Cupido

31. Luku

Kuljeskelimme Leian kanssa kaupungilla katselemassa ihmisten Halloween hössötystä. Minulla oli panta, jossa oli olevinaan kissan korvat, nenänpää värjätty mustaksi ja suun ympärille piirretty viikset. Lisäksi alkeelliseen asuun kuului vyö, josta lähti taakse rautalangalla pystyyn tuettu häntä. Se oli kaikki, mihin suostuin, ja sekin oli liikaa.

Viimeisen tunnin kuluessa olin kohdannut kaksi kopiota asustani. Ensimmäinen oli viisivuotias tyttö, ja toinen itseäni huomattavasti vanhempi ja läskisempi nainen, joka oli kuitenkin löytänyt hännän lisäksi vain mustat bikinit, jotka tahtoivat piiloutua roikkuvien ihopoimujen alle. Sen näyn jälkeen viimeistään halusin eroon omasta asustani.

Siskoni taas oli nähnyt vaivaa itsensä eteen. Hän oli olevinaan Jessica Rabbit, mutta kukaan ei olisi varmaan heti tunnistanut häntä sellaiseksi. En edes minä. Toki myöntelin ja vakuuttelin yhdennäköisyyttä, kun lopulta sain vaivihkaa tulostettua hänestä roolihahmon henkilöllisyyden.

Miten Leia oli saanut viikon lomaa tuoreesta työpaikastaan, ja ylipäätään oliko hänellä edes enää koko työtä, oli minulle mysteeri. En edes halunnut tietää, olin muutenkin huolissani mustien hiusteni asteittaisesta harmaantumisesta siskoni seurassa.

Hänen oli määrä lähteä seuraavana päivänä, mutta nyt päätimme viettää viimeisen illan kaupungilla. Siskoaikaa.

- Meidän on käännyttävä, tuolta ei mahdu kulkemaan, seuralaiseni havaitsi.
Hän oli oikeassa. Katu oli täynnä paparazzeja ja TV-kameroita. Toisella puolella virtasi tasaisena tahtina hienoja autoja, joista purkautui punaiselle matolle toinen toistaan oudompia ilmestyksiä.

Koko Amerikka tuntui hullaantuneen Halloweenista pikkuvauvoja myöten, mutta julkkikset vetivät touhun vielä astetta pidemmälle. Heillä oli hienoja tilaisuuksia, joissa saivat näyttäytyä ja kilpailla huomiosta ja onnistuneimmista asuista.

Jäimme seisoskelemaan hieman kauemmas yhdessä kymmenien muiden uteliaiden kanssa seuraamaan tilannetta. Miten toimittajat tunnistivat heidät kaiken sen takaa, en tiedä. Itse en saanut selville puolienkaan henkilöllisyyttä.

- Nyt se on ohi muutamaksi kuukaudeksi, Leia lausahti surullisena.
- Mikä?
- Häävalmistelut. Ne on saatu siihen pisteeseen, että enää on lähempänä tilaisuutta pukujen sovitus ja loput ostelut.
- Suunnitelma on siis valmis ja kaikki varattu? Varmistin.
- Jep.

Oli jo aikakin. Leia oli viettänyt suuren osan viikostaan hääsuunnittelijan kanssa. Hassua oli, ettei hän tainnut edes mainita Mattia koko aikana. Luulin, että sulhanen nyt olisi tärkein asia ja päällimmäisenä mielessä. Otin sen todisteeksi siitä, että siskolleni oli edelleen tärkeintä saada olla päivä prinsessana.

Muuten hän oli sentään aavistuksen rauhoittunut. Ei enää haihatellut niin paljoa tai viettänyt koko aikaa shoppailemassa. Tiesin isän pitäneen viimeinkin vakavan puhuttelun hänelle, sillä olin itse puuhaillut hankkeen taustapiruna. Josko se oli tehonnut?

Osansa rauhoittumisessa oli varmasti seurallakin. Neidin parhaat kaverit olivat viime viikkojen aikoina hävinneet. Maggie oli saanut ohittamattoman työtarjouksen naapuriosavaltiosta, ja Rachel oli matkustanut Englantiin samaisen miehen luo, jonka oli tavannut matkallaan. Se oli kuulemma ollut rakkautta ensi silmäyksellä, ja pari kuukautta erossa oli vain vahvistanut päätöstä olla yhdessä.

En ymmärtänyt miten joku saattoi tehdä jotain niin radikaalia. Minä ainakin rakastin aivan liikaa kotimaatani ja erityisesti kotikaupunkiani, jotta lähtisin sieltä toisaalle, varsinkaan toiseen maahan tai toiselle mantereelle. Vieläpä pelkästään miehen perässä. Koko elämäni oli New Yorkissa.
No, kaikki olivat erilaisia.

- Koska näemme seuraavan kerran? Nainen tiedusteli, kun oli taas hyvästien aika.
- Tulen jouluna kotiin, suunnittelin.
Työn ja satunnaisten muiden menojen vuoksi elämä oli niin hektistä, että en halunnut tehdä mitään niinä harvoina hetkinä, kun olin yksin ja ilman suunnitelmia. Yksinäisyys oli muodostunut siunaukseksi ja kiroukseksi. Näin sopivina annostuksina pidin sitä lähes elinehtona. Joulu oli tietenkin asia erikseen.
- Sinne siis!