Cupido

25. Luku

Astuimme kahvilaan ja välittömästi vastaan hyökkäsi mustan myrkkylitkun vahva aromi. Jotkut vetäisivät sellaista tuoksua sisään keuhkojen täydeltä, itse yrittelin hengittää niin pienesti, että haistaisin mahdollisimman vähän. Tarjottiinkohan paikassa teetä?

Leia oli käynyt jo varaamassa tyhjän kolmen hengen pöydän nurkasta, ja viittoili minua sinne päin.

- Hei Olivia, takaani tervehdittiin. Käännyin ja tulin kasvotusten itse Luke Walkerin kanssa. Hänellä oli tällä kertaa mustapunainen tukka, kansitakki, kivipestyt farkut ja värikäs, rehellisesti sateenkaaren värinen, kudottu kaulaliina. Purin huultani pitääkseni itsehillinnän ja mutisin vastatervehdyksen.

- Varasimme pöydän tuolta nurkasta, osoitin.
Leia oli kadonnut hakemaan kahviaan, joten istuuduimme odottamaan häntä.
- Miten Laurenilla on lähtenyt NYC:ssä? Pakottauduin kohteliaisuuttani kysymään.
- Ihan hyvin kai. Emme ole niin paljoa tekemisissä.. Hänellä on omat menonsa ja kaverinsa.

Nyökkäsin ymmärtäväisenä. Sama koski minua ja Leiaa. Meillä ei ollut pahemmin muuta yhteistä kuin sukunimi ja vanhemmat.

Siinä paha missä mainitaan. Näin siskoni taiteilevan kahta kuppia ja lautasta kantaen kohti pöytäämme.
- That's her? Luke kysyi.

Leia oli minua hieman lyhyempi ja hänellä oli vaalea ja entisestään vaalennettu afropehko. Muuten minun kasvonpiirteeni, mutta leveämpi nenä ja paksummat huulet. Tummanruskeita silmiä kehysti paksu rajaus ja huulet ja kynnet olivat sävy sävyyn pinkit. Naisella oli lempikorvakorunsa, suuret kultaiset renkaat, mutta ei tänään muuta. Hän oli luonnostaan kurvikkaampi kuin minä, myös rintaosastolta, ja Euroopan viikkojen aikana painonhallinta oli jäänyt mielestä pois, mutta pikkuisen ylimääräistä vyötärön seudulla ei haitannut omistajaa eikä katsojaa.

Nainen oli päätynyt mustiin legginseihin, puoleen reiteen ulottuvaan farkkuhameeseen, uggeihin ja pörröiseen vaaleaan neulepaitaan. Minun mielestäni hänen ulkoasunsa oli osoitus teini-iän jäämisestä päälle, mutta mitä minä tiesin? Itse jouduin pukeutumaan jakkupukuun, jopa iltapukuun työn vuoksi, ja vapaa-aikana käytin syksyisin ja talvisin yleensä mustaa tai mustavalkoista; farkkuja, yksivärisiä T-paitoja, nahkatakkia ja huiveja. Mitä se sitten kertoi minusta?

Luke oli noussut ja lähtenyt ritarillisesti siskoani vastaan. Minun sisarusrakkauteni ei yltänyt niin pitkälle, että olisin ojentanut auttavan käteni. Sitä saa mitä tilaa, kun on kyse sisaruksista. "Olisin vain katsonut ja nauttinut showsta.

Luke haki kahvin itselleenkin ja istuutui seuraamme. Hän aloitti kertomalla pääpiirteissään miten homma sujuisi siitä eteenpäin ja teki karkean aikataulun, milloin mitäkin pitää hoitaa.

Mies sai sen kaiken kuulostamaan niin suuritöiseltä ja monimutkaiselta, että olin kiitollinen, ettemme yrittäneet tehdä kaikkea itse. Ehkä Luke vain halusi kuulostaa tärkeältä ja saada meidät vakuutettua tarpeellisuudestaan? Miksi piti kuukausikaupalla nähdä vaivaa yhden iltapäivän ja illan vuoksi?!!

Mies mutristi suutaan kuullessaan budjetista. En tiedä mitä hän odotti, olihan hän käynyt meillä ja nähnyt, että olimme keskiluokkaa. Kukaan osapuolista ei ollut halukas makselemaan jälkeenpäin suurta lainaa pois.

Olin jokseenkin ulkopuolinen keskustelussa ja katseeni harhaili ympäri kahvilaa. Toivoin, että olisin ottanut edes piirustuslehtiöni mukaan. Saatoinkohan vielä kieltäytyä kaason roolista?

Hääsuunnittelija tuijotti suupieli nykien, kun siskoni piti valtavan kokoista suklaahippucookieta kädessään ja taitteli siitä harvakseltaan mikroskooppisen pieniä palasia, joita työnsi ajatuksissaan suuhunsa. Tapa, joka hänellä oli ollut taaperosta saakka. Minä söin samassa ajassa viisi kappaletta. Ja sitten ihmeteltiin miksi Leia oli saanut oikeat muodot ja minä näytin päärynältä..