Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

40. Huolehtivainen

Herään siihen, kun tunnen jotain huulillani. Jonkun toisen huulet. Ne erkaantuvat, jolloin avaan silmäni. Näen Nikon katselevan minua hymyillen. Hän istuu sängyllä vieressäni.

"Huomenta potilas", hän sanoo. "Öh, huomenta.. miten sä taas oot siinä", mutisen unisena ja nousen hitaasti istumaan. Niko naurahtaa. "Mähän sanoin et tulisin käymää koulun jälkee", hän muistuttaa. Katson häntä hämmentyneenä. "Onks nyt iltapäivä?", ihmettelen. "Joo. Ooks sä nukkunu koko päivän?", hän kysyy. "Taidan olla...", sanon, yhä hämilläni maailmasta.

Niko katsoo minua huvittuneena. Pian hän alkaa hihittää hiljaisesti. En kyllä ihmettele. Näytän varmasti aika huvittavalta näin unenpöpperössä.

"Sä oot nii söpö", Niko sanoo. "Ite oot ku kikattelet tollee", totean. Niko kumartuu lähemmäs ja meinaa suudella minua, mutta työnnän häntä hellästi kauemmas. "Älä. Tää tauti tarttuu", varoitan. "Sittehän tarttuu", hän tokaisee ja painautuu huulilleni. Vastaan suudelmaan.
Luovutan estelemisen suhteen ja kierrän käteni hänen niskan taakse.

Ehkä voisimme sitten sairastaa yhdessä jomman kumman luona, jos tämä nyt Nikolle tästä tarttuu. Perus flunssa tämä muutenkin vain on. Ei mitään vakavaa. Vai mitä?

Hetken päästä nousemme sängystä ja lähdemme keittiöön. Minulla ei ole paitaa päällä, mutta vittuako se haittaa. Tai kyllä se minua itseäni haittaa, koska minulle tulee kylmä. Siksi nappaankin sohvalta viltin ja kiedon sen itseni ympärille.

Olemme talossa kahdestaan, sillä vanhempani ovat vielä töissä. En tosin tiedä millä ihmeellä Niko on päässyt sisään. Ehkä äitini kertoi hänelle vara-avaimen paikan. Tai sitten hän mursi ikkunan. Molemmat hyviä vaihtoehtoja.

Otan keittiön laatikosta teepannun ja lasken siihen vettä hanasta. Säädän lieden päälle ja asetan pannun siihen. Sitten menen pöytään istumaan Nikon viereen. Hän istuskelee siinä puhelintaan selaten.

Koitan huomaamattomasti kurkkia, että kenelle Niko viesteilee. Se on jokin ryhmä. "Gängsterit 😎" on ryhmän nimi. Tosi vaikea arvata ketä tuossa ryhmässä on. Yritän nähdä viestejä tarkemmin. Eniten näkyy, kun joku Essi lähettelee sydän- ja pusuemojeita. Mitä helvettiä.

"Kuka on Essi?", päätän kysyn. "En kunnol itekkää tiiä. En ees oo varma milt se näyttää. Lauri vaa lisäs sen äsken tänne ku se on kuulemma jutellu sen kans ja haluis et kaveritki tutustuu siihen", Niko selittää. "Miks se lähettää nii paljon tollasii emojei teille?", kysyn hieman ärsyyntyneenä. "En mä tiiä mut vaikuttaa aika hupsult tyypiltä", Niko sanoo.

Kuulen, kun teepannu alkaa porista. Nousen pöydästä ja menen hellan äärelle. Raotan pannun kantta huomatakseni, että vesi kiehuu. Pistän hellan pois päältä ja lasken kannen takaisin. Seuraavaksi otan valkoisen mukin kaapista ja teepussin viereisestä kaapista. Kaadan pannusta höyryävää vettä mukiin ja laitan teepussin sekaan.

"Haluuks sä teetä?", kysyn Nikolta. "Joo voin mä", hän vastaa. Niinpä otan toisenkin mukin ja teepussin kaapeista ja toistan saman metodin niille. Otan vielä laatikosta pienet lusikat kuppeihin. Menen kuppien kanssa pöydän ääreen ja lasken toisen niistä Nikon eteen.

"Kiitti", hän sanoo ja pistää puhelimensa samalla pois. Sekoittelemme teitämme hetken ja odottelemme, että ne jäähtyvät vähän. Vien kupin huulilleni ja hörppään teetä varovasti.

"Mikä juttu muuten et mä tulin varta vasten tänne hoitaa sua ja sit sä rupeet keittää meille jotai teetä?", Niko kysyy. "Ite vaa istahdit siihen pöytään etkä tehny mitää", huomautan. Niko naurahtaa ja juo teetään.

Yhtäkkiä tulee kauhea vilunväristys. Yritän kietoutua vilttiini mahdollisimman hyvin. Kuume varmaan taas nousemassa. Voi perse, luulin että olisin jo tervehtymässä.

"Kaikki hyvin?", Niko kysyy huomatessaan minun hytisevän. "Tuli kauheen kylmä", kerron. "Noni sit mennää sohvalle", Niko päättää ja nousee tuoliltaan. Hän tarttuu minua kädestä ja vetää minutkin ylös. Hän taluttaa minut sohvalle, ja rojahdan siihen makuulteen. Vedän selkänojan päältä toisen viltin päälleni.

"Joonas jos sä haluut tulla terveeks ni sun pitää tajuu yks asia", Niko sanoo istuessa viereeni sohvalle. Tapitan häntä kysyvästi. "Sun ei tarvii esittää urheeta tai yrittää pärjätä jos et oikeesti pärjää. Eikä sun kannata vähätellä sun tautii. Jos sä et toimi silleen miten tollasessa kuumeessa pitäs ni sä et parane", hän saarnaa.

"Millon sun vanhemmat tulee kotii?", hän kysyy. "No niien työt loppuu neljältä mut ne menee melkee joka päivä töiden jälkee kauppaan ja jonnekki niien harrastuksiin ja ties minne", vastaan. "Siinä tapauksessa tiiätkö mitä", Niko aloittaa. Nyökkään merkiksi, että hän kertoisi. "Mä jään tänne yöks", hän tokaisee.

"Ei Niko ei sun tarvii", yritän estellä. Niko vain pudistelee päätään. "Vai meinasiks sä et jaksasit raahaa mut ite täältä ulos ku en suostu lähtee?", hän kysyy. Katson hänen tiukkoja mutta lempeitä silmiä. Hymähdän ja vedän Nikon suudelmaan hänen takaraivolta.

"Mä en kestä sua", huokaisen erkaantuessani suudelmasta. Hän hymyilee omahyväisesti. Saan kyllä olla onnellinen, että poikaystäväni on noin huolehtivainen minua kohtaan.

_____
Sanoja: 717