Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

44. Voi Hokkapoikaa

Seisoskelemme Nikon ja Joelin kanssa yläasteen pihalla. Ollin ja Tommin pitäisi tulla ihan pian. Heidän koulupäivänsä on nimittäin loppunut juuri. Meidän kaikkien päivä loppui ennen heitä, joten siksi päätimme tulla odottamaan heitä tänne.

Molemmat vieressäni seisovat henkilöt käyttäytyvät todella levottomasti. Niko räplää puhelintaan kiivaasti ja Joel ei vain tahdo pysyä aloillaan. Alkaa jo hieman pänniä tämä.

"Rauhotu nyt hyvä mies ees kymmeneks sekunniks", älähdän ja otan Joelista kiinni. "No mut entä jos sen kymmenen sekan aikana Aleksi ilmestyy ulos? Mun pitää olla valmiina ryntää piiloon", Joel hätäilee.

"Eikös sulla nyt ois just otollinen hetki mennä moikkaa sitä ku sen vanhemmatkaa ei oo näkemässä?", Niko huomauttaa. "Mut ihan varmasti sen äiti tulee hakee sen joka päivä koulusta vaan varmistaakseen ettei se lähe vaarallisten tyyppien seuraan", Joel tuhahtaa.

"Hei Olli on tuolla! Kysytää siltä et millon Alen koulu loppuu", ehdotan. Joel myöntyy, ja kävelemme kaikki kolme tuon ysiluokkalaisen pojan luo. Hän huomaa meidät ja moikkaa meitä iloisesti.

"Moi! Mis Tommi on?", kysyn. "Meil loppu vähän etuajassa mut se jäi viel tekee jotain open kaa. Tulee varmaa koht", Olli selittää. Nyökkäämme.

"Hei tiiäks sä et monelta Aleksil loppuu koulu?", kysyn, sillä Joel ei selvästi itse pysty siihen. Hän vain vilkuilee ympärilleen hermostuneesti eikä edes kuuntele mitä puhutaan. "Sil pitäs loppuu vartin päästä", Olli kertoo.

"Hakeeks sen vanhemmat sen yleensä koulusta?", jatkan kyselemistä. Olli ja Nikokin naurahtavat. Tiedän, aivan idioottimainen kysymys. Siitä saamme syyttää vain tätä upeaa herra Hokkaa tässä.

"No ei hae. Luuliks sä oikeesti silleen?", Olli kysyy. "Ei ku Joel vaan pelkää et Aleksin vanhemmat näkee sen", selitän, ja Olli nyökkää. "No nyt ku ne ei oo näkemässä sua täällä Joel, ni haluutko et mennään moikkaa Alluu?", hän kysyy Joelilta.

"Häh siis mitä?", Joel kysyy päätään ravistaen. Hän oli ihan pihalla keskustelusta. "Nii että mennäänkö moikkaa Aleksia?", Olli toistaa kysymyksensä. "En mä haluu. Helpompi sit unohtaa se jos en nää sitä ollenkaa", Joel vastaa. Nyökkäämme ja jäämme odottelemaan vielä Tommia. Toivottavasti hän ilmaantuisi ulos ennen Aleksia, jotta Joel ei saisi kauheaa paniikkia.

Pian Tommi asteleekin koulun ovista ulos. Menemme hiukan häntä vastaan. Poika tervehtii meitä omaan rauhalliseen tapaansa. Eihän hän koskaan ala pomppia innostuksesta. Eikä kumma kyllä myöskään ikinä erityisesti innostu meidän neljän näkemisestä.

Lähdemme Nikon, Ollin ja Tommin kanssa kävelemään, mutta Joel jää vielä paikoilleen. Pysähdyn ja käännyn katsomaan häntä. Hän katselee koulurakennuksen ikkunoita kuin jotakin etsien. Ihan arvattavissahan se on, että mitä hän sieltä ikkunoista etsii.

"Voi kattokaa nyt tätä Hokkapoikaa se on ihan rakastunu", lässytän ja otan Joelin pään käsieni väliin. "Enkä oo", hän mumisee. "Oothan, ihan auttamattoman rakastunu Aleksiin", jatkan. "Ite oot auttamattoman rakastunu", hän tiuskaisee ja riuhtoo itsensä irti otteestani.

"Nii oonki", tokaisen ja vedän Nikon kiinni itseeni. Niko kääntää päätäni hieman ja painaa huulensa minun huulilleni. "Noni ja lopettakaa se nuoleminen. Ei paranna mun oloo yhtään", Joel sanoo. "Haluutko mukaan?", kysyn ja viiton häntä kädelläni lähemmäs. "En vitussa! Hyi helvetti", hän huudahtaa.

"No oishan sulla tossa sit noi Olli ja Tommi-", yritän, mutta minut keskeytetään. "Noni Joonas sit menee taas yli", Joel sanoo. "Ehkä meijän on parempi lähtee tästä ennen ku joku opettaja tulee sättii meille", Tommi toteaa. "Joo. Välkkä alkaa ihan just ja valvojat tulee tänne pihalle", Olli myötäilee Tommia.

Lähdemme pois pihalta naureskellen kaikelle typerälle mitä nyt keksimmekään suustamme päästämään. Matkamme käy kohti Joelin kotia, sillä sinne meidän oli tarkoitus mennä.

_____
Sanoja: 547

Kerron teille nyt yhen hasun jutun:

Siis me oltii yks päivä mun isän ja pikkuveljen kaa yhes kaupas ja katottii siin jotai juttui vaa. Sit isi vaa sano et "hei mä meen kattoo jos löytäsin täältä kapulapussin" ja arvaatte varmastikki mitä mul tuli siit mielee 😭😭 ja se siis tarkotti rumpukapuloille semmosta pussukkaa mut mä meinasin vaa revetä siinä. Hihittelin sille siinä sit hetken aikaa ja pikkuveli ihmetteli et mille mä nauran ja koska sehän ei oo tämmönen kaksmielinen idiootti niinku minä ni en sitte kehannu alkaa siinä selittää sitä sille. 😭