Cupido

1. Luku

Nyökkäilin joukolle ylipirteitä ihmisiä, jotka pelmahtivat sisään kello 8.
Joku on muistanut syödä vitamiininsa, mutisin ja mietin, miten kukaan saattoi olla aivan sata lasissa niin aikaisin. Ehkä heillä oli hyvä palkka ja luontaisedut.

Minusta oli kahdessa Amorin valtakunnassa viettämässäni viikossa tullut jokapaikanhöylä. Avasin ovet ja vastaanotin henkilökunnan, eli jouduin olemaan ensimmäisenä paikalla. Ehkä se extra puoli tuntia teki ratkaisevan eron itseni ja työkavereideni välillä.

John tuli kuin kello, sellainen, joka jätti jälkeen. Kaikki puuhailivat omiaan, eivätkä edes huomanneet hänen saapumistaan. Ne, jotka noteeraavat pomonsa, saattoivat heittää letkautuksen tai informoida jostain työasiasta. Ainakaan liikkeenharjoittajaa ei siis pelätty.

Kahden ensimmäisen päivän (ja uuden kahvin noutamisen Starbucksista kylmenneen tilalle) opetus oli ajoittaa käyntini siihen hetkeen, kun nainen nimeltä Charlene oli saapunut. Se jätti 20 min aikaa.

Työnkuvani oli hieman epämääräinen. En varsinaisesti ollut sihteeri tai vastaanottovirkailija, mutta sekalaisilla töillä oli tarkoitus totuttaa minut talon tapoihin ja työntekijöihin.

Yleensä kyseisiä töitä teki Maya, joka oli nyt viettämässä honeymoonia. Hänen paluunsa jälkeen hommani järjestettäisiin uudelleen. Vähän lähemmäs virkaa, johon hain, toivoin.

Vain John Jamesonilla oli oma toimisto. Me muut, enemmän vähemmän vakituisesti paikalla olevat, jaoimme taukotilan, johon oli epäkäytännöllisesti yhdistetty jääkaappi, ruokapöytä, sohva, omat lokerikot ja peseytymis- ja pukeutumistilat. Ne olivat sentään eroteltu sukupuolen mukaan. Siltikin joku suuntavaistoton saattaisi helposti päätyä väärälle osastolle. Niissä kun ei ollut edes merkintöjä.

Nick oli personal trainer, ja paikalla satunnaisesti. Hän oli vasta 23-vuotias, mutta näytti ja kuulosti kypsemmältä. Varsinaisesti hän ei ottanut vastaan kuin muutaman asiakkaan, mutta valvoi joukkoa freelancer valmentajia, jotka työskentelivät ympäri Isoa Omenaa. Kaupungista löytyi ilmeisen paljon epätoivoisia.

Amorin valtakunta tarjosi kokonaispaketteja, ja fyysisen kunnon ja ulkonäön kohentaminen oli osa sitä. Suurin osa oikeastaan. Palveluihin kuuluivat niinikään tapakoulutus, ja tyylikinsultointi, jotka taas olivat Charlenen ja hänen alaistensa heiniä.

Henkilökunnalla tuntui olevan kuitenkin suhteita joka suuntaan. Oikeasti, olin nähnyt itsekasatun puhelinluettelon. Sieltä löytyi yhteystietoja niin hammaslääkäreille, kuin puheterapeuteille, plastiikkakirurgille, tatuointistudioon, psykologille, lakimiehille ja matkatoimistoihin, kosmetologi- ja manikyyrihoidoista puhumattakaan. Mikäli varsinainen bisnes menisi nurin, porukka voisi siirtyä välittämään ihmisille yhteystietoja eri tahoihin.

Vasta lopuksi päästiin itse asiaan, ja silloin oli Johnin vuoro. Hän tapasi asiakkaansa paikanpäällä, joskaan ei onneksi toimistossaan.     Yllättäen hänellä ei ollut suurta joukkoa avustajia, vaan ennemminkin äärimmäisen rajattu asiakaskunta.

Mies kävi pitämässä luentoja ja promoamassa kirjojaan ja nettisivua. Ilmeisesti ihmisten oli enimmäkseen tyytyminen gurun viisauksiin itseopiskeluna.

'Cupidona' minusta oli määrä tulla hiljalleen hänen avustajansa, ellei jopa kumppani. Työhaastattelussa se kaikki oli kuulostanut melko simppeliltä, mutta nyt pari viikkoa työskenneltyäni miehen alaisuudessa tajusin, että edessä olisi pitkä ja kivikkoinen polku. Henkilökohtaisesti valmennettavat tapaukset olivat äärimmäisen epätoivoisia.

- Olivia? Pomoni pyyhälsi paikalleen toimistosta tukka sekaisin ja paidan ylimmät napit auki. Hän toi mieleen Hugh Grantin, mutta ehkä kauneus oli vain katsojan silmissä.
- Niin?
- Olen päättänyt, että tästä eteenpäin saat tulla mukaan aina pariin asiakastapaamiseen päivässä, hän kertoi.