Cupido

18. Luku

Helén hypisteli kermanvaaleaa satiinia ja punnitsi tarjoamaani leninkiä käsivarsillaan empien.

- Kokeile nyt, usutin häntä.
- Se on liian hieno, hän mutisi. - Minä vielä revin sen tai jotain..
- Pyh!
- Eikä minulla ole sille mitään käyttöä.
- Etkö kuullut, mitä äsken ehdotin, tokaisin kärsimättömänä.
- En minä niin hienoon tilaisuuteen.. Mitä minä siellä?
- Ilmaista ruokaa, viihdykettä, hyvää seuraa..

Tiesin, ettei Helénin suostuttelu ollut helppo tehtävä. Hän olisi 100 % mukavuusalueensa ulkopuolella, sellaisten ihmisten keskellä, jotka eivät eläessään olleet kohdanneet sellaisia vaikeuksia ja haasteita, kuin hän.

- Päiväsi Tuhkimona, ehdotin.
- Päiväni Tuhkimona, nainen toisti mietteliäästi ja naurahti.
- Tukkani on ihan hirveä, enkä omista meikkejä tai mitään!
- Se asia saadaan korjaantumaan. Minulla on kaapissa rusehtava hiussävyte, jota en ikinä käyttänyt, ja meikkejä sen verran, että saamme sinulle yksinkertaisen juhlatyylin.

Nainen pyöräytti silmiään, muttei kyennyt peittämään kasvoille leviävää hymyä.
- Se olisi kieltämättä ikimuistoinen tapaus, hän alkoi innostua.

Ystäväni piiloutui kylpyhuoneeseen ja tuli kohta astellen varpaillaan pukeutuneena kauniisti laskeutuvaan leninkiin. Se oli hieman löysä yläosasta, koska Maya oli Heléniä rintavampi, mutta se oli pieni murhe. Huomasin jo aiemmin entisen omistajan kääntäneen ja ommelleen helman ylemmäs, mutta uutta käyttäjää varten saatoimme avata käännetyn osan, ja se olisi hänelle silloin juuri sopivan mittainen. Pieniä neulan jättämiä reikiä ei erottaisi kuin aivan läheltä.

Kampauksen ja meikin kanssa hän näyttäisi yksinkertaisen tyylikkäältä. Liian prameaksi en halunnutkaan häntä tehdä, jotta hän olisi tuntenut olevansa edelleen oma itsensä.

- Tämä tarvitsee kengät, nainen ilmoitti.
- Järjestyy, sanoin varmasti.
- Yläosa on liian iso, varsinkin kun alla ei ole liivejä, hän jatkoi,
- Saan kavennettua sitä helposti sivusaumoista.

Ystäväni väänteli suutaan ja epävarmuus paistoi hänen kasvoiltaan.
- Se ei ole pelkästään asu, vaan koko tilaisuus, hän selitti epävarmuuttaan. - En ole vuosiin ollut missään hienossa tilaisuudessa, ja korkeintaankin häissä. En ikinä missään gaalassa. Kaikki muut ovat aivan eri maailmasta. Minä vain nolaisin itseni.

- Minun deittini on juontajana, ja olen yksin suurimman osan ajasta. Voin liimautua seuraanne ja opastaa, jos olet epävarma jostain, lupasin.
- Entä Mark? Hän huomaa heti, että jotain on "vialla", nainen parahti ja värähti.
- Hän ei huomaa, usko pois, vakuutin. - Hän on hieman erikoinen persoona, ei paha, mutta hieman kömpelö sosiaalisesti.

Sanomani ei välttämättä rauhoittanut Heléniä kovin paljoa, mutta hän nyökkäsi urheasti.
- Jos sinä olet varma tästä.
Hymyilin ja nyökkäsin varmemmin kuin tunsinkaan.

- Nyt minun täytyy soittaa Markille ja kertoa järjestelystä, tuumin ääneen.
- Eikö hän tiedä tästä? Vieras kauhistui.
Irvistin pahoittelevasti.
- Minun oli ensin saatava sinut vakuutettua. En halunnut luvata hänelle mitään ennen suostumustasi.

- Hän ei siis tiedä minusta mitään?
- Ei?
- Älä kerrokaan muuta kuin että olen ystäväsi Helén. I'm Cinderella, remember?
- Miten haluat, nyökkäsin.

Sovimme, että nainen tulisi luokseni jo perjantai-iltana, jolloin laittaisimme hänet alustavasti juhlakuntoon. Hiusten värjäys, ihon kuorinta, kynsien laitto, karvanpoisto..
- Minä en muistanutkaan kuinka iso työ on olla hieno nainen, hän huokaisi ja valmiiksi uupuneena. - Nykyisessä elintavassani on puolensa..

Lopuksi mittasin naisen, jotta saisin pienennettyä mekon sopivan kapeaksi. Otin ylös hänen kengänkokonsa ja lupasin löytää jostain kengät, joilla hän pystyisi kävelemään ja mahdollisesti tanssimaan rasittamatta liikaa kipeää jalkaansa.