Cupido

27. Luku

Pikkusiskoni tuntui viihtyvän cityssä paremmin kuin olisi ollut suotavaa. Hän oli asustellut luonani täyshoidossa jo kaksi viikkoa, eikä antanut minulle hetken lepoa. Tulin töistä kotiin ja jouduin keskelle morsiuslehtiä tai muotinäytöstä, mitä hän oli milloinkin löytänyt. Onneksi häntä ei tarvinnut etsiä ympäri kaupunkia, kuten äitiämme.

- Eikö sinulla ole työtä? Kyselin eräs ilta. - Sinähän lupasit aloittaa Euroopan matkan jälkeen.
- Niin lupasin, mutta työnantaja soitti Lontoossa ollessani ja ilmoitti löytäneensä virkaan jonkun pätevämmän. Minun pitäisi keksiä nyt jotain muuta.
- What! Olet tiennyt monta viikkoa tuon, ja nyt vasta kerrot minulle?! Mitä sinä aioit? Muuttaa minun luokseni täyshoitoon? Shoppailla täällä isän rahoilla? Kiljuin turhautuneena.

Ja minä kun luulin, että siskoni olisi hieman aikuistunut. Olihan minulla kuuden vuoden etumatka numeraalisessa iässä, mutta henkisesti tunsin olevani vaahtosammuttimen kokoisen taaperon isoäiti.

- Sinä et voi noin vain jättää kaikkea ja elellä huolettomasti. Sinun pitää tehdä oma osasi elämässä.
- Chill woman! Geez! Sinä kuulostat aivan isoäidiltä! Kaikki järjestyy. Häihin on vain muutama kuukausi, ja sitten voin asettua tekemään kotia ja pyöräyttämään lapsia..

- Unbelievable! Tuollainenko käsitys sinulla on elämästä? Satutko muistamaan, että Mattillakaan ei ole vielä täysin vakituista työtä, saati sitten asuntoa?  Millä hän muka elättää teidät kummatkin? Kimmastuin, ja saatoin jopa ravistaa nuorta naista hartioista.

Leia rypisti kulmiaan. Aivan kuin hän olisi ensimmäistä kertaa pysähtynyt ajattelemaan elämää häiden jälkeen.

- Kaikki järjestyy? Hän vinkaisi kysyvästi.
- Tietääkö Matt, että olet virallisesti työtön? Tiedustelin rauhallisemmin.
- En varsinaisesti ole puhunut hänelle, mutta tunteehan hän minut, nainen kiemurteli.

Ravistin vain päätäni ja syöksyin hakemaan nahkatakkini. Tarvitsin raikasta ilmaa aivoihini ennen kuin sanoisin tai tekisin jotain, mitä tulisin katumaan.

Hissi oli korjattu alkuviikosta, mutta valitsin portaat joka tapauksessa. Kunnon spurtti alaspäin laittaisi adrenaliinin virtaamaan ja veisi pahimman terän raivoltani.

Aulassa vastaan tuli Daniel Jackson.
- Tiedäthän, että hissi toimii taas? Hän kysyi tervehdyksenä.
Nyökkäsin.
- Tarvitsi vähän purkaa suurimpia aggressioita, huohotin ja naurahdin. Sprintti oli auttanut.

- Who got your knickers in a twist? Mies kysäisi.
Mokoma britti.
- Who got your panties in a wad, köhin sanonnan amerikkalaisemmaksi.

Dan virnisti.
- Who got your panties in a wad? Hän kysyi, yrittäen kuulostaa amerikkalaiselta. Hän kuulosti yhtä amerikkalaiselta, kuin Leia englantilaiselta yrittäessään taannoin tehdä vaikutusta naapuriini.

- Nice try, hymähdin sarkastisesti. - Anyway, selvisi juuri, että armas pikkusiskoni on suunnitellut tulevaisuuttaan täsmälleen häiden verran. Hänellä ei ole edes työpaikkaa, eikä hän ole kertonut siitä kenellekään. Hokee vain "it's gonna be all right". Hän on kuin sinisilmäinen pikkutyttö, joka luottaa, että vanhemmat hoitavat kaiken, valitin.

- Saanko minä puhua hänelle? Mies kysyi yllättäen. - Minusta on tullut viime vuosina aika hyvä teinityttöjen kanssa. Jostain syystä heistä on helppo avautua minulle.
- Tajuathan kuulostavasi aivan pedofiililtä? Kysyin siristäen silmiäni.
- Haa haa haa. Minä olen opettaja, jos et sattunut muistamaan.

- Ehkä hän kuuntelisi mieluummin brittiaksenttia, nyökkäsin viileästi.
Ei Daniel ainakaan vahinkoa voinut tehdä... Kai.
- Hän on kotonasi nyt?
- Jep. Olen poissa puolisen tuntia. Järjestä itsesi ulos sitä ennen.
- Yes ma'am, naapurini naurahti.
- No funny business! Hän on kihlattu nainen! Huusin hissin ovien sulkeutuessa.