Vahvoja yhdessä (Niko x Joonas)

62. "Niko mitä mä jo sanoin sulle?"

Nikon pov

Ambulanssi kiitää katua pitkin pois koululta Joonas ja Tommi kyydissään. Käteni tärisevät yhä. Tunnen Joelin ja Ollin katseet itsessäni. En minä tiedä mitä tapahtui. Älkää tuijottako.

Käännyn näitä kahta ihmistä päin. "Ala selittää", Joel ärähtää. "Ei mul yhäkään oo mitään mitä selittää. Mä tiiän täs vaihees yhtä paljon ku säki", sanon. "Eli mitä?", Olli kysyy. Hän on selvästi ollut aivan pihalla koko ajan, ja häneltä on mennyt ohi kaikki mitä olen sanonut.

"No me törmättii Joonaksen kans portaissa ja se sit kaatu siihen. Siinä kaikki", kerron nyt jo monta kertaa selittämäni asian. "Tuliks sil päästä verta?", Olli kyselee. "En mä tiedä! Okei?!", huudahdan. "Okei okei", Olli mutisee hiljaa.

"Vittuako sä siinä meille huutaa alat ku sun syytä kaikki tää kaikki on", Joel sanoo. "Tää ei ole mun syytä usko jo. Me molemmat katottiin ihan yhtä huonosti eteemme niis portaissa", jankkaan. "Ihan sama", Joel tuhahtaa. "Tajuutsä et jos Joonas löi sen pään kovaa ni se voi kuolla!", hän jatkaa huutaen.

"Eihän kuole ei siinä varmasti käyny pahasti!", huudan takaisin. "Lopettakaa! Ei tämmösestä kannata alkaa kinastelee ku kummallakaan teistä ei oo oikeesti hajuukaan mikä tilanne ees on!", Olli huutaa väliimme. Hiljenemme kaikki kolme. Olli lähtee takaisin koululle ja Joel menee vähin äänin perään. Itse jään seisomaan pihalle avuttomana.

Tommin pov

"Joo. Joo se on viel tajuttomana. Okei. No mä pidän teijät ajan tasalla. Jes, moikka", puhun Joonaksen äidin kanssa puhelimessa. Joonaksen vanhemmat eivät pääse juuri tällä hetkellä tulemaan sairaalalle työkiireiltään, mutta onneksi tilanne täällä ei olekaan mikään äärimmäisen kriittinen. Lupasin raportoida heille kaikesta mitä tapahtuu.

Lääkäri tulee huoneeseen. "Tossa huoneen ulkopuolella on yksi henkilö ja hän sano et haluis tavata Joonaksen", hän kertoo. Kuka siellä voi olla? Pääsivätkö Joonaksen vanhemmat sittenkin tulemaan? Paitsi että ei. Ei se voi olla he vaikka he töistään päässeet olisivatkin, sillä he eivät millään olisi ehtineet tänne näin nopeaa, kun vasta puhelimessa sanoivat jäävänsä vielä töihin.

"No mä käyn kattoo", sanon ja nousen tuolilta. Astelen huoneen ovelle ja avaan sen. Vastassa on Niko, joka istuu odotuspenkillä kärsivän näköisenä. Huokaisen hieman turhautuneena.

"Niko mitä mä jo sanoin sulle?", kysyn. "Joo mä tiiän etten ehkä merkitse Joonakselle tällä hetkellä paskan vertaa mut anna mun pliis nähä se. Nyt ku se on viel tajuttomana ni se ei ees tietäs siit mitään", Niko anelee. "No okei sitte. Mä meen hakee kahvii ni voit sillä aikaa olla sen kans. Mut jos saat mitään pahaa aikaan ni tiiät et vastaat siitä mulle", murahdan, ja Niko nyökkää.

Menen takaisin huoneeseen ja huikkaan lääkärille nopeasti, että Niko tulisi paikalleni Joonaksen luo siksi aikaa kun kävisin itse hakemassa syötävää. Lääkäri sanoo tämän olevan ok, joten lähden tallustamaan kohti sairaalan kahvilaa.

Nikon pov

Tommi lähtee kahville päin, ja vinkkaa minulle ohi mennessään, että voisin mennä huoneeseen. Nousen penkiltä ja menen huoneeseen varovaisin liikkein. Lääkäri on juuri tarkistelemassa Joonaksen tilaa.

Istun Joonaksen sängyn viereiselle tuolille, jonka selkänojalla on Tommin tavarat, eli lähinnä reppu. Katselen levollisen näköistä Joonasta pelon velloessa sisälläni. Enhän minä oikeasti tiedä kuinka paha tilanne on, mutta pelkään, että Joonas kuolee. Se olisi kamalinta mitä tässä voisi tapahtua.

"Ootko säkin siis Joonaksen kaveri vai?", lääkäri kysyy. "Öm. Mä olin sen kaveri, mut meil tuli.. riita. Haluisin selvittää meijän välit ja siks tulin tänne", kerron osittaisen valetarinan. Eihän meillä mitään kaverillista riitaa ole. Mutta se kuitenkin pitää paikkaansa, että haluan selvittää välini Joonakseen.

"Tota.. miten paha tää tilanne nyt siis on? M-mä olin paikalla sillon ku Joonas kaatu portaissa ja se näytti aika hurjalta siinä maassa maatessaan", sanon. "Nenäverenvuoto on saatu hyytymään eikä mitään akuuttia hätää ole. Täytyy nyt vaan seurata tilannetta ja odottaa että Joonas heräilee", lääkäri kertoo.

"Se siis oli vaan nenäverenvuoto mistä se kaikki veri tuli?", varmistan. "Oli joo", lääkäri sanoo. "Mä jo luulin et Joonaksel tuli päähän joku isompiki haava tai jotain", kerron naurahtaen. "Ei onneksi", lääkäri myös hymähtää.

"Mutta mun täytyy nyt mennä jatkamaan muita hommia. Soittakaa tuota kelloa jos jotain muutoksia tapahtuu", lääkäri neuvoo ja osoittaa punaista nappia sängyn vieressä. "Okei, kiitos", sanon, ja hän nyökkää. Sitten hän poistuukin jo huoneesta sulkien oven perässään.

Käännän katseeni Joonakseen ja huokaisen syvään.

_____
Sanoja: 672

En tiedä miks tän kirjottamisessa meni näin kauan mut siinä se nyt on. Hyvää yötä muruset😘