Nikon huoneesta minnekään, joten en olisi voinut mennä vessaan.

Niko oli pari minuuttia poissa, kunnes palaa takaisin huoneeseensa. "Mun sisarukset nukkuu, äiti nukkuu ja iskä just menos nukkuu, eli kohta voidaan mennä", hän raportoi. "Mut miten me saadaan mun takki? Ja eiks sun vanhemmat ihmettelis et miks meet ulos tähän aikaan?", kyselen. "Mä käyn sanoo niille et vien mun roskat", Niko sanoo. Naurahdan. "Kuka vie roskia keskiyöllä", kyseenalaistan. "No minä nyt vien", hän vitsailee, jolloin naurahdan uudelleen.

Niko raottaa huoneensa ovea ilmeisesti kuunnellakseen, että onko joku vielä hereillä. "Nyt", hän kuiskaa. Lähdemme hiipimään kohti eteistä. Minä jään odottamaan eteiseen, kun Niko käy sanomassa isälleen vievänsä roskat ulos. Olenko minä siis roska, kun Niko vie minut ulos? 

Nikon saapuessa takaisin eteiseen puemme takkimme ja kenkämme päälle, jonka jälkeen suuntaamme ulko-ovesta ulos. Minä tosin tein niin, että hipsin ulos sukkasiltaan, ja puin kengät vasta pihalla. Nikon porukat olisivat nimittäin voineet ihmetellä, jos olisivat kuulleet kahtien kenkien äänet.

Kävelemme pois Nikon talon pihasta tielle. "Saatanks mä sut kotii?", Niko kysyy. "Ei sun tarvii, kyl mä pärjään tosta mennä", vastaan. "Hei anteeks viel et jouduit olee nii kauan meillä", Niko pahoittelee. "No parempi se nii oli ku et sun vanhemmat ois nähny mut", sanon. "Siit ois kyl tullu ruumiita", hän jatkaa. "Jep", vastaan.

"No mut nähää sit huomenna, tai siis tänää, tai siis- okei ihan sama nähään sit koulussa", hän sanoo. Naurahdamme molemmat pienesti. Jään katsomaan häntä hetkeksi, jonka jälkeen laitan toisen käteni hänen poskelle ja annan hennon pusun hänen huulille.

"Moikka", sanon hymyillen, ja lähden jatkamaan matkaa. Vaikken nääkään, niin tiedän, että hän jäi seisomaan paikoilleen. Niko on huvittava, kun hän luulee, että minua haittaisi hänen "sekoilunsa". Ei todellakaan haittaa, se on vain suloista.

______
Sanoja: 594