Cupido

32. Luku

Murphyn laki. Jos joku voi mennä pieleen, se menee pieleen.

Minun joulusuunnitelmani joutuivat kyseisen lain alaisuuteen. Aioin mennä vanhemmilleni, sinne oli tulossa koko suku, jopa takaisin Zimbabween leskeksi jäätyään muuttanut isoäitini.

Vaan mitä sattuikaan? Matkustamista edellisenä päivänä minulle nousi korkea kuume ja seuraavana päivänä alkoi hillitön yskä. Sen jälkeen oikein kunnon räkätauti. En päässyt edes sängystä ylös. Ei sen väliä, äiti antoi minulle suorastaan porttikiellon heidän alueelleen.

Keskellä yötä kuulin koputuksen oveltani. Koputtivatko murtovarkaat tai murhaajat? Kolmannen koputuksen jälkeen vääntäydyin avaamaan. En joka tapauksessa ollut saanut unta. Ehkä se oli väärään osoitteeseen yrittämässä oleva, kellonsa hukannut joulupukki?

Siellä ei ollut joulupukki, murtovaras tai varsinaisesti murhaajakaan, mutta aika lähelle.
- Daniel Jackson? Köhisin yllättyneenä. - Unohditko avaimesi tai jotain?
- En. Mutta toin sinulle nenäliinoja ja keittoa. Yskimisesi herättää koko talon, hän totesi.
- Pistä korvatulpat, jos niin häiritsee! Suutahdin. Minkä minä yskimiselleni voin?
- Se on seuraavana ohjelmistossa, mutta ensin otat tämän.

Hän tyrkkäsi styroksisen kupin minulle. Kurkistin sinne ja haistoin.
- Kiinalaista?
- Kyllä. Kaikkein mausteisinta, auttaa varmasti.
- Minä inhoan kiinalaista, mausteista keittoa, ilmoitin, enkä edes valehdellut. Yritin palauttaa astian, mutta mies nosti käden pystyyn.
- Too bad. Sinä syöt sen.
- You're not my daddy, sinä et voi määräillä minua, protestoin.
- Thank God I'm not, mies huokaisi ja pyöräytti silmiään.

- Eikö sinun pitäisi olla sitä paitsi Englannissa nyt? Kysyin haastavasti.
- Miksi?
- Perhejoulu, englantilaiset traditiot, you know..
- En viitsinyt lähteä muutaman päivän vuoksi, mies totesi olkia kohauttaen.
- Ou.
- Sitä paitsi työni täällä loppuu tämän alkavan lukukauden jälkeen ja sitten palaan kokonaan sinne, hän jatkoi tuijottaen minua tutkivasti.

Kasvoilleni levisi sellainen irvikissa-hymy. Enää muutama kuukausi ja saisin uuden, toivottavasti paremman naapurin.
- Kerrotko tarkan päivämäärän, niin voin hankkia tarpeeksi aamukampoja? Kysyin vilpittömämmin, kuin annoin ymmärtää.
- Hah. Teen sen iloisena yllätyksenä sinulle, hän virnisti.
- Toiseksi paras vaihtoehto.

- Lähden nyt kotiin ja toivottavasti syöt sen keiton, niin naapuritkin säästyvät räkimisesi kuuntelemiselta, Daniel tokaisi aina niin kohteliaaseen tyyliinsä.
Kohautin harteitani. Ei minulla ollut muutakaan syötävää.

Keitto oli karmeaa. Ensimmäinen lusikallinen poltti suuni kuumuuden ja mausteisuuden vuoksi. Se hyvä puoli, että sen jälkeen en enää maistanut mitään.

Vatsani ei tykännyt mausteista ja vietin aamuyön wc:ssä, mutta yskä sentään hellitti. Tietenkin se olisi saattanut hellittää ilman keittoakin. En kai koskaan saa tietää.

- Taisi auttaa? Naapurini tuumasi osuttuaan yhtaikaa käytävään. Olin melko varma, että hän ajoitti lähtönsä tarkoituksella saadakseen tilaisuuden ärsyttää minua.
- Se oli kamalaa, kiitos vain. Suuni paloi ja vatsani meni sekaisin, kerroin.
- Mutta pääsit yskästä ja kurkkukivusta eroon ja nenä aukesi, mies luetteli.

Hänen sanoissaan saattoi piillä totuuden siemen, mutten ikimaailmassa tunnustaisi sitä.
- Jos odotat kiitosta, odotat turhaan. Haitat ylittivät hyödyt, tuhahdin. Omatuntoni kolkutti hieman, mutta vaiensin sen heti.
- Don't worry, en odottanut, hän väitti siristäen silmiään.
- I didn't worry, ärähdin.