Cupido

35. Luku

Hypistelin pientä lahjakassia kädessäni ja toivoin valkoisen potkupuvun ja pikkuisten tossujen ilahduttavan tulevaa äitiä.

Lastentarvikeosastolla käynti oli hieman kiusallinen kokemus. Joku jopa kysyi koska minulla oli laskettu aika ja oliko tämä ensimmäinen lapseni. Vastasin nolostuneena, etten ollut ostoksilla itselleni, vaan ystävälleni. Kysyjä pakeni paikalta naama punaisena ja minä päätin aloittaa laihdutuskuurin,

Latinomies avasi oven. Hän oli tumma, pitkäripsinen, bodattu ja pukeutunut värikkäästi. Minun näkemykseni mukaan Etelä-Amerikan miehet sai jaettua kolmeen ryhmään. Ne, jotka murskasivat sydämiä, ne, jotka murskasivat leukoja, ja ne, jotka jäivät äidin luokse. Kauniisti ilmaistuna. Ehkä arvio oli hieman karkea, mutta ainakin tämä uros edusti selkeästi ryhmää 1.

- Carlos, etkö sinä vielä lähtenyt? Hus! Vieraat tulevat! Mayan äkäinen räpätys lähestyi taustalta.
Mies vinkkasi minulle ja kääntyi vaimonsa puoleen.
- Juuri lähdössä!
Hän suuteli vaimoaan ja tämän suloista vatsakumpua ja sieppasi avaimet.
- Älkää antako vaimoni kiusata teitä liikaa, hän huuteli hyvästit pienelle ryhmälle, joka oli saapunut eteiseen.
- Sácate, Carlos, get out, emäntämme uhkasi ja sulki ulko-oven naureskelevan miehen perässä.

- Peremmälle! Nainen huudahti minulle. Astuin syvemmälle kodikkaaseen asuntoon ja tulin vastatusten äärimmille täytetyn ruokapöydän kanssa.
- Siskot vähän innostuivat, Maya virnisti.

Vähän oli lievä ilmaisu. Paikalla oli ainakin kaksi söpöä täytekakkua, toinen vaaleanpunainen ja toinen vaaleansininen. Lisäksi löytyi paljon erilaisia vauvateemalla koristeltuja kuppikakkuja, suklaita, pasteijoita ja niin edelleen.

- Meidän veljemme söisivät pöydän tyhjäksi muutamassa minuutissa, nainen, jonka tunnistin vanhastaan Mayan siskoksi, mutisi.
- Miksi kaikki on vaaleanpunaista ja vaaleansinistä? Kysyin. - Ovatko ne kaksoset?
- Ei, mutta emme tiedä vielä sukupuolta, sisko vastasi.
- Pelkät neutraalit värit olisivat olleet liian tylsiä, hän jatkoi...
- Joten teimme kaikesta kaksi vaihtoehtoa, toinen sisko ilmestyi täydentämään lauseen.

Wau. Itse en osannut tehdä alkeellisintakaan leivosta, saati sitten tällaisia. Mayan perhe oli aikaansaavaa porukkaa.

Liitin lahjakassini odottamaan avaamista yhdessä muiden eri kokoisten ja muotoisten pakettien kanssa.

Suurin osa naisista oli Mayan sukulaisia tai naapureita. Tässä yhteisössä tuntui olevan paljon tiiviimmät ja läheisemmät suhteet, kuin useimmissa muissa paikoissa.

Keskustelu oli pääasiassa espanjankielistä, ja itselläni riitti työtä pysyä mukana kuuntelemalla. Minun tarvitsisi todella prepata espanjaani.

Vääjäämättä keskustelu luisui raskausoireisiin, synnytykseen ja lapsivuodeaikaan. En olisi ymmärtänyt sanastoa kunnolla edes englanniksi, mutta sellaiset ilmaisut, kuin 'kuin punnertaisi koripalloa lantiosta läpi' tai 'revetä navasta persaukseen' olivat turhan havainnollistavia viattomille korvilleni ja toivoin, että saisin pyyhittyä mielikuvat pois mahdollisimman pian.

Ainakin se tuli vahvistetuksi, että en ikinä ryhtyisi siihen hommaan. Miten jotkut halusivatkin aivan vapaaehtoisesti käydä sen kaiken läpi?

Lapsettomia paikalla oli vain minä ja Charlene. Mietin miten hän jaksaisi sen kaiken hössötyksen ja puheen omassa vauvakuumeessaan, mutta hän jaksoi pitää urheasti hymyn naamallaan.